Tunnustaudun herkäksi ihmiseksi ja sen ymmärtäminen on tärkeä juttu. Nykypäivänä näitäkin juttuja ymmärretään jo paremmin, mutta täällä näkee vieläkin hyvin vanhakantaista ajattelua. Esimerkiksi kumppanin huonoa käytöstä ja kohtelua pidetään toisenkin osapuolen syynä, kun tämä sallii sen, mutta kysymys ei ole yksinomaan tästä. Herkät ihmiset tuntee ja aistii ympäristönsä voimakkaasti, tunnistaa tunteensa ja käsittelee asioita syvällisemmin ja tietoisemmin. Heillä on vahva empatiakyky ja he pystyvät asettumaan toisen ihmisen asemaan ja huomioimaan toisen tunteet. Herkät pohtii asioita yleensä syvällisesti ja ylikuormittuu herkästi. Liiasta empatiasta voi yrittää päästä pois, mutta herkkyys on synnynnäinen koko hermojärjestelmään liittyvä piirre, joten sen suuri muokkaaminen olisi ihmisen muuttamista toisenlaiseksi kuin mitä hän aidosti on. Tunne-ja aistiherkkyyteen kuuluu myös syvällisyyttä ja tuota kuormitusalttiutta. Oikean kumppanin löytäminen voi olla tosi hankalaa ja tämän olen todennut. Väärän kumppanin kanssa ei tunteet kohtaa eikä löydy suhteeseen erilaisia vivahteita ja ymmärrystä. Rakastuminen puolestaan tuntuu magneetin lailla vetävältä toista kohtaan, mutta sitähän se ei ole sille toiselle osapuolelle ei-herkälle,järki-ihmiselle. Herkälle rakastuminen tuntuu hallitsemattomalta ja uuvuttavalta tunneroihulta. Pelot ja epävarmuudet voi tuntua järisyttäviltä. Näitä asioita ei-herkän ihmisen voi olla mahdotonta ymmärtää, itse olen tämän havainnut. Samoin kuin sen, että on paljon helpompi elää ilman rakkautta ja mitään tunneroihuja, sillä samoin tuntevia on niin vähän. Ehkä yksin oleminen on silloin se parhaaksi jäävä vaihtoehto.
Herkkyys ja rakkaus
tunteetonraskaita
24422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mutta myös herkkä voi olal järki ihminen niinku minäkin olen, tuo on just se vittumainen homma kun jos sanoo että musta löytyy herkkäkin puoli niin leimataan joksikin nyhveröksi joka ei osaa järellä ajatella, osaan käyttää järkeäni myös tosi hyvin ja jos rakastun niinku kävi niin se on aitoa mun puolelta, eikä ole aiemmin tälläin käynyt elämässä ja ikää on kuitenki yli kolmenkymmenen että tämä ei ole mitään herkän ihmisen tunteilla menoa, järki on samanlailla mukana, jokainen on yksilö, toinen herkkä ei välttämättä ole kuin toinen, vaikka se herkkäkin puoli löytyy niin olen joutunut olemaan todella kylmä ja kova selvitäksni eräistä asioista aiemmin elämässä mutta onnistuin säilyttään herkän puolen kans itessäni.
Ei pitäs ikinä alkaa tollain jaotteleen toisia jos oikeasti tapaa ihmisen jonka kanssa ysnkkaa, stereotyypit romukoppaan ja rohkeasti tutustua ja ottaa riski että menee suhteeseen, miksi kaikesta pitää tehdä niin helvetin hankalaa.
Ei tuon perusteella stereotyyppinen ns pelkkä järki ihminen kovin järkevältä vaikuta, sitäpaitsi vaikka jotkut kuinka yrittää peitellä että heissäkin on herkkä puoli niin huomaan sen lähes aina, huomaan myös jos ihmisellä on ollut itsetunto-ongelmia, välillä itekkin säikähtää kuinka hyvin lukee ihmisiä ja se on välillä raskasta, tuntuu pahalta jos toinen joutuu vetään roolia ja peitteleen omaa itteään, kukaan ei ole meistä täydellinen ja huonotkin puolet on osattava tiedostaa sekä se minkalainen on, tuosta syystä tulee ns tunnelukkoja ihmisillä ja voi oikeasti mentettää orastavan hyvän suhteen.
Ainakaan mun seurassa ei tarvi esittää muuta ku on koska huomaan kyllä sen ja se satuttaa välillä jos toisen pitää esittää vaikka ei syy olisi minussa.
Minäkin olen herkkä ihminen ja tuntuu, että seurustelukumppanini ei ymmärrä ja hyväksy sitä ominaisuutta minussa :( Ehkä joudumme eroamaan tämän asian takia, en voi muuttaa itseäni vähemmän herkäksi :(
Sanoisin kyllä että ihmisiä on muunlaisiakin kuin herkät ja ei-herkät.
Esimerkiksi osa jutuista voi liittyä tiettyihin asioihin jotka koetaan voimakkaasti.
Itse olen mies joka tiedostaa asioita ja sen kautta voi tulla tunnekokemuksia, mutta muuten en ole mikään tunteellinen tai herkkä. Se ei taas tarkoita etten olisi empaattinen tai huomioisi muita ihmisiä koska teen sitä jatkuvasti ja se kaiketi on minussa sellainen piirre joka huomataan.
Vaikka muuten saan itsekkin olla rääväsuu niin en pidä toisaalta konflikteista eli naiset jotka hakevat jännitystä tai motkottavat jostain olemattomasta eivät sovi lainkaan. Toisaalta en tiedä jaksanko herkkää ihmistä koska saatan sanoa mitä tulee mieleen ja toisen tulisi ymmärtää sitä koska en tarkoita pahaa. Esimerkiksi vitsini voivat olla rajujakin (ei kuitenkaan mitään kaksimielistä jne.).
Yritän tässä teroittaa sitä aloittaja että se itse kellekin on se kumppanin löytäminen vaikeaa, puhumattakaan että olisi sopiva ja "tuntuisi kuin omalta" sekä siltä oikealta johon voi pysähtyä muita näkemättä.
Monilla, varsinkin naisilla on nykyään miehissä valinnanvaraa ja mitä nyt olen tässä katsellut niin aika moni tekee "vääriäkin" valintoja, mutta se on heidän valintansa.
Itse olen ajatellut että kun olen tietyn lainen mies ja en ole 35 ikävuoteen mennessä tavannut häntä niin todennäköisesti hän on varattu tai ollut varattu sekä hankkinut lapsiakin joten minun on turha häntä enää etsiä. Eikä minulle ole tarvetta tyytyä vähempään, olen mieluummin yksin.
Onnea sinulle sen parin etsintään.
Tarkoitin sanoa että sun kannattaa etsiä ennen kaikkea ihminen joka ymmärtää herkkyyttä jos koet sen itsessäsi tärkeäksi piirteeksi ja sinusta erottamattomaksi, eikä välttämättä toista herkkää.
Sen löytäminen voi olla vaikeaa koska en minäkään ole löytänyt naista joka minua oikeasti ymmärtäisi miehenä ja ihmisenä.
Mutta mikä tätä nyky suomea vaivaa kun tuntuu että osalla on sellanen tapa ajatella että tuo ja tuo åpiirre on heikkous vaikka se on vahvuus, stereotyypit liikaa hallittee, monesti sitten huomataan että kaikki onki just toisinpäin ku mitä kuvitellu.
Ja pitäs suunnilleen olla heti sopiva ja ns täydellinen paketti että muuten ei voi suhteeseen lähtä, aikuisen naisen haluan löytää tässä iässä että ei sitä tarvi olla se täydellinen ja sellanen jossa on vaan miellyttäviä piirteitä, suhteen aikana tutustutaan lisää ja se että rohkeasti lähtee suhteeseen on jo tervettä suhdetta ja että hyväksyy toisen sellasena kuin on, unohtaa ne turhat asiat jotka ei oikeesti merkkaa.
Oppia myös sietämään ja tajuamaan että toista ei voi muuttaa eikä saakaan sillain käyttäytyä että tietyt piirteet pitäs karsia pois. Jokaisessa on hyviä ja huonoja puolia,keskitytään hyviin niin ehkäpä niitä pysyviä terveitä parisuhteita muodostus enemmän, kait sitä on itse sitten liian itsevarma mies ja liikaa sinut ittensä kans ehkäpä se säikäyttää osan naisista ja se miten hyvin sitä osaa lukea ihmisiä.
Kyllä se vaatii jotain että suhde onnistuu, ei voi ihan noin vaan ajatella, että lähtee suhteeseen ja hyväksyy toisen sellaisena kuin se on. En tarkoita sinua, mutta esim. jotkut miehet eivät suhdetta hakiessaan edes tiedä itsekään, että mitä hakevat. Nykyinen mieheni minua on alkanut ärsyttämään, ja meillä onkin lopulliset eropaperit kädessä toivottavasti jo ensi viikolla. Kun suhteeseen lähtee, se vaatii jonkinlaista osallistumista yhteisiin asioihin molemmilta. Mies esitti alussa mielenkiintonsa minua kohtaan ihan yli innokkaasti ja oikein tunkeili seuraani. Heti alussa huomasi, että hän vihjaili jatkuvasti vain " makkaraleikkien" suuntaan, mutta ei ottanut minua millään tavalla huomioon suhteessamme. Puhui minulle ihan "ympäripyöreitä" lupauksia, jotka myöhemmin todellisuudessa osoittautuivat täysin päinvastaiseksi. Tunnen kuitenkin eroavani puhtaalla omallatunnolla, koska meillä ei ole lapsia ja sukupuoliyhteys ei välillämme koskaan toteutunut , eikä myöskään mitään sinne päin. Ainut ongelma on se, että saisin tämän miehen jotenkin omille jaloilleen, koska vastuuntuntoisena ihmisenä en halua jättää ketään heitteille. Ja löytäisi itselleen pian uuden kumppanin, mitä hän onkin yrittänyt innokkaasti etsiä jo pidemmän aikaa. Huomasin hänen feikit tunteensa itseäni kohtaan siinä vaiheessa, kun sain kokea toista kautta jotain aitoa.
Ymmärsin täysin aloittajan viestin. Hän kertoi itsestään ja kokemuksistaan, sen enempää odottamatta muiden neuvoja. Ei minulle ainakaan parisuhde ole mikään itseisarvo, vaan viihdyn hyvin itsekseni sopivan puoliskon puuttuessa.
En ymmärrä miten voi ymmärtää herkkyyttä, jos ei sitä itsessä ole? Täysin erilaiset olisivat vain taakaksi toisilleen, ymmärryksen puuttuessa. Kuten minulle olisi taakka olla inhorealistisen, ajattelemattoman ja seksistisen pässinpään kanssa, noin kärjistettynä. Lisäksi herkän synonyymi ei ole nössö. Minun herkkyyteni ei tule kaikkien ihmisten kanssa samalla tavalla esille. Osaan olla todella veemäinen, jos en jotakuta siedä.
Toisekseen edellinen kirjoittaja viestii, että herkillä ei olisi huumorintajua. Mielestäsi huumorintaju olisi vain ei-herkkien ihmisten hyve. Huumorintaju on sitä mitä joko on ihmisessä tai sitten ei. Ei mikään herkän ominaisuus.
Olen ollut suhteissa, joissa ei herkkyyden nyansseja ole päässyt kokemaan, mitkä kuitenkin rikastutaisivat suhdetta. Lähinnä suhteet epäsopiviin ovat olleet erilaisissa elämäntilanteissa hankittuja kokemuksia, joita on karttunut jo riittävästi ymmärtääkseen sen, mistä kannattaa pysytellä erossa. Niin omalta, kuin toisenkin kannalta katsottuna.
"En ymmärrä miten voi ymmärtää herkkyyttä, jos ei sitä itsessä ole? Täysin erilaiset olisivat vain taakaksi toisilleen, ymmärryksen puuttuessa."
No jokainen valitsee itse onko toinen sopiva vai ei.
"Toisekseen edellinen kirjoittaja viestii, että herkillä ei olisi huumorintajua. Mielestäsi huumorintaju olisi vain ei-herkkien ihmisten hyve. Huumorintaju on sitä mitä joko on ihmisessä tai sitten ei. Ei mikään herkän ominaisuus."
Ei vaan sanoin että voin sanoa asioita hyvin voimakkaasti ja minulla on miehenä esimerkiksi mielipiteeni.
Minulla ei ole tarpeen huutaa tai kiroilla jne. mutta kun kerron selkeästi jonkun asian tai saatan heittää huumoria niin jos nainen ei kestä sitä niin sille ei sitten mahda mitään.
Esimerkiksi jos nainen on joku herkkä joka tuntee kovasti eläimiä kohtaan ja jos heitän vitsin lihansyönnistä ja toinen hermostuu siitä niin mitä siitä tulee?
Huumorintajuakin on monenlaista ja joskus ne eivät ole yhteneväiset.
Kyse on siitä että jos henkilö on suora kuten minä esimerkiksi olen niin en jaksa odotella myöskään sitä että toinen ei kerro esimerkiksi miltä tuntuu ja on "herkillä" vähän joka asiasta joka johtaa riitoihin.
Kerroin vain miksen minä tuskin pärjää ns. "herkän" kanssa.
Eikä se ole vahvuus tai heikkous. Se on vain yksi luonteenpiirre.
Jäykkyys luonteenpiirteenä aiheuttaa edelliselle kirjoittajalle ongelmia ihan kenen tahansa, myös ei-herkän ihmisen kanssa. Se, että loukkaa jotain ihmistä (itse kerroit tuon lihansyöntiesimerkin) jollakin asialla ei myöskään ole herkkyyteen vaan hyviin käytöstapoihin ja toisen arvostukseen liittyvää.
Edellinen kirjoittaja todennäköisesti heittää vitsin aina väärässä kohtaa pilkaten toisen mielipiteitä, tunteita, kiinnostuksenkohteita, sairauksia yms.nauraen itse makeasti. Todella hauskaa. Et alkuunkaan ymmärrä mitä herkkyys on, jos vertaat sitä tiukkapipoisuuteen, tai huumorintajuttomuuteen ( "herkillä vähän joka asiasta...") Mauttomuus on asia minkä ymmärtämiseksi ei tarvitse olla herkkä.
Ööh, en ole edellinen, mutta eikös huumorintaju ja kyky nauraa mille tahansa, myös itselle, omille heikkouksilleen, jopa aatteiilleen sekä vaikkapa herkkyydelle ole jäykkyyyden suora vastakohta.
Eikös sellainen ihminen juuri ole rento eikä jäykkä paska joka kietoutuu jonnekin oman ideologiansa tai luonteenpiirteen taakse?
vaikutatte juuri jäykiltä nössyköilt' jotka alkavat joko mutist.a tai valittas kun joku kertoo vitsin joka "loukkaa" teitä.
Anna kun arvaan jotain feministisiä itkuherkkiksiä jotka sitten alakavat raivota ja syyttää toisia seksisteiksi ja rasisteiksi kun ei ole heidnä kanssaa samaa mieltä.
toisin sanottuna jäykkiä umpimielisiä paskoja.
Järkyttävää luettavaa. Vaikutat katujyrältä tuomitsevinesi mielipiteinesi..
Rautalangadta väännettynä ,herkkä ei tarkoita että ihminen olisi herkkä loukkaantumaan. Sellaiselle ihmisille on muut synonyymit ja psykiatriset diagnoosit. Herkkä ihminen vaistoaa ympäristöstä ja ihmisistä paljon enemmän kuin ei-herkkä. Herkkyys on fysiologinen piirre.
No siinä se nyt tuli, moukat! Herkkä pahastumaan, on todellakin eri kuin herkkä. Toivottavasti meni perille.
Herkkä ihminen myös vaistoaa, kuten joku jo edelläkin totesi jännitteet ympäristössä, jos toinen ei ole aito oma itsensä, sekä tuntee monesti voimakkaammin niin negatiiviset kuin positiiviset tunteet. Herkkyys pahatumiselle ei ole yhtään muita suurempi, paitsi että herkkä ihminen tosiaan näkee asioissa enemmän vivahteita ja sävyjä ja tätä kautta voi tulla ns.herkempi pahastuminen.
En kyllä ymmärrä LAINKAAN miten vitsin kertominen ja sen sosiaalisen illuusion rikkominen siinä hetkessä on "jäykkyyttä"?
Kaikkein vähiten ihminen tulee m inun kanssa toimeen jos ei näe sitä millainen illuusio sosiaalinen todellisuus on jossa kaikkien toiveet ja ne "Normaalit käytösmallit" tulee ottaa huomioon.
Se ei tarkoita että tahallaan loukkaan ketään rääväsuuna, mutta en todelalkaan jaksa jotain jonka kanssa pitää varoa koko ajan sanomisia.
En usko että jonkun herkkiksen kanssa jaksaisin olla. Huumorin pitäisi rentouttaa, mutta jos ihminen ottaa liian tosissaan sen sosiaalisen olemassaolon, omat tunteensa jonkinlaisina viimeisinä "todellisuuksina" sekä siihen päälle kietoutuu marttyyriuteen omasta "spesiaali" herkkyydestään sekä todellakin puolustaa jotain arvoja joissa ei saa koskaan vahingossakaan päästää vitsiä joka voisi loukata ketään niin...
Voin jo nähdä miten hauksaa moisen ihmisen seurassa on. Se todellakin on sitten sellaista jäykistelyä molemmin puolin.
Tahdon olla sen toisen seurassa rento ja reilu, en mikään suultani hiippaileva hilleri.
Näytät hehkeälle
Sama mieltä kanssasi. Löysin erityisherkkyyden käsitteenä vasta noin puolivuotta sitten. Ja olen sellainen, erityisherkkä. Aivoni tulkitsevat jatkuvasti kaikkea ja koska tiedostan ihmisen tarpeita ilman, että toisen tarvitsee minulle sanoa sen, virheellisesti koen kantavani vastuun sen toisen tarpeiden tyydyttämisestä. Jopa itseäni unohtaen. Jossakin kohtaa tarvitsen itsekin ymmärrystä, kaikki tarvitsevat sitä, ja toisen ei-herkkyyteen törmääminen satuttaa. Alan turhautumaan ja kohtelemaan toista hänen tavallansa. toinen tietysti on ihmeissään, koska on tottunut minun täyttävän kaikki hänen tarpeet ilman, että hän edes pyytää mitään. Keskustelutkaan ei auta, sillä ei-herkkä ei yksinkertaisesti käsitä mistä on kyse ja vähättelee asiaa... Vikaa ei ole kummassakaan, mutta pahaa mieltä tulee roppakaupalla kummallekin. Minusta herkkyyteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota parinvalinnassa ja ei herkkien tulisi pariutua ei-herkkien kanssa ja herkkien herkkien kanssa. Ongelma on ettei se lue otsassa, onko ihminen herkkä. Ihastumisvaiheessa kaikki ovat herkkiä... mut kun se loppuu, se todellisuus paljastuu.
Nyt itse myös päätin et jään yksin, jos en erityisherkkää kumppania löydä.
Voin aika pitkälti olla samaa mieltä kanssasi paitsi että kyllä herkkä voi saada ei-herkästäkin ihmisestä ihan jopa tasapainottavan kumppanin. Mutta tuohon tarvitaan toisen ihmisen puolelta sitä joustavuutta parisuhteessa ja halua ymmärtää toista ja se on ainakin miehillä hyvin vajavaista, aivojen rakenteensa takia ehkä.
Mutta onneksi kirjoituksesi perusteella herkän ei tarvitse tehdä mitään vaan se vastapuolen pitää sopeutua!
Oiva malli parisuhteelle: Olen herkkä, tee sä mitä mä käsken ja odotan sekä sitten loukkaannuin kun et ymmärrä miten "Special snowfalke" ja herkkäkin olen...
Johtuisko siitä että miehet ovat keskimäärin suorempia ja älykkäämpiä kuin naiset eivätkä välitä sosiaalisesstta ja tunteellisesta hössön sössöstä niin paljon?
On kyllä hienoa lukea näitä "erityisherkkien" NARSISTISIA kirjoituksia itsestään ja myös omasta sukupuolestaan.
Tarvitsetteko kumppania ollenkaan kun olette niin spesiaaleja ja täydellisiä sekä osaatte lukea ihmisiä ja ties mitä?
Vai olisko vain niin että te olette sosiaaliseesti vajaavaisia kommunikoimaan toiveitanne kumppaniehdokkaille ja olette ylitunteellisia hösöjä jonka nimeätte sitten "herkäksi"?
Sinun kannattaa tutustua erityisherkkyyteen ennen, kuin suutas auot. Erityisherkkyys ei ole vain ylitunteellisuutta, vaikka sitäkin. Kyse on synnynnäinen fysiologinen hermostollinen ominaisuus. Erityisherkät vain ovat erilaisia hermostollisesti. Siihen ei voi mitään. Toki voi suojata itseään sinun tyyppisiltä ihmisiltä ja rajoittaa sosiaalisia kontakteja. Koska niiden tuoma informaatiokuorma rasittaa aivoja liikaa. Kaiken tulkitseminen ja överiempaattisuus lopulta satuttaa liikaa.
Minä olen hyvin suora ihminen. Vaikka olen nainen. Sun kommentille en osaa edes suuttua, koska siinä paistaa tietämättömyys. Ja mitä NARSISMIIN tulee: oletat ilmeisesti että olet rakastettava henkilö. Haluat kumppanin rakastavan sinua? Miten voit olettaa olevasi rakastettava, jos sinulla ei ole narsistisuutta? Et mitenkään. Narsismi on lajimme selviytymisen kannalta tärkeä luonteenpiirre. Narsistinen persoonallisuusHÄIRIÖ on ihan eri asia, kuin narsismi. Mut tuskin sitä älyät kirjoitelmiesi perusteella. Eikä sun tarvikaan.
En ole edelleen edellinen, mutta nyt täällä jo joku puolustaa nykynaisten narsismia. VAU!
:D
e i vittu, huoraaminen meni jo, nyt seuraavaksi narsismin puolustuspuhe.
seuraavaksi kakaramaisuus ja pentumaisuus ja pettäminen.
Narsismi hyvät naiset ja herrat on perusteltavissa nyt lajin säilymisell'?
Missä naisten ompelukerhossa tämä on päätetty vai kuka sosiaalipsykologi tällaista on väläyttänyt.
Juuri tätä "minämämunkaveritjamustatntuu" ihmiset tuhoavat kaikeb sosiaalisen hyvän mitä voidaan saavuttaa narsismillaan ja täällä on yksi valopää puolustamassa sitä.
Onko sekin hermostollinen ominaisuus?
Sinun kannattaa myös tutustua siihen mikä on narsistisuus ja narsistinen persoonallisuushäiriö ja mikä ero on niillä kahdella käsitteellä. Jokaisella meistä on narsistisia piirteitä. narsistisuus oikeissa määrin on jokaisella vahvalla itsetunnolla varustetulla ihmisellä. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä ei ole itsetuntoa, se on tyhjä kuori ja käyttäytyminen on voimakkaasti ympäristölle haitallinen.
Se että haluamme itsellemme rakkautta esim on narsistista piirrettä. Ja jokainen meistä sitä haluaa. Joten perehdy sinäkin käsitteisiin ennen kuin suuta auot.
Tuo herkkä aistiminen todellakin tuo sen piirteen, että itse tarvitsen sitä hiljaisuutta ja omaa rauhaa, jotta en ylikuormittuisi. Monet tuttavatkaan ei meinaa uskoa tätä, sillä olen muutoin sosiaalinen ja tykkään ihmisten seurasta eli en erakko missään mielessä.
Kyllä tunnistin paljon samoja piirteitäni itsestäni tuosta ap:n kirjoituksessa. Kiitos sinulle, oivalsin taas jotain itsestäni.