Ikää yli 70v.mieli vain pysyy nuorena.
Kun mieli ei vanene?
mitenvanhentaa
22239
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei ihmisen vanhetessa mielenlaatu muutu . Minun tempperamenttini on ollut aina sitä sorttia ,että joku voi senkin panna ikäni "piikkiin" - Sanovat ,että vanhukset tulee kiukkuseksi . Onneksi olen paremminkin sellaista huumori n kannattaja . ja unohdan jos joku on ilkeä ..--niitä ei kannata murehtia.
Ja olen jo säilyttänyt sen mielenlaatuni näin kauan 80
Koulussakin menin Opettajaa Lepyttelemään ,kun yks Liisa sanoi hänelle tosi rumasti --muistan sen kun eilisen päivän (=:
U.M
"Kynttilä" kuluu mutta "liekki" on aina sama. Jossakin vaiheessa "liekki" näyttää sammuvan, mutta ei se kokonaan sammu, se vaan muuttaa olotilaa, syttyäkseen taas valoksi uudessa kynttilässä.
Eikä pysy. Sitä vaan ei ite huomaa. Tapahtuu asioiden hitampaa tajuamista, unohtelu lisääntyy vuosi vuodelta. Mut hyvä sekin että uskoo edes olevansa "terävä.".
Kokemus paikkaa asiat..
Totta,
vanhemmiten ihminen hidastuu, myös persoonallisuus muuttuu. Jotkut luonteenpiirteet korostuvat, vaikkei itse sitä ehkä huomaa...kuvittelee olevansa yhtä terävä, älykäs,
kuin nuorenpana. Vaikka fyysinen kunto olisi hyvä, henkinen ei enää.
Koulutus ja yleissivistys paikkaa paljon puutteita, joskus liiankin pitkään.
Päinvastoin se on ! Fysiikka rapistuu, henkinen puoli kirkastuu kokemuksen myötä.
Kun "mieli" ei vanhene -- Niin mieliteot pysyy --ainakin Ruuan suhteen --Ja Musiikin ja taiteiden yli- päätään ei ole minulla muuttunut . Voi olla, että omassa pukeutumisessanikin on ne samat säännöt kun nuorempanakin . En halua olla liian huomion kohteena.
Liikunnan olen aina pitänyt tärkeänä ,ja nyt saan kiittää, että sitä on tullut harrastettua.
Aina olen ollut kohtuuden rajoissa pysynyt . Ja lupaukset on ollet tärkeetä pitää - Valkoset valeet kyllä annan anteeksi, ettei tarvitse pahoittaa turhaan kenenkään mieltä .
Niin että Kaikenkaikkiaan olen itseeni tyytyväinen --hyvä itsetunto on pysynyt -- vaikka jos se on joskus koville ottanut .
Tiedän jo , että joku sanoo "itserakkaksikin" --mutta sanokaa vaan (=:
U.M
Näinhän tuo on, kuten aloittaja sanoo. Jostakin kumman syystä muut eivät vain huomaa, että olen niin kovin nuori sisältäpäin tai sitten huomaavat siten, että tulee kommenttia paluusta lapseksi jälleen. Henkinen kypsyys ja viisaus eivät tule automaattisesti iän mukana, valitettavasti. Sisäisessä lapsellisuudessa on kuitenkin puolensa, sanokoot muut mitä hyvänsä. Huijatuksi voi tietysti joutua, kun uskoo edelleen ihmiseen ja inhimillisyyteen. Kuitenkin on lupa iloita kuin lapsi itselleen mieluisista asioista, hyvistä päivistä, huonoistakin, koska tietää, että ei tämä ikuisesti kestä, kun ei elämäkään.
"Jostakin kumman syystä muut eivät vain huomaa"??
Sanos muuta, saman olen huomannut. Etenkin lapseni joskus huokailee, että voi hyvä ihminen, etkö sinä tajua? Olenko siis hyvä, kun en tajua? Aina tulee uutta mietittävää ja sitten en tiedäkkään.
Aika hassua, kun tiesin aina nuorempana kaikkeen vastauksen, jopa koko maailman paremaksi saamiseen ja nyt olen unohtanut, kuis`se nyt menikään? Kuinka voi sellaisen viisauden unohtaa?D
Pakko pistää välillä "lekkeripeliksi" ja yrittää hämätä, että kyllähän minä tiedän, mutta enpäs kerrokkaan! No, ei sekään koskaan onnistu.
Niinhän me kaikki luulemme,mieli ei vanhene.Vertaappa itseäsi ja ajatuksiasi n kolmikymppisten mielen avaruuteen.Usein huomaan miten meidän ikäiset moittii monta nykyajan asiaa,huomaamatta, että voisi olla juuri yhtä avarakatseinen ,kuin nuoret. (mieli ei ole vanhentunut,mutta ne nuorena opitut nykyisin vanhakantaiset ajatukset kuuluvat mummun ja papan suusta,samat kuin heillä oli jo nuorena)
Esimerkkinä mainitsen ,miten tämän päivän nuoret ,lapset ja kaksi-nelikymppiset pitävät muiden kulttuurien ihmisiä arvoisinaan,eivätkä ihmettele lesboja,homoja ym normaaleja ihmisiä.
Näitä edellämainittujahan on ollut vuosisatoja keskuudessamme ja kaikki läheiset ym kylän väki on tiennyt heidät ja on vain kuiskuteltu-kukaan ei ole tiennyt!
Siis --ei ole mitään ihmettä siinä ,että mieli ei vanhene,mutta sitten vois elvistellä ,jos se mieli nuortuisi.
Meillä on realismi..
Nuoruteen kuluu vouhotus! Vanhana muistelee, voi piru, tuli sitäkin tehtyä!
Hyvä kysymys, mutta kysy huomenna uudestaan.
Ikä on mielentila, ei numero. Mikä tässä mielipiteessä on sellaista että se piti poistaa?
Iloinen ;nuorekas mieli pitää lahonkin kehon mukana vauhdissa..
Kun nykymenoa katsoo, saa unohtaa sanonnan; vanhuus= viisaus. Suurimmalta osalla kansasta tuntuu uhohtuneen vanha viisaus; jätä maa parempaan kuntoon lapsillesi, kuin se oli sinun se saadessasi.
Harrastakaa tanssia!
Se pitää nuorekkaana.
Tanssin kieli on iätöntä ja ajatonta. Vauvaa hyppyytetään sylissä ja lauletaan : tanssi mun vauvani, tanssi ja liiku, eihän ne töppöset vanhana liiku... Vauvantossut vaihtuvat tanssikenkiin, joten lorun jatko sopii : tanssi mun vauvani, tanssios aina !
Tomi Metsäketo ja Johanna Kurkela : Tahdon tanssia kanssasi aina. Kavaljeeri voi vaihtua , mutta tanssin lumo säilyy aina.
https://www.youtube.com/watch?v=MOiRF52-6Jw
Pääsisipä liitelemään Sam Sihvon luoman ja ajankohtaan sopivan valssin tahdissa:
https://www.youtube.com/watch?v=4QZW8pKta78
Olihan mukava kuunnella keinuvan tuttua valssia, minäkin ihan tanssiaskelin hain kahvia keittiöstä. Nuo sanat "aikaisin kukkivat lempeni ruusut" tuo mieleeni 50 vuotis päiväni, jolloin aviomies toi kimpun punaisia ruusuja aamulla ja minä lauloin nuo sanat! 😊
Kiitos Ramoona . Taisi vierähtää toinenkin hetki ,kun kuuntelin Suomalaisia lauluja
Ja KAIKKI KAUNNIIT MUISTOT NE SAAPUI MIELEENI .
(Rakkauslauluja) !
U.M
Eihän meidän fossiileiksi tarvitse muuttua,vaikka ikälisät kartuu!
Ulla olet räväkkä Tampereen likka,minäkin sinne vielä aion hilata itseni ja ratikalla ajaa Tammerkosken yli.
Patsaat väistyivät jo tietöiden edeltä.Miten olis Ulla jos vaikka koskipuistossa treffaisimme ja ihailisimme kosken pauhuja,paaluumuutto mielessä ama