"Jäsenyys on uskonnollinen asia."

Uskonnollisten ja sekulaarien yhdyskuntien/yhdistysten pitäisi olla samalla viivalla eli niitä tulisi kohdella yhtäläisesti ja siten niiden jäseniä yhdenvertaisesti.

Tähän jäin odottamaan vastausta.

Toisessa ketjussa asiaa on yritetty perustella, mutta ei vieläkään ole selvinnyt.
Otteita keskustelusta:
Kysymys väestöreksiteritiedon merkityksestä:
"Miksi uskonnollinen kasvatus vaatii että asia pitää olla väestörekisterissa asti merkattuna?"
Vastaus:
"Ei kasvatus sinänsä vaadi. Uskonto vaatii."

K: "Ai uskonto vaatii? Mihin tämä vaatimus perustuu, ja miten se velvoittaa valtiota toimimaan uskonnon vaatimusten mukaan? Meillähän valtio ja uskonnot on muka erillään.
Entä mitä seuraisi jos uskontokuntatieto ei väestörekisterissä ja verotiedoissa olisikaan? Kuka kärsisi ja miten? Lapsi, lapsen vanhemmat, kirkko?"
V: "Jäsenyys on tärkeää uskonnollisesti ja valtio kunnioittaa uskonnonvapautta eli oikeutta pitää jäsenyyttä tärkeänä. Se merkataan rekisteriin, koska kirkko ja valtio hyötyvät yhteisrekisteristä. Yhteistyö on voimaa!"

Ja tähän on hyvä jatkaa:
Miten valtio tästä hyötyy?
Kirkko hyötyy saamalla huikeat jäsenmaksutulot verotuksen siivellä. Kirkko hyötyy säästämällä miljoonia jäsenmaksujen keruussa. Kirkko säästää miljoonia kun valtio hoitaa järjestelmät. Ortodoksikirkko ei edes maksa koko lystistä mitään, ja ev.lutkin vain nimellisesti verrattuna saamiina hyötyihin aj etuihin.
Entä miksi valtio hyötyy pitämällä rekisteriä vain muutamasta uskontokunnasta, mutta jättämällä monta muuta rekisteröimättä?
Miten tilanne olisi uskontokuntien ja uskonnonvapauden kannalta huonompi, jos uskontokunnan ihan itse ylläpitäisivät jäsenrekisterinsä ja keräisivät ihan itse jäsenmaksunsa? Jos jäsentieto on valtiolle tärkeä, valtio voi helposti velvoittaa nämä uskontokunnat toimittamaan tiedot kootusti.
Entä mitä seuraisi jos uskontokuntatieto ei väestörekisterissä ja verotiedoissa olisikaan? Kuka kärsisi ja miten? Lapsi, lapsen vanhemmat, kirkko?