ILTASANOMAT KIRJOITTAA NÄIN:
Kommentti: Keskellä Suomen hallitusta istuu sininen virtahepo
Perussuomalaisista loikanneet siniset pelastivat hallituksen – ja pelasivat vallan itselleen ilman kannatusta, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Perussuomalaisista loikanneet siniset pelastivat hallituksen – ja pelasivat vallan itselleen ilman kannatusta, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus. (KUVA: Antti Hämäläinen / IS, Emmi Korhonen / Lehtikuva)
Julkaistu: 25.10. 15:51
Jaa173
Twiittaa
Sähköposti
Hallituksen olohuoneessa on iso sininen virtahepo, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Keskellä Suomen hallitusta istuu virtahepo, johon kokoomus ja keskusta yrittävät olla kiinnittämättä huomiota. Virtahepo on sininen.
Virtahepo olohuoneessa tarkoittaa ongelmallista perheenjäsentä, vaikkapa juoppoa isää, johon muut yrittävät olla kiinnittämättä huomiota. Huomiota on herättänyt toimittaja Lauri Nurmen kirja Perussuomalaisten hajoamisen historia (Into). Huomio on keskittynyt lähinnä lentävään ja selittävään pääministeri Juha Sipilään.
13. kesäkuuta Sipilä lennähti Naantaliin, jossa hänen piti tavata presidentti Sauli Niinistö ja jättää tälle hallituksen eronpyyntö. Ei sitten tavannutkaan.
Eronpyyntöä ei tarvittu, koska perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Timo Soini ja hänen kumppaninsa loikkasivat puolueen vallannutta hirmuista Jussi Halla-ahoa pakoon.
Sipilä saa vapaasti lennellä vaikka kuin päätön kana, mutta se ei ole olennaista kesäkuun 13. päivän tapahtumissa. Olennaista on se mikä on ilmeistä. Kesäkuun 13. päivän jälkeen Sipilän hallitus on ollut sisältä laho ja tärkeissä päätöksissä toimintakyvytön.
Pihvi ei ole Juha Sipilä, pihvi on Timo Soini.
Kannatus meni, valta jäi
Soini ja hänen suojattinsa Sampo Terho siis pelastivat Sipilän hallituksen hajottamalla perussuomalaiset. Samalla Soini pelasti hallituspaikat itselleen ja neljälle muulle uuvatille. Koska uuvatti kuulosti niin ikävältä, he tosin vaativat itseään kutsuttavan sinisiksi. Se on vahinko, sillä smurffit ovat kivoja ja sympaattisia otuksia.
Sinisten kannatus on mittauksissa jatkuvasti alle kahden prosentin, vaikka vaivalla saatiinkin kasaan 5 000 nimeä puolueen perustamista varten.
Sipilän hallitus seisoo sinisten 19 edustajan varassa. He ovat Soinin suuruudenajan elävä ulkomuseo. On epätodennäköistä, että kruununprinssi Terho pääsisi koskaan samoihin korkeuksiin kuin Soini suuruudenpäivinään. Sinisten kansanedustajien kainaloihin hiipii hiki. Vaalivelkoja viime vaaleistakin voi olla vielä kuittaamatta. Mistä äkkiä löydät kansanedustajan veroisen kunnolla palkatun päivätyön?
Vaalien lähestyessä sinisten halu vaihtaa ryhmää jo kokoomukseen tai keskustaan tai sitten ihan oppositioon kasvaa. Kun kasvaa ja toteutuu tarpeeksi, hallituskin sitten hajoaa. Kuoppa siellä, rotko tuolla.
Huhut että Timo Soini vain odottaisi palkintovirkaa ovat ymmärrettäviä, vaikka olisivat perättömiäkin. Sitä saat mitä tilaat. Jos Soini joskus täydentää elämäkertasarjaansa trilogiaksi, Maisterisjätkän ja Peruspomon seuraaja voi olla mielenkiintoista luettavaa. Voi olla, että jää kirjoittamatta.
Sipilällä olisi ollut vaihtoehto
Juha Sipilä olisi 13. kesäkuuta voinut toimia toisinkin. Hän olisi voinut ottaa mukaan Rkp:n ja kristillisdemokraatit persuloikkarien lisäksi. Se olisi vaatinut uusia hallitusneuvotteluja ja kosmeettisia myönnytyksiä. Sen jälkeen olo olisi ollut paljon varmempi.
Ikuiseksi ihmeeksi varmaan Sipilälle itselleenkin jää, miksi hän ei näin tehnyt. Iskikö vauhtisoikeus? Vai voittiko yritysjohtajan pakkomielle siitä, että pitää näyttää kuin kaikki langat pysyisivät omissa käsissä?
Tosi hyvä, että kansainväliset suhdanteet ovat antaneet Suomen taloudelle pienen hengähdyshetken. Muuten Sipilän sakki ei olisi syksyä yhdessä nähnyt.
Kesäkuusta asti hallitus on ollut laina-ajalla, odottaen vain iso tönäisyä, joka tekee siitä lopun. Sellainen olisi jo tullut viimeisimmässä sote-kiistassa, jos kokoomus ei haluaisi varmistaa Sauli Niinistön uudelleenvalinnan siistiä sujumista. Hallituskriisi presidenttikampanjan aikana vetäisi Niinistönkin vääjäämättä mukaan likaiseen päivänpolitiikkaan. Ja sen hän juuri haluaa ”kansanliikkeellään” välttää.
Seppo Varjus
Siirry kommentteihin
Kommentti: Keskellä Suomen hallitusta istuu sininen virtahepo
Perussuomalaisista loikanneet siniset pelastivat hallituksen – ja pelasivat vallan itselleen ilman kannatusta, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Perussuomalaisista loikanneet siniset pelastivat hallituksen – ja pelasivat vallan itselleen ilman kannatusta, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus. (KUVA: Antti Hämäläinen / IS, Emmi Korhonen / Lehtikuva)
Julkaistu: 25.10. 15:51
Jaa173
Twiittaa
Sähköposti
Hallituksen olohuoneessa on iso sininen virtahepo, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Keskellä Suomen hallitusta istuu virtahepo, johon kokoomus ja keskusta yrittävät olla kiinnittämättä huomiota. Virtahepo on sininen.
Virtahepo olohuoneessa tarkoittaa ongelmallista perheenjäsentä, vaikkapa juoppoa isää, johon muut yrittävät olla kiinnittämättä huomiota. Huomiota on herättänyt toimittaja Lauri Nurmen kirja Perussuomalaisten hajoamisen historia (Into). Huomio on keskittynyt lähinnä lentävään ja selittävään pääministeri Juha Sipilään.
13. kesäkuuta Sipilä lennähti Naantaliin, jossa hänen piti tavata presidentti Sauli Niinistö ja jättää tälle hallituksen eronpyyntö. Ei sitten tavannutkaan.
Eronpyyntöä ei tarvittu, koska perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Timo Soini ja hänen kumppaninsa loikkasivat puolueen vallannutta hirmuista Jussi Halla-ahoa pakoon.
Sipilä saa vapaasti lennellä vaikka kuin päätön kana, mutta se ei ole olennaista kesäkuun 13. päivän tapahtumissa. Olennaista on se mikä on ilmeistä. Kesäkuun 13. päivän jälkeen Sipilän hallitus on ollut sisältä laho ja tärkeissä päätöksissä toimintakyvytön.
Pihvi ei ole Juha Sipilä, pihvi on Timo Soini.
Kannatus meni, valta jäi
Soini ja hänen suojattinsa Sampo Terho siis pelastivat Sipilän hallituksen hajottamalla perussuomalaiset. Samalla Soini pelasti hallituspaikat itselleen ja neljälle muulle uuvatille. Koska uuvatti kuulosti niin ikävältä, he tosin vaativat itseään kutsuttavan sinisiksi. Se on vahinko, sillä smurffit ovat kivoja ja sympaattisia otuksia.
Sinisten kannatus on mittauksissa jatkuvasti alle kahden prosentin, vaikka vaivalla saatiinkin kasaan 5 000 nimeä puolueen perustamista varten.
Sipilän hallitus seisoo sinisten 19 edustajan varassa. He ovat Soinin suuruudenajan elävä ulkomuseo. On epätodennäköistä, että kruununprinssi Terho pääsisi koskaan samoihin korkeuksiin kuin Soini suuruudenpäivinään. Sinisten kansanedustajien kainaloihin hiipii hiki. Vaalivelkoja viime vaaleistakin voi olla vielä kuittaamatta. Mistä äkkiä löydät kansanedustajan veroisen kunnolla palkatun päivätyön?
Vaalien lähestyessä sinisten halu vaihtaa ryhmää jo kokoomukseen tai keskustaan tai sitten ihan oppositioon kasvaa. Kun kasvaa ja toteutuu tarpeeksi, hallituskin sitten hajoaa. Kuoppa siellä, rotko tuolla.
Huhut että Timo Soini vain odottaisi palkintovirkaa ovat ymmärrettäviä, vaikka olisivat perättömiäkin. Sitä saat mitä tilaat. Jos Soini joskus täydentää elämäkertasarjaansa trilogiaksi, Maisterisjätkän ja Peruspomon seuraaja voi olla mielenkiintoista luettavaa. Voi olla, että jää kirjoittamatta.
Sipilällä olisi ollut vaihtoehto
Juha Sipilä olisi 13. kesäkuuta voinut toimia toisinkin. Hän olisi voinut ottaa mukaan Rkp:n ja kristillisdemokraatit persuloikkarien lisäksi. Se olisi vaatinut uusia hallitusneuvotteluja ja kosmeettisia myönnytyksiä. Sen jälkeen olo olisi ollut paljon varmempi.
Ikuiseksi ihmeeksi varmaan Sipilälle itselleenkin jää, miksi hän ei näin tehnyt. Iskikö vauhtisoikeus? Vai voittiko yritysjohtajan pakkomielle siitä, että pitää näyttää kuin kaikki langat pysyisivät omissa käsissä?
Tosi hyvä, että kansainväliset suhdanteet ovat antaneet Suomen taloudelle pienen hengähdyshetken. Muuten Sipilän sakki ei olisi syksyä yhdessä nähnyt.
Kesäkuusta asti hallitus on ollut laina-ajalla, odottaen vain iso tönäisyä, joka tekee siitä lopun. Sellainen olisi jo tullut viimeisimmässä sote-kiistassa, jos kokoomus ei haluaisi varmistaa Sauli Niinistön uudelleenvalinnan siistiä sujumista. Hallituskriisi presidenttikampanjan aikana vetäisi Niinistönkin vääjäämättä mukaan likaiseen päivänpolitiikkaan. Ja sen hän juuri haluaa ”kansanliikkeellään” välttää.
Seppo Varjus
Siirry kommentteihin
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Munatonta touhua", sanon minä.
Vain Juudas meni pois ja hirtti itsensä, totesi Soini vähän ennen Persujen puoluekokousta. Mä en mihinkään lähde...
Siitäpä nähtiin.
Onkohan kepulainen kannatuksen tippumisen vuoksi paniikissa,kun tuollaisia kirjoittelee. Väyrynenkin on perustamassa oman puolueen,mutta eivät saa niin syvälle kepun kenttään juurtunutta ovelaa politikko Paavoa pihalle,vaikka ei ole enää eduskunnan puoluelaskennassa mukana Sipilän mukaan.
Ei yllättäisi vaikka Soini loikkaisi vielä kerran. Sen verran Audin nahka houkuttaa.
Niinpä niin, juuri tuollaista on nykyinen hallituspolitiikka. Eniten tässä kuitenkin tulee ihmeteltyä Soinin ja hänen hännystelijöittensä toimia. Kun oli aikanaan nämä perusperussuomalaiset, kelpasi Soinille kuka hyvänsä, siis Halmeet, Halla-ahot yms. nyt siellä sitten ollaan muka niin "salonkikelpoisia". Olisi reilua olla sitä mitä on , eikä vaihtaa ollenkaan väriä ja ei missään tapauksessa ainakaan siniseksi
Timo Soini olisi halunnut lopettaa huipulta mutta Halla-aho lähti puheenjohtaja kisaan. Soini tiesi häviävänsä, joten ei osallistunut ollenkaan. Ei ois mies kestänyt tappiota Halla-aholle. Tosin tappio puheenjohtajavaalissa olisi näyttänyt ryhdikkäämmältä kuin sitä seurannut farssi.
Sininen tulevaisuus syntyi koska muu ministeriryhmä Terhoa lukuunottamatta olisi joutunut vaihtopenkille. Eikä siellä olohuoneessa ole virtahepoa, vaan viisi matelijaa joille käypi kaikki, audin takapenkki on tärkeysjärjestyksessä numero uno.
Poliitikot valehtelevat. Pääministeri Juha Sipilä, valtionvarainministeri Petteri Orpo ja ulkoministeri Timo Soini valehtelivat kaikki. Toimittaja Lauri Nurmi paljastaa tällä viikolla julkaistussa kirjassa, että hallitus oli varautunut persujen jakautumiseen ja että kaikkeen oli suunnitelma. Avoimen valehtelun on myöntänyt vain Timo Soini. Hän myönsi valehdelleensa, ettei puolue jakaudu. Silloin, kun Timo Soini on koko porukan rehellisin valehtelija, niin porukassa on jotain pahasti vikana.
Enbuske Iltalehdessä tänään.