Miten diilaatte paskan elämänne ja yksinäisyytenne kanssa?
Itse
- ryyppään paljon ja usein
- syön itseni ähkyyn ja heitän makuulle
- lääkkeillä taju kankaalle 16 tunniksi
Itse
- ryyppään paljon ja usein
- syön itseni ähkyyn ja heitän makuulle
- lääkkeillä taju kankaalle 16 tunniksi
Vastaukset 44
Vanhimmat
Edes hetkellistä helpotuksen tunnetta tai jopa pieniä onnen häivähdyksiä tuovat luonnossa ja puutarhassa puuhastelu, rukoilu ja toive paremmasta huomisesta.
Muuten vaikeaa, tuntuu jatkuvalta epäonnistumisen sarjalta tämä elämäni.
En koe yksin olemista ongelmaksi ja nyt kun muista syistä johtuen voin huonosti, ei meinaa jaksaa ihmisiä senkään vertaa. On ihanaa olla hiljaisuudessa ja omassa rauhassa, se on ollut minulle tärkeää jo monta vuotta, koska muuten en ehkä eläisi enää. Kunhan alan voida paremmin jaksan kaverinkin kanssa harrastaa.
Hei.
Yksinäisyys ja paska elämä on monen kokemus. Valitettavan monen. Meillä itse kullakin on erilaisia selviytymiskeinoja, kun elämä potkii päähän tai on hankala vaihe elämässä. Joku tosiaan saa helpotusta luonnosta, joku lukee tai soittaa tai kuuntelee musiikkia, toiselle ystävän seura auttaa mutta tiedä toki, ettei kaikilla ei ole läheisiä ihmisiä. Se on kamala asia. Jokainen tarvitsee ihmisiä ympärilleen. Me voimme jokainen yrittää helpottaa edes hivenen toisen ihmisen yksinäisyyttä tai kurjaa oloa. Meidän lähipiirissämme on yksinäisiä. Huomaammeko heidät? Jos huomaamme, teemmekö jotain?
En malta olla kysymättä, oletteko muistaneet, että seurakunnasta saa kaikenlaisiin asioihin keskusteluapua, luottamuksellista? Ystävää emme voi jokaiselle järjestää, mutta kuunnella ja jutella voimme. Yhteydenotto on aina hivenen jännittävää, mutta sitä kannattaa ehkä kokeilla. Ja kirkolla on olemassa erilaisia auttavia puhelimiakin, ellei tahdo kasvotusten puhumaan asioistaan ja tunnoistaan. Esimerkiksi Palveleva puhelin, siellä päivystetään joka ilta klo 21 eteenpäin. Mutta toki päiväsaika voi olla keskustelulle hedelmällisempi, mutta illan tullen yksinäisyys ehkä tosiaan ahdistaa enemmän.
Valoa syksyyn toivotellen,
Pirkko-pappi
"En malta olla kysymättä, oletteko muistaneet, että seurakunnasta saa kaikenlaisiin asioihin keskusteluapua, luottamuksellista?"
Haluaisin tulla puhumaan, missä se olisi? Keneltä aika varataan?
Pappien luottamuksellisuus ei ole varmaa. Heillä on menossa omat avioerot ja alkoholiongelmat, pyydä siinä sitten keskustelua. Pääset pian itse hoitamaan pappia ja kuuntelemaan sen avautumista.
Hei
Ota yhteyttä oman kotiseurakuntasi pappeihin. Netistä löytyy seurakunnan nimellä myös pappien ja diakonien yhteystiedot.
Yst.terv. Pappi Elisabet
Kirkko on kiinnostunut vain pakolaisten piilottelusta ja lain rikkomisesta, kaikki arvostus kyseistä instituutiota kohtaan on mennyt.
Ei heitä oikeasti kiinnosta kantasuomalaisten ongelmat.
Hei.
Nyt on kyllä pakko oikaista väärä tieto, jota jaat. En tiedä teetkö sen tahallasi vai tietämättömyyttäsi. Kirkko tai me seurakunnan työntekijät emme ole kiinnostuneita lainkaan pakolaisten piilottelusta tai lain rikkomisesta. Ikävää, että kerrot täällä juttua, joka ei pidä paikkansa. Vaikka sinun arvostuksesi on kirkkoa kohtaan mennyt, ei se anna oikeutta puhua sellaista mikä ei pidä paikkansa. Kirkossa autetaan ja ollaan kaikkien tukena. Kirkossa ei piilotella ketään eikä rikota lakia. Seurakunnissa annetaan apua kaikille, joka ainoa päivä, enimmäkseen kantasuomalaisille. Ja seurakunnan toiminnassa on mukana eniten kantasuomalaisia, sinunkin tuttuja, naapureita, mahdollisia työkavereita jne jne.
Hyvää viikonloppua sinulle,
Pirkko-pappi
ei ole oikeutta valehdella, vaikka olet kirkossa töissä. Seurakunnassa rikotaan lakia eikä olla kenenkään tukena.
Näin on jämpti.
Kaipaamme sinua, kaipaamme veroeurojasi.
Pane siis hiljainen raha (seteli) kolehtiin.
Mitä enemmän panet, sitä lähemmäs Julmaa pääset.
Terveisin ja viikonloppuja toivottaen
Pirkka- papitar
Hei
Onpa ikävää lukea tällaisia kommentteja. Kuitenkin kirkon asiat näyttävät siitä eronneitakin kiinnostavan ja sappea on mukava vyöryttää nimimerkin suojissa loputtomasti, yötä päivää.
Ehkä lopulta sellainen kertoo enemmän kirjoittajasta itsestään. Silloin on turha lähteä jankuttamaan ja väittelemään.
Pappi Elisabet
Tiedän seurakunnan omistaman rakennuksen, jossa piilotellaan pakolaisia. Aika monikin tietää sen. Seurakunta asettaa vaaraan henkensä hädässä olevat pakolaiset piilottelemalla heita paikassa, jonka liian moni tietää.
"tse
- ryyppään paljon ja usein
- syön itseni ähkyyn ja heitän makuulle
- lääkkeillä taju kankaalle 16 tunniksi"
Pura kriisin kiihkein vaihe ammatilaisen kanssa, saatko joltain kirkolta apua. Aikansa kutakin, sen jälkeen alkaa taas virkistyä.
Synnytyskin voi olla kriisi, jos siinä on äksisiä hoitajia. Leikkaukseen äkkiä, yllättääin joutuminen voi olla kriisi, sitä purkaa toisille, eivätkä he tajua, että potilas purkaa kriisiiään.
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-elämäntilanteet/kriisit/shokista-uuteen-alkuun
https://www.refluksi.fi/204
Jos kääntysit allah-uskoon?
Terveisin
P***rkk* pa**pi
Mä dokaan myös paljon, mikä auttaa hetkellisesti, mutta pidemmän päälle siitä tulee vaan entistä pahempi olo ja masennus. Onneksi mulla on ihan ok duuni ja muutamia harrastuksiakin, niin on sentään jotain, jolla saa täytettyä päivät. Olisin ihan deekiksellä, jos en kävisi töissä. Pirun yksinäistä on vaan tämä elämä, illat ja viikonloput yksin, niin herkästi tulee tartuttua pulloon.
Harrastin kanssa juomista yksinäisyyteen mutta huomasin että masennun ja lamaannun vaan entistä enemmän enkä saa hoidettua asioitani enää. Nytkin tekis mieli ryypätä tähän tylsyyteen ja harmauteen. Mutta ei mula huomenna ois sen parempi olo kun tänäänkään vaan paskempi.
Lopetin vaimon sairastuttua viinan käytön. Otin sitä erikoisesti syksykylmien tullen lämmikkeeksi ja sisäisen tyhjyyttä täyttämään, että saisin virikkeitä.
Nykyään otan joka päivä ruokanapanderin ja illalla unitotin. Ei olutta tai viiniä vaan rehtiä maustettua viinaa.
Usein päivä on kurja. Niin eilen kuin tänäänkin. Olen loppumatonta lainaa maksava eläkeläinen. Moni ihmettelee, miten voin jatkaa noin toivotonta elämää.
Jos ap olet tosissasi, pääset "pilven päälle" alle 10 vuodessa.Kun yhteiskunnallisiin hoitoihin joudut, sinua pidetään epätoivottuna asiakkaana.
Uskon että olen menettänyt todellisuudentajun ja rajan jo vuosia sitten.
Suosittelen teille masennuksesta ja riippuvuuksista kärsiville lyhyt -, mykkäelokuvaa Aaro. Savenvalaja (entinen Mökkihöperö))Se on jonkinlainen kuvaus näyttelijän omasta elämästä. Harrastelijanäyttelijä tekee videoita Youtubeen ja videoiden ystävät voivat liittyä samannimiseen facebook-ryhmään.
Ihan normaalia suomalaista kulttuuriahan tämä. Toivottua on vielä, että pysytään mahdollisimman hyvin poissa menestyvien tieltä, eiköstä juu? Tukia ei kuitenkaan saisi hakea... Ilmeisesti pitäisi syödä itsensä elävältä.
Mitä itse kysymykseen tulee niin herään pöytäkoneelle ja nukahdan läppärin kanssa.
Vähän kuuppalekurin määrämiä pillereitä ja olutta pahimpina aikoina kylkeen niin kyllähän tämä tässä.
No jaa alkoholia ja viikolla kolmiolääkkeitä.. niillä selviää jo pitkälle. Olis kiva tietää millaista olisi elää normaalin ihmisen arkea, eli käydä töissä.... muija ja ehkä muutama kakara. en tiiä tätä paskaa se on hautaan asti! Paniikkia paniikkia ja vielä kerran paniikkia.....
Itse juon suruuni ja murheisiini, välillä itkettää tämä yksinäisyys kun ei ole muijaa ei perhettä eikä työpaikkaa, masentaa tälläinen "saamattomuus" myös sitä suren välillä että ikää alkaa olla lähellä 40v sinkkumiehellä enkä ole vieläkään varattu
Joskus kun mieli on kunnolla maassa, niin olen muuttanut henkistä kipua fyysiseksi kivuksi viiltelemällä, auttaa sen verran että pääsee yli pahimmasta.
Yöt ovat pahimpia, kun makaa yksin sängyssä ja yrittää nukahtaa, niin ajatukset melkein aina ajautuvat yksinäisyyteen ja sen epäreiluuteen. Tulee pohdittua sitä, miten muilla on tähän ikään mennessä jo monia suhteita takana. Sitä mitenkä "kevytkenkäistä" ja "huoletonta" maailman meno on nykyään. MUTTA SILTIKÄÄN, MINÄ EN KELPAA EDES TREFFI SEURAKSI KENELLEKÄÄN.
Joskus, kun on oikein viimeisen päälle rankalla kädellä pohtinut noita asioita sängyssä maaten. Niin olen ruvennut aistimaan sydämen tykytyksen rinnassa ja pään särkyä ohimoilla. Veikkaisinpa, että jos joku tulisi mittaamaan verenpainetta, niin sitä oltaisiin kohta ambulanssilla vilkut päällä matkalla sairaalaan. Silloin olen yleensä lähtenyt keskellä yötä lenkille, ettei ajatukset "pala pohjaan", se helpottaa sen verran että nukahtaminen onnistuu palatessa.
Olenkin harkinnut, että hankkisin nyrkkeilysäkin se varman poistaisi stressiä ihan kunnolla.
Alkoholi ei ole minua varten, ihan yhtä mustissa ajatuksissa sitä rypee, oli sitten humalassa tai selvänä.
Pitää olla riitävästi puuhaa, kuten työtä ja opiskelua. Vapaa-ajalle sitten esimerkiksi liikuntaa ja erilaista viihdettä. Viikonloppuisin ryyppäämistä. Siinä se elämä kuluu ilman aikaa turhaan itkeskelyyn, vaikkei kovin kummoista olekaan.
En ainakaan päihteillä. Sellainen "hauskanpito" jääköön yliopistokulttuurin muiden edustajien haaviin.
Omasta puolestani minut on saanut valtaansa aikaisemmin kokemattoman voimakas itsemotivaatio jatkaa omia konstruktioitani vastuksista huolimatta kohti jotain esoteeristä tavoitetta, joka on edelleen osittain hämärän peitossa. Kyseessä ei ole edes mikään rahan tai paremman aseman perässä juokseminen vaan jokin merkillinen... johdatus, vaikka en ole edes uskonnollinen.
En vittu jaksa enää tätä yksinäisyyttä. En ole kellekkään mikään. Olen vain haamu.
Kehtaako noille mielenterveyslinjoille soittaa tämän yksinäisyyden takia? Varmasti olen masentunut sen takia, koska itsemurha-ajatuksetkin pyörii mielessä.. Kun eikös ne oo sellaisia nuorten linjoja? Vai mitenkä on?
Kyllähän noi mielenterveyslinjat ihan kaiken ikäisille taitaa olla. Joskus luin että hätänumeroonkin jotkut yksinäiset itsemurhaa ajattelevat soittelevat (ilman akuuttia hätää) kun eivät muuta keksi. En tiedä sitten millaista apua noista on mutta hyvä kai se on jollekin joskus puhua.
Voin kertoa sulle kasariies että täällä just samoin tunteva seiskytjoku. Joku joka ei tajua mikä mättää ku seura ei kiinnosta. Vittumaista kun ei kukaan sano suoraan tai no jotku sanoo,enkä silti ymmärrä...
Paskamaista on,mut toivon että tähänkin tottuu. Välillä tosi syvät vedet on =(
Syömällä makeaa,käymällä tulikuumissa suihkuissa ja katsomalla televisiota todella paljon.Lääkkeitä söin useita vuosia eikä niistä apua ollut
Minusta siinä ei ole mitään ongelmaa, mutta muut eivät tunnu sitä ymmärtävän. Paljon p..kaa saanut niskaan sen takia. Kenelläkään ei ole mitää oikeutta ilman lupaa yrittää puuttua kenenkään elämään!
Olen yksinäinen. Harrastan liikuntaa, kävelen, käyn kuntosalilla. Teen vapaaehtoistyötä, mm. ulkoilutan vanhuksia. Harrastan valokuvausta, yhdistystoimintaa. En käytä viinaa enkä muita päihteitä. Olen tyytyväinen elämääni, olen onnellinen yksinäisyydessäni.
Ei mitään ongelmia, elän poikamiehen vapaata elämää.Poikamiehen asumus on sitten semmoinen kun se on. Ois kai sitä siivoamista.Ruokatalouskin on aika sitä sun tätä.Joskus grillillä, makkaraa tietysti ym.helppoa laitettavaa.Vaatteet on sängyssä, osa lattialla.
Parasta tässä on ettei tarvitse riidellä ja saa mennä ja tulla niinkuin haluaa.Ei tänne mikään nainen koskaan edes muuttaisi, enkä edes haluakaan.Kyllä poikamies vuodet on tehnyt tehtävänsä.
Netissä se aika kuluu, harrastukset löytyy sen kautta.Onneksi on keksitty, voi kirjoitella tännekin.
Että semmoista tuiskupäivänä.
Toiset kestävät yksinäisyyttä paremmin ja tykkäävät olla omissa oloissaan. En ole tottunut vielä tähän vaikka noin 4 viimeisintä vuotta aika yksinäistä on ollut. Kait tähänkin tottuu.
Kiitos Pappi Elisabet kommenteista ja tuesta. Minäkin kärsin yksinäisyydestä..
Älä välitä noista, jotka ovat heti avautumassa ja v**tuilemassa. Teet hyvää työtä, kun jaksat olla täällä kannustamassa ja avustamassa. Itselle tulee ainakin sellainen olo, että joku kuuntelee oikeasti.
Kiitos vielä.
Kuntoilen paljon, koska siinä on jotain tavoitetta ja aina voi ylittää itsensä eikä työ lopu oikeastaan koskaan. On hyvin aikaa yksinäisenä.
Yritän myös lukea paljon, sillä pidän tiedon lisäämisestä.
Pelaan pelejä ja katson leffoja ja TV: tä.
Tavoitteena olisi myös alkaa tehdä itse tietokoneella musiikkia jonain päivänä.
Mut joo, joskus jos ei jaksa kestää niin tulee myös ryypätty mutta yritän päästä eroon kun tuntuu vaikuttavan psyykeeseen epäsuotuisasti.
Lähden usein johonkin jos kaipaan ihmiskontaktia. Joskus riittää, että vain näkee niitä ihmisiä ympärillään, ei mun aina tarvitse niille puhua.
Jo on taas joku saatanan idiootti palstalla! Joo kysyy ja vastaa itse. Sinä olet hupiukko! Hyppää Aurajokeen.
" Jo on taas joku saatanan idiootti palstalla! Joo kysyy ja vastaa itse. Sinä olet hupiukko! Hyppää Aurajokeen. "
Mikä sun ongelma on? Onko vainoharhaisuus noin yleistä?
Täällä Suomi24: ssa on kyllä loistokkaita ihmisiä!
En hyppää Aurajokeen, kun en asu lähelläkään Turkua. En kyllä hyppäisi sun käskystä edes bussiin tai yhtään minnekään.
Mikäs täällä, surffaan netissä.
Kiva marraskuun hämärä laskeutunut.
-luen uutisia
-artikkeleita
-tieteen uusia läpimurtoja
-syön kanssa ähkyt aika useasti
-soitan pianoa
-pelaan pelejä
-420
-juon ((mietoja)), joskus jopa baarissa
-stimmaan aina koneella ollessani
-etsin tietoa internetissä, joskus imen väärää/valheellista tietoa ja olen psykoosissa n. puolivuotta
-lääkkeet olen jättänyt pois koska vitun paskaa, sulaa aivot pahemmin ku viinalla, voi olla sitten katatoonisessa tilassa.
1.1.2.3.5.8.13.21.24.55
siinä mielenkiintoinen aihe
"voi olla sitten katatoonisessa tilassa."
Tarkoitin, syödessäni lääkkeitä.
Hyvä vitsi (hah), vaikka kaikki eivät välttämättä huomioi sitä. Olen itse noudattanut sääntöä joissain viime aikojen suunnittelukokeiluissa.
Joulukuu, ei tässä sen kummempaa.Klo on 02:10.Lukaisin palstan läpi mitä tänne on skriivattu(kirjoitettu).
Fiilistelen takapihalla kivassa säässä.
Haluaisin kysyä, mitä virkaa millään kirkon kuuntelulla on, jos ne ei kykene järjestämään ystävää? Olen 20 vuoden ajan käynyt erilaisissa keskusteluhoidoissa, mutta se ei ole auttanut lainkaan, kun arki on yhtä yksinäistä kuin aina ennenkin. Keskustelu ilman konkreettisia vaikutuksia on ajan ja rahan tuhlausta.
Joo, pakkaavat ns kirkkouskovaiset tyrkyttämään uskoaan. Oletko miettinyt vapaaehtoistyötä? Siellä on fiksuja ihmisiä ja hyvä fiilis. Näkee myös että joillakin ihmisillä oikeasti on asiat huonosti.
Sain elämänlotossa 4 oikein kun sitten aikuisena vasta diagnosoitiin aspergiksi. Ai mikskö? No kun valittelin inttiin menoon asti sitä ettei kukaan halunnu kaveerata kanssani.
Sitten sosiaalityöntekijänainen ohjeisti, ettei luonto tee kaikkia ihmisä samalla muotilla ja että sinun pitää vaan löytää omat vahvat puolesi.
Niin sitten rauhotuin siitä kallonkutistajilla ravaamisen. Löysi yksinjätetyn avovaimon. Hyvin me ollaan pärjätty. Meillä on nyt toisemme.