Tähän saakka aikaisemman historian perusteella niin kansalaisille kuin yleiselle mielipiteelle on muovautunut käsitys, jonka mukaan Keskusta niin kuin sen edeltäjä Maalaisliittokin ovat kantaneet huolta ja vastuuta lähipalveluista, meitä suomalaisia omien kotitanhuviemme läheisyydessä tapahtuvasta palvelujen tarjonnasta.
Nyt erityisesti SOTE-"uudistuksen" yhteydessä vaikuttaa syntyvän ja osittain jo syntyneenkin tilanne, jossa erikoisterveydenhoidon palvelujen tarjonta on maantieteellisesti etääntymässä ihmisten asuinsijoilta entistä ja nykyistä pitemmälle kilometreinä laskettuna ja ajallisesti todettuna.
Keskussairaaloihin keskittyvä palvelutarjonta tarkoittaa käytännössä valtavaa ambulanssitrafiikkia ja mitä ilmeisimmin myös sekä esim. tautikohtausten pahentumista kuljetusten kestäessä ja pahimmillaan kuolemantausten yleistymistä matkoilla keskussairaaloihin.
Miksi aluesairaaloitten ankara karsinta on vaikenemalla kuitattu asia ja aihe SOTE-keskustelussamme? Ja miksi ylipäätään on lähdetty siitä, että SOTE-operaation yhteydessä ei ole edes pyritty päämäärätietoisesti kohentamaan aluesairaalatason toimivuutta sentään varsin lähellä ihmisten omia asuinpaikkoja sijaitsevana erikoisterveydenhoidon tasona?
Poliittisella kilpakentällä nimen omaan Keskusta mitä ilmeisimmin on suurin menettäjä, kun aluesairaaloitten kaltoin kohtelusta äänestäjät tulevat tekemään omat päätelmänsä vaaliuurnien äärellä. Mahdollisesti Kokoomus samalla tulee voittamaan puolueitten välisen valtataistelun ja saamaan pääministeripuolueen aseman vaalien jälkeen.
Nyt erityisesti SOTE-"uudistuksen" yhteydessä vaikuttaa syntyvän ja osittain jo syntyneenkin tilanne, jossa erikoisterveydenhoidon palvelujen tarjonta on maantieteellisesti etääntymässä ihmisten asuinsijoilta entistä ja nykyistä pitemmälle kilometreinä laskettuna ja ajallisesti todettuna.
Keskussairaaloihin keskittyvä palvelutarjonta tarkoittaa käytännössä valtavaa ambulanssitrafiikkia ja mitä ilmeisimmin myös sekä esim. tautikohtausten pahentumista kuljetusten kestäessä ja pahimmillaan kuolemantausten yleistymistä matkoilla keskussairaaloihin.
Miksi aluesairaaloitten ankara karsinta on vaikenemalla kuitattu asia ja aihe SOTE-keskustelussamme? Ja miksi ylipäätään on lähdetty siitä, että SOTE-operaation yhteydessä ei ole edes pyritty päämäärätietoisesti kohentamaan aluesairaalatason toimivuutta sentään varsin lähellä ihmisten omia asuinpaikkoja sijaitsevana erikoisterveydenhoidon tasona?
Poliittisella kilpakentällä nimen omaan Keskusta mitä ilmeisimmin on suurin menettäjä, kun aluesairaaloitten kaltoin kohtelusta äänestäjät tulevat tekemään omat päätelmänsä vaaliuurnien äärellä. Mahdollisesti Kokoomus samalla tulee voittamaan puolueitten välisen valtataistelun ja saamaan pääministeripuolueen aseman vaalien jälkeen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei me mittää sairaaloita tartteta vaan suojatyöpaikkoja maakuntahallintoon uskollisille kepusatraapeille.
Keskustan parhailla kannatusalueilla ei ole erityisen paljon aluesairaaloita. Päinvastoin ne ovat keskittyneet Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin, kuten linkin takaa näet.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_sairaaloista#Alueelliset_sairaalat
Tuosta luettelosta näet lisäksi, että aluesairaaloista melkein puolet sijaitsee samoissa kaupungeissa, joissa keskussairaalakin on. Mitä ihmeen läheisyyttä se sellainen on?
Sote-uudistuksen yhtenä keskeisenä lähtökohtana on korjata sitä hallinnollista tehottomuutta, mikä sairaalaverkostoomme on syntynyt. On hyvä, että turhaa byrokratiaa viimein karsitaan. Eri asia on, kuinka paljon konkreettisia palveluja aluesairaaloihin on viisasta jättää. Siitä päättävät maakunnat. Itse aluesairaaloja sote-uudistus ei ainakaan valtakunnallisella päätöksellä lopeta.
Leikitäänpä sellaisella ajatuksella, että arvotaan vaikka sata kpl nyt asuttuna olevaa osoitetta suomessa. tarkastellaan sitten em. osoitteissa asuvien mahdollisuuksia saada tarvitsemaansa lääkärinapua niin hieman vaarattomimmissakin kuin myös pikaista apua vaativissa sairaustapauksissa. Kun sitten olemme kaikki tähän liittyvät arvioinnit, ambulanssien ajoajat, ensiapupisteiden ja sairaaloiden palvelut jne. tarkastelleet, jääkäämme odottamaan tilannetta SOTE- uudistuksen jälkeiseen aikaan, sanokaamme vaikka aikaan kymmenen vuoden kuluttua. Onko tilanne silloin em. osoitteissa asuvien asukkaiden kannalta parantunut tai huonontunut? Onko kysymys vaikea vaiko aika helppo?
Koska Keskusta teki v 2006 KMS-sopimuksen yritysten kanssa. Se sisälsi vanhojen yhteiskunnan rakennusten purkamisen ja uusien kalliiden rakentamisen velaksi kun käteistä ei ole. Tämä on sitä korruptiota jota edelleen harjoitetaan kautta maan. Maakuntamalli ja Sote liittyy tähän koska siten saadaan uusi rahastusväylä yrityksille ja Keskustalle. Ahneus on jatketta Ahon aikaiselle pelille ja näyttää vain kasvavan. Kun kaikki tehdään velaksi ja rahat siirretään EUn kautta takaisin niin alkuun näyttää hyvältä eikä kukaan aavista mihin tämä hiujaus päättyy. Keskusta huijaus perustuu myös nousukauden höpinään,vaan sitä ei ikinä tule kun velat lisääntyvät ja korot nousevat kattoon kuten Kreikassa aikanaan. Nythän EU myöntää tilantten vakavuuden kun elvyttää katteettomalla EKP-bittirahalla joka vuosi biljoonilla yrityksiä.
Maantieteellisten välimatkojen venyminen kohtuuttoman pitkiksi on se olennainen peruste, johon kiinnitän erityishuomiota tässä yhteydessä. Koska olosuhteet ovat varsin erilaiset laajassa ja epätasaisesti asutussa maassamme, silloin esim. erikoisterveyspalvelujen tarjonnan järjestämisessäkin olisi otettava huomioon tämä olosuhteitten vaihtelevaisuus. Nykyinen ideologia näkyy nojautuvan semmoiseen sapluunateoriaan, jonka viemänä ajaudutaan kohtuuttomaan yksioikoisuuteen. Paremminkin olisi mahdollista asennoitua tässä elävän elämän maailman todellisuudessa.
Miksi meillä Suomessa ei osattaisi laatia luovaa ratkaisua näissä organisatorisissa yhteyksissä ja hyväksyä maan eri alueitten välinen moninaisuus? Yhtä ja samaa kaavaa ei ole mikään luonnonlakimainen pakko noudattaa tasavallan eri osissa. Kohtuuden nimissä on paikallaan todeta tilanteessa myös se, että nykyistenkin SOTE-suunnitelmien puitteissa monissa maakunnissa asia näyttää etenevän varsin kelvollisella tavalla.
Muutamissa maakunnissa sitten puolestaan käydään maakuntien sisällä kaupunkikeskusten välistä kilpailua. Siinä tilanteessa yhdelle kaupunkikeskukselle annettava valta kävellä toisten ylitse voi aiheuttaa vakavan konfliktin maakunnan sisällä. Tämmöinen tilanne on jo nyt meneillään mm. Kymenlaaksossa Kotkan ja Kouvolan välillä sekä Lapissa Rovaniemen ja Kemin välillä. Molemmissa maakunnissa keskukseksi nimetty kaupunki pyrkii kovin ottein nujertamaan kilpakumppaninsa. Kouvolassa aluesairaalan kohdalla on jo meneillään alasajo täyttä vauhtia. Etäisyys Kotkaan on noin 50 kilometriä ja Kouvolassa väkeä n. 85.000 asukasta. Lapissa Rovaniemi jyrää ja Kemissä sijaitseva Länsi-Pohjan keskussairaala, siis peräti keskussairaala, on kokemassa kovan kohtalon. Välimatkaa Kemistä Rovaniemelle on n. 100 kilometriä kuten on myös etelään Ouluun. Mahtaneeko samasta kaupunkikeskusten kisasta olla kyse myös Satakunnassa, kun Rauman aluesairaala on uhattuna ja Pori on maakunnan keskuspaikka?
Mahtoivatko Kotkan ja Kouvolan kaupunginjohtajat (molemmat kutsuttu) nujakoida keskenään Jan Vapaavuoren järjestämillä suurten kaupunkikeskusten kapinaillallisilla, vaikka illan teemana oli nujertaa toistensa sijasta pienet kaupungit ja maaseutu?
Kärpäsenä katossa olisi kyllä ollut kiinnostavaa seurattavaa siellä Vapaavuoren junailemassa kaupunkien johtajien palaverissa. Kun en ole se kärpänen, niin en tuota tiedä, millaista ajatusten vaihtoa siellä käytiin.
Ratkaisuja näihin selkeisiin vastakkainasetteluihin ei löydy maakuntien sisäisin menetelmin. Siihen ikävään tositilanteeseen olisi syytä havahtua myös valtiotason päättäjien. Nythän ministerit, vastuuministeritkin vetäytyvät vastuun kantamisesta lausunnoilla, että päätökset on tehtävä maakuntien itsensä toimesta.
Valtiovallan olisi puututtava tilanteeseen. Ministerien saavat sen verran hyvää palkkaa, että kyllä heidän olisi ongelmat ratkaistava oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti, rehtiyden hengessä. Kaikkien maakuntien sisällä maakuntien omin neuvoin niin ei kyetä tekemään.
Esim. Kymenlaaksossa olisi mahdollista rakentaa kokonaan uusi keskussairaala ja sijoittaa se keskelle maakuntaa esim. Inkeroisiin.Aika tosin meinaa loppua kesken, sillä Kotka touhuaa kovalla vauhdilla sikäläisen keskussairaalan laajentamista. Monttua on jo kaivettu. Tai toisena vaihtoehtona Kouvolasta voitaisiin muodostaa kokonaan oma alueensa ja irrottaa Kouvola Kotkan päätösvallan alta. Meri-Lappi taas olisi aivan luonteva oman sairaalayksikkönsä alue, jolla olisi omaa päätösvaltansa silläkin.
Tiivistettynä lyhyesti:
- Mikäli ministerit eli mm. pääministeri Juha Sipilä, hallintoministeri Anu Vehviläinen ja sektoriministerit Juha Rehula (entinen) & Annika Saarikko (nykyinen) yrittävät väittää, että heillä ei olisi muka valtuuksia puuttua maakuntien rajojen sisällä tapahtuvaan etuilun-sortamisen menettelyyn, niin siinä murenee koko Keskustan katu-uskottavuus puolueena. Ministerivalaa voitaneen tulkita moraalisesti niin, että ministerien kuuluu noudattaa hyvää hallintotapaa, johon kuuluu myös oikeudenmukaisuuden ja tasaveroisuuden noudattaminen virkatoimissa.
Uutena vaiheena Sote-tilanteessa on ministeri Annika Saarikon joutuminen törmäyskurssille Länsi-Pohjan eli Meri-Lapin eli Kemin ja Tornion alueen asujamiston kanssa. Jopa Keskustan oma väki on joutunut puolueensa ministerin hampaisiin. Alueen kunnat eli siinä mukana Kemi ja Tornio poliittisesta erilaisuudestaan huolimatta ovat yhdessä rintamassa muodostamassa Mehiläisen kanssa omaa erikoisterveydenhoidon yksikköään ja se semmoinenhan ei Rovaniemelle keskittämistä ajavalle Helsingin päättäjäporukalle ja itse Keskustalle puolueena kerta kaikkiaan käy. Olisipa kiinnostavaa tietää Paavo Väyrysen näkemys tilanteesta.
Meri-Lapin eli Länsi-Pohjan alueelle paikalliset päättäjät katsoivat eilen maanantaina 13. marraskuuta tänä vuonna 2017 perustelluksi muodostaa oman erikoissairaanhoidon systeeminsä Mehiläisen kanssa. Siis erikossairaanhoito säilyy alueella, vaikka valtakunnan hallitus ennen muuta ministeriensä Saarikon (Rehulan), Vehviläisen ja totta kai myös pääministeri Sipilänkin voimin yrittivät ajaa käärmeenä pyssyyn kaiken keskittämistä sadan kilometrin päähän Rovaniemelle. Ministeri Saarikon kahdeksi vuodeksi tarjoama täky synnytysten säilyttämiseksi tilapäisesti Kemisssä, niin se täky ei riittänyt paikalliselle äelle, vaan kaikki erikoissairaanhoito on se kokonaisuus, mistä halutaan pitää kiinni. Jopa Rovaniemelle keskittämistä kannattanut Keskustan kansanedustaja Katri Kulmunki (Tornio) totesi, että ministeriön (siis koko hallituksen) linja oli liian ankaraa keskittämistä. Vastuuntuntoiset paikalliset päätöksentekijät joutuivat näin ollen lähtemään kimppaan Mehiläisen kanssa. Ehkä vielä parempi ratkaisu olisi ollut julkisen vallan keskussairaalan säilyttäminen, mutta sehän ei sopinut Sipilän hallitukselle. Parasta Meri-Lapin tekemässä ratkaisussa on osoitus siitä, että paikallinen demokratia sentään vielä toimii Suomessa.
Niin Meri-Lapin tilanteen kuin myös esim. Kymenlaakson asetelman tapausten kulku paljastaa sen ikävän asetelman, että maakuntien sisälle rakentuu sortopolitiikan mahdollisuus. Niinhän ei tietenkään saisi tapahtua. Meri-Lappi pelastautuu muodostamalla kimpan Mehiläisen kanssa ja sillä menettelyllä pelastuu erikoisterveydenhoito Länsi-Pohjan alueella. Kouvolassa vastaava hanke hiipui viime kevään aikaan. Kymenlaakson eteläinen puolisko Kotkan johdolla onnistui lamaannuttamaan Kouvolan hankkeen, kun Kouvolalle annettiin poikkeuslupa akuuttilääketieteen takapäivystyksen järjestämiseen. Vasta myöhemmin pääsemme näkemään mitä sekin mahtaa tarkoittaa tulevaisuudessa. Erikoislääkärit ovat joka tapauksessa jo paljolti lähteneet pois Kouvolasta.
Sipilän hallitus ei ole katsonut aiheelliseksi kiinnittää huomiota maakuntien sisäisen demokratian toteutumiseen sote-uudistuksen yhteydessä. Kun pohjoisessa Rovaniemi katsoo mahdolliseksi oman hegemoniansa säilyttämisen nimissä sortaa Meri-Lappia, niin Sipilän hallitus on näyttänyt sille sortopolitiikalle vihreätä valoa. Kymenlaaksossa tilanne on osittain toisin päin. Kouvola on entinen läänin pääkaupunki ja edelleen valtion piirihallinnon virastojen sijainpaikka. Kotka on ollut Kouvolalle käärmeissään jo 1950-luvulta lääninhallituksen Kouvolaan sijoittamisesta saakka. Sipilän hallituksen piirissä ei ilmeisestikään tunneta historiaa maakuntien tasolla. Kyllä tasavallan hallituksen pitäisi ymmärtää huolehtia kaikkien alueitten kelvollisesta kohtelusta ja niin pitäisi tapahtua myös maakuntien sisällä.
Kemijärvellä vasemmisto päätti yksityistää. Mitä Rinne ja Li-pissis sanovat siihen?
Houkutus parin esiintulon mainitsemisesta on ylivoimainen houkutus. Kokoomuksen puheenjohtaja valtiovarainministeri Petteri Orpo vetosi äskettäin voimakkaasti Meri-Lapin (Länsi-Pohjan) päättäjiin ja samalla myös Mehiläiseen, jotta sikäläistä sopimusta ei allekirjoitettaisi eikä saatettaisi voimaan.
Päivän lehtiä selaillessani tänään (24.11.17) huomasin myös poliittisen kentän toiselta taholta Kansan Uutisten Viikkolehdessä Anne Huotarin puheenvuoron "Sote kaatuu - oletko valmis?" Kirjoittaja ennakoi, että presidentin vaalien jälkeen helmikuussa Kokoomus saattaa kaataa hallituksen. Huotari pelkistää mm. Meri-Lapin tilanteen taustan seuraavasti:
- Taustalla on työnjako- ja keskittämisasetukset, jotka uhkaavat muuttaa alue- ja keskussairaaloita terveyskeskuksiksi. Tämän pelon vallassa Kemin seudun kunnat päätyivät yksityistämiseen.
Vasemmisito yksityisti, sekin nyt nähty.
Kemin valtuusto
15 vasemmistoliito
13 sdp
7 keskusta
muut pienempiä, yksi vihreäkin.
Kaikkiaan valtuutettuja 43.
Älkää nyt ainakaan vasemmisto tehkö tyhjäksi ettette te yksityistäny.
Että sitten selitätte että sekin oli muitten vika.
Meni tasan demari ratkaisi yktyistämisen, arvaa kuka ?
Meri - Lapin valtustot
72 Kepua joista 65 äänesti yksityistämisen ja veroparatiisien puolesta
Meri-Lapin valtuustot:
33 vasemmistoliittolaista vajtuutettu, joista ei yksikään äänestänyt verokoijareiden puolesta.
Li voi olla ylpeä puoluetovereistaan, miten Lesta-Jussi ei taida mieli mettä keittää.
Toisaalta yhtenäisellä käyttäytymisellään vasemmistoliittolaiset tulivat tukeneeksi hallituksen maakuntahallintokeskeistä linjaa. Vasemmistoliitto olisi todennäköisin vaihtoehto uudeksi hallituspuolueeksi, mikäli Sipilän armeija vahvistusta tarvitsee.
Entinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson näkee tilanteen niin, että nykyiset sairaaloiden keskittämissuunnitelmat pitäisi hylätä. Kaavailuthan syntyivät v. 2015 lokakuuun hallituskriisissä lehmäkaupalla, jolla hallitus pysyi koossa. Siinä vaiheessa synnytetty keskittämisasetus muodostaa edelleen sen onnettoman kulmakiven, jonka varaan Sipilän hallitus nyt yrittää kyhäelmäänsä värkätä. Toisaalta itsepähän mm. Keskusta hirttäytyy tuohon keskittämisprinsiippiinsä, mikä nyt on kuitenkin sovittamattomassa ristiriidassa perinteisen lähellä väestöä olevan asioista huollehtimisen kanssa.
Vasemmistosta puheenollen tuoreimmassa Kansan Uutisten Viikkolehdessä on Anne Huotarin kolumni, jossa hän määrittelee Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin tilanteen seuraavasti:
- Taustalla on työnjako- ja keskittämisasetukset, jotka uhkaavat muuttaa alue- ja keskussairaaloita terveyskeskuksiksi. Tämän pelon vallassa Kemin seudun kunnat päätyivät yksityistämiseen.
Kun meidän pääministerimme nyt peloittelee yksityisten terveydenhoitofirmojen eskalaatiolla, niin juuri hän pääministerinä on vienyt tilanteen siihen, että Länsi-Pohjan (Meri-Lapin) alueen erikoisterveydenhoitoa ollaan totaalisesti lopettamassa julkisena palveluna. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi paikallisten kuntie tekemä kimppa Mehiläisen kanssa. Siellä Perämeren rannikkomaisemissa ei pidetty sadan kilometrin päässä Rovaniemellä mahdollisesti tarjolla olevaa erikoissairaanhoidon palvelua realistisena ja asiallisena vaihtoehtona.