Onnellisuus, tavarat, ja niiden keskinäinen suhde

Viime viikkoinen YLE:n esittämä Perjantai-ohjelma pisti ärsyttäämään. Ensinnäkin asioiden virheellinen yksinkertaistaminen ärsytti, sekä monien oleellisten seikkojen mainitsematta jättäminen ärsytti. Ohjelma pisti miettimään, että kuinka hukassa ihmiset mahtaa oikein olla sen kanssa mitä onnellisuus on, tai mistä se syntyy. Siksi koin tarvetta kirjoittaa oman näkemykseni onnellisuudesta, tavaroista, ja niiden keskinäisestä suhteesta.

Ensinnäkin, kuka ylipäätään on keksinyt tai väittää, että tavarat luo onnellisuuden? Tai että tavarat, joita ei aivan pakosti tarvitsisi, olisivat merkityksettömiä sen vuoksi, että ne ei yksin tai ollenkaan synnytä onnellisuutta?

Vaikka tavarat ei synnytä onnellisuutta, niin tavarat (joka muuten on naurettavan laaja-alainen termi) voi kuitenkin synnyttää nautintoja ja virikkeitä (esim. moottoripyörä tai vaikka poreamme), tai toimia rikkaiden lukemattomien eri kirjavien tuntemuksien ja mielenmaisemien synnyttäjinä (taide, musiikki, elokuvat, tai vaikka kodin sisustus jne.). Tavara voi myös pitää sisällään voimakkaita emotionaalisia latauksia joko henkilökohtaisista muistoista johtuen, tai tavara voi olla pala jotain kulttuuria, historiaa tai jotain muuta laaja-alaista asiaa johon kokee tunneperäistä vetovoimaa.

Onnellisuus on eräänlainen emotionaalinen pohjakerros, jonka päälle syntyy muita emootioita, joiden ilmentymisen asteeseen onnellisuus vaikuttaa. Onnellinen iloitsee, nauttii, ja kokee monia rikkaita tuntemuksia herkemmin, kuin vähemmän tai ei ollenkaan onnellinen. Toisin sanoen kaikki tuntuu onnellisena paremmalta.

No mistä onnellisuus sitten syntyy?

Onnellisuus syntyy yksinkertaistettuna emotionaalisten ja fyysisten tarpeiden riittävästä tyydyttymisestä, riittävästä selkeydestä, ymmärryksestä ja hyväksymisestä, sekä riittävästä terveydestä.

Uskon, että ei voi olla täysin onnellinen, jos nämä seuraavat asiat ei täyty.

A. itsensä arvostaminen ja rakastaminen, itsestänsä pitäminen, itsensä täydellinen hyväksyminen.

B. Tunne ja tieto siitä, että muutkin voi pitää ja rakastaa minua, vaikka ei sillä hetkellä elämäntilanteessaan näin konkreettisesti tapahtuisikaan.

C. Omien tarpeidensa riittävä tyydyttyminen. esim. tarve olla yksin, tarve olla seurassa, seksuaaliset tarpeet, tarve olla luonnossa, tarve liikkua, ym.

D. Toisten ihmisten kohtelu niin kuin toivoisi muiden kohtelevan itseään.

E. menneisyyden virheiden ja vääryyksien riittävä hyväksyminen ja ymmärtäminen.

F. Riittävä neurologinen terveys (on aika vaikea olla onnellinen, jos jokin sairaus laittaa onnellisuutta käytännön tasolla määräävät hormonit ja aivojen välittäjäaineet mullin mallin, tällöin ei paljoa ympäristön vaikutukset merkitse).

Tavaroista vielä sen verta, että on hyvä ymmärtää, että tavaroiden hankkiminen on taitolaji, eikä tavaroita voi vain haalia hetken mielijohteesta sikin sokin kotiaan. Tällöin tavarat luo sekaannusta, niin suoraan mielessä, kuin myös visuaalista sekaannusta, joka sekin vaikuttaa kielteisesti mieleen.

Tavaroita ei saa olla liikaa, ja kaikki merkityksetön voi tuottaa vain negatiivista emotionaalista taakka. Tavaroiden oikealla sijoittelulla ja sijainnilla on iso merkitys, sekä järjestyksellä!

Esinettä hankkiessaan pitäisi käyttää aikaa ja perehtyä huolella eri vaihtoehtoihin, jotta osaa ostaa juuri sen itselle täydellisimmän vaihtoehdon, jolloin siihen haluaa sitoutua ja on tyytyväinen vuosienkin päästä siihen mitä on ostanut, ja ostovaihtoehtojen tutkiminen ja punnitseminen voi olla todella kivaakin. Toki se on oma keskustelunsa, kuinka löytää syvä ymmärrys siitä mistä todella pitää ja mistä ei pidä, monilla voi olla vaikeuksia hahmottaa sitä, ja kuvitelmat omista mieltymyksistä voi vaihdella tiuhaan. Pitää myös pyrkiä ostamaan kerralla laatua!

On jo psykologinen fakta, että sisustaessa huonekalujen ja esineiden harmonisella sijoittelulla on merkitystä, ja vaikutusta mieleen. On olemassa aina se teoreettinen psykogisesti täydellinen tapa sijoittaa huonekalut ja esineet, sekä täydellinen suhde huonekalujen ja esillä olevien esineiden määrässä. Tietenkään sitä täydellistä sijoittelua ja suhdetta ei voi, eikä tarvitse millilleen löytää, mutta jos vaikka sen 80% täydellisyyden löytää, niin se on käytännössä jo riittävän täydellistä ollakseen täydellistä. Visuaalisen harmonian vaikutus mieleen tosin vaihtelee ihmisten välillä!

Tässä minun näkemykseni asioista, varmaan lisää vivahteita ja huomiota löytyisi tähän tekstiin, niin kuin perfektionisti aina löytää, mutta ei tässä mitään kirjaa oltu kirjoittamassakaan.