Aamupaasto ollut välillä 7 -7,6. Nyt jälleen 7,6 mutta takana 2 viikkoa flunssaa, silmätulehdusta ja yksi muutaman tunnin yö unilla nukuttu yö ja toinen vähillä unilla. Ruoka ei kunnolla maistu ja tullut oltua syömättä ja mitä vähän syönyt niin mitä sattuu. Stressiä lievästi sanottuna. Ylipainoa jota nyt koettanut saada pois. Tiedän että se jo muutaman kilon jälkeen auttaisi varmasti aamuun koska ruokailun jälkeiset arvot on 2h 5,9-6.2. Silti pelottaa niin vietävästi ja aina ollut huono liikkumaan mutta nyt järki koittaa voittaa ja sanoo että liikkeelle. Vielä ei peli ole pelattu. Pelottaa vaan että tässäpä se nyt on D2...miksi ei vaan ymmärrä tehdä ajoissa oikeita valintoja. Mutta niinkuin varmasti niin moni pistää pienen lapsen tarpeet omansa edelle noi kuin minäkin. Syön miten sattuu ja mitä sattuu... Enkä tosiaankaan kaipaa nyt mitään päänaukomista vaan asiallisia vastauksia epätoivoon.😕
Diabetes pahin pelko toteutuu
Yksipieniihminen
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No elämää se on diabeetikonkin elämä. nauti siitä mitä tarjolla ja jäljellä.
Itsellä menossa "se viimeinen" pilleri ennen pistoshoitoa.
Liikkuminen vaikeeta huonojen, rikkinäisten kinttujen vuoksi.
Vaatis kovaa itsekuria olla syömättä ja juomatta, etenkin tällaisella kaiken nähneellä ne alkaa olla niitä viimeisiä iloja.
V-tuttaa ja väsyttää. Jossain vaiheessa lopetan kaikkien lääkkeiden syönnin ja annan luonnon hoitaa loput.....
Älä ressaa. 500kcal päivässä vajetta ja laihtuminen alkaa kolmen päivän päästä.
Siitä sitten tavoitteeseen vauhdilla 0,5 kg/ vk. Nopeampi tahti lyö korville ja peli on menetetty.
Pitää vaan osata kieltäytyä ja kärsiä.
Minä en enää osaa, jaksa, enkä viitsi.