Hei kaikki.
Olen 18v abi ja olen huomannut etten kiinnostu ihmisistä juuri ollenkaan. Ainoat kaverini olen saanut peruskouluajoilta ja lukiossa muutamiin tutustunut, mutta kaverisuhde on jäänyt näiden kanssa sellaiseksi, että jutellaan niitä näitä jos koulussa nähdään. Lukioon mennessä ajattelin tutustuvani paremmin ihmisiin, mutta näin ei ole käynyt.
Minusta olisi kiva tavata uusia ihmisiä, mutta minulla ei ole sellaisia harrastuksia, joissa tapaisi muita ja esim kuntosalilla jos käyn, niin olen silloin kuntoilemassa ja haluan olla rauhassa. Koulussa taas on viimeiset kurssit menossa, joilla pyörii samat ihmiset. Jostain syystä en ole niidenkään kanssa tutustunut paremmin ja nyt parin vuoden jälkeen tuntuu jotenkin oudolta alkaa väkisin tyrkyttämään itseään kerta ei ole tähänkään päivään mennessä natsannut.
Olen hymyileväinen ihminen ja etenkin silloin, kun näitä ihmiskontakteja saan. Koulussa monet päivät on sellaisia, että puhun ainoastaan opettajille tai paritehtävissä, kun omat "kaverit" on eri kursseilla. Jos luokassa on avoin keskustelu, en osaa liittyä siihen mukaan ja olenkin varmaan senkin takia jäänyt ulkopuoliseksi.
En ymmärrä mikä minussa on vikana. En käy baareissa juurikun ei ole sellaisia kavereita ja eipä kiinnostakaan. Kaupungilla on aika vaikea tutustua kehenkään ja sitten kun en edes kiinnostu vieraista ihmisistä! Sitten tietysti jos joku tyyppi vaikuttaa mukavalta, niin en oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä? Alkaa juttelemaan kauppajonossa :D ? ei jotenkin iskostu minun päähäni tämä itsensä tyrkyttäminen ja väkisin tutustuminen. Varsinkin kun joskus itseäni hieman vanhemmat tyypit tuntuu kiinnostavimmilta/mukavemmilta kuin itseni ikäiset, joten sitten pelkään mitä muut ajattelee kun tämmöinen lapsennäköinen 18v alkaa juttelemaan jostain turhasta? En kuitenkaan tarkoita ettenkö voisi tutustua tylsiin ihmisiin, vaan sitä että jotkut vaikuttaa sellaisilta jotka itsekin kenties olisi sosiaalisia tai jotain...
Kirjotin tämän, kun oli pakko purkaa omaa turhautumista. Alkaa ihan naurattamaan miten epätoivoinen sitä voikaan olla. Ehkä jotkut ihmiset vaan ovat yksin aina?
Olen 18v abi ja olen huomannut etten kiinnostu ihmisistä juuri ollenkaan. Ainoat kaverini olen saanut peruskouluajoilta ja lukiossa muutamiin tutustunut, mutta kaverisuhde on jäänyt näiden kanssa sellaiseksi, että jutellaan niitä näitä jos koulussa nähdään. Lukioon mennessä ajattelin tutustuvani paremmin ihmisiin, mutta näin ei ole käynyt.
Minusta olisi kiva tavata uusia ihmisiä, mutta minulla ei ole sellaisia harrastuksia, joissa tapaisi muita ja esim kuntosalilla jos käyn, niin olen silloin kuntoilemassa ja haluan olla rauhassa. Koulussa taas on viimeiset kurssit menossa, joilla pyörii samat ihmiset. Jostain syystä en ole niidenkään kanssa tutustunut paremmin ja nyt parin vuoden jälkeen tuntuu jotenkin oudolta alkaa väkisin tyrkyttämään itseään kerta ei ole tähänkään päivään mennessä natsannut.
Olen hymyileväinen ihminen ja etenkin silloin, kun näitä ihmiskontakteja saan. Koulussa monet päivät on sellaisia, että puhun ainoastaan opettajille tai paritehtävissä, kun omat "kaverit" on eri kursseilla. Jos luokassa on avoin keskustelu, en osaa liittyä siihen mukaan ja olenkin varmaan senkin takia jäänyt ulkopuoliseksi.
En ymmärrä mikä minussa on vikana. En käy baareissa juurikun ei ole sellaisia kavereita ja eipä kiinnostakaan. Kaupungilla on aika vaikea tutustua kehenkään ja sitten kun en edes kiinnostu vieraista ihmisistä! Sitten tietysti jos joku tyyppi vaikuttaa mukavalta, niin en oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä? Alkaa juttelemaan kauppajonossa :D ? ei jotenkin iskostu minun päähäni tämä itsensä tyrkyttäminen ja väkisin tutustuminen. Varsinkin kun joskus itseäni hieman vanhemmat tyypit tuntuu kiinnostavimmilta/mukavemmilta kuin itseni ikäiset, joten sitten pelkään mitä muut ajattelee kun tämmöinen lapsennäköinen 18v alkaa juttelemaan jostain turhasta? En kuitenkaan tarkoita ettenkö voisi tutustua tylsiin ihmisiin, vaan sitä että jotkut vaikuttaa sellaisilta jotka itsekin kenties olisi sosiaalisia tai jotain...
Kirjotin tämän, kun oli pakko purkaa omaa turhautumista. Alkaa ihan naurattamaan miten epätoivoinen sitä voikaan olla. Ehkä jotkut ihmiset vaan ovat yksin aina?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei
Otat tärkeän aiheen esille. Tärkeää mielestäni olisi nyt tiedostaa, ettei sinussa ole oikeasti mitään vikaa. Ainakaan hyvän kirjoituksesi perusteella en voi mitenkään päätellä, että niin olisi. Kerrot haluavasi tutustua muihin ja sanot olevasi hymyileväinen. Nämäkin on mielestäni erittäin tärkeitä ja hienoja asioita. Kuka nyt mörkkiin tahtoisikaan tutustua?
Eli perusasiat on ihan kunnossa. Kaipaat vain harjoitusta sosiaalisissa tilanteissa, rohkaisua ja uskallusta.
Mitäs jos hoitaisit nämä kirjoitukset nyt alta pois etkä ottaisi suurempia paineita ystävystymisestä. Sen jälkeen voisit aloittaa uuden harrastuksen, nimen omaan sellaisen, jossa tapaa muita nuoria aikuisia. Mikä se voisi olla, se riippuu kiinnostuksesi kohteista. Itse en voi tarpeeksi ylistää kuorotoimintaa. Se on mainio tapa tutustua uusiin ihmisiin ja kuitenkin saada myös olla rauhassa, jos sitä haluaa.
Mielestäni on ihan selvää, että kaupungilla tai jossain kaupan kassalla on vaikea alkaa jutella ja solmia ystävyyssuhdetta. Joillakin niin voi käydä, mutta helpompi olisi tilanne, jossa on jo valmiiksi yhteistä mielenkiinnon kohdetta.
Missään tapauksessa en sinuna alkaisi ajatella kuten viimeinen lauseesi toteaa: ehkä jotkut vaan ovat yksin aina. Älä ala luoda itsellesi sitä identiteettiä, että olisit jotenkin tuomittu olemaan yksin. Niin ei varmasti ole. Eikä ihminen onneksi tarvitse kymmeniä läheisiä ihmissuhteita vaan muutamakin, tai yksikin voi riittää.
Olet niin nuori, että myös aika helpottaa tilannettasi vaikkei se tietysti nyt lohduta, Ja tulevat suunnitelmasi, mahdollinen opiskelu tai muu.. saat uusia tilanteita ja mahdollisuuksia. Luota itseesi ja säilytä iloinen hymysi.
Lämmöllä,
pappi Elisabet