Jeesus kehotti keskittymään olennaiseen
Lähettäessään opetuslapsiaan maailmaan Jeesus kehotti heitä keskittymään tärkeimpään asiaan, evankeliumin julistamiseen.
Jeesus lähetti opetuslapsiaan edellään niihin kaupunkeihin, joihin hän aikoi itse mennä matkallaan Jerusalemiin (Luuk. 9:51–52). Opetuslasten tehtävänä oli valmistella ihmisiä kohtaamaan hänet.
Jeesus tiesi, etteivät kaikki ottaisi häntä ja hänen oppilaitaan myönteisesti vastaan (vrt. Luuk. 9:53). Sen vuoksi Jeesus varoitti oppilaitaan sanomalla, että hän lähettää heidät ”kuin lampaat susien keskelle”. Jeesus ennusti, että heidän kohtalonsa on samankaltainen kuin Vanhan liiton profeettojen kohtalo: väkivaltaa ja hengenvaaraa (Matt. 10:17; esim. 2. Aik. 24:20–21; vrt. Apt. 7:52).
Opetuslasten tuli olla ”viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset”. Heidän tuli luottaa Jumalan johdatukseen kaikessa. (Matt. 10:16–20.)
Varusteena rauhan evankeliumi
Jotkin tehtävät elämässämme ovat sellaisia, että ne vaativat meiltä jakamatonta huomiota. Silloin haluamme keskittyä tehtäviin ilman keskeytyksiä ja ulkopuolista häirintää. Mitä tärkeämpi tehtävä meille on, sitä enemmän toivomme voivamme keskittyä ja paneutua siihen kunnolla. Ehkä toivomme läheistemme ymmärtävän tehtävämme tärkeyden ja tukevan meitä sen toteuttamisessa.
Jeesus kehotti oppilaitaan keskittymään Jumalan valtakunnan evankeliumin julistamiseen. Oppilaiden ei kuulunut miettiä ajallista toimeentuloa tai käyttää liiaksi aikaa etukäteisvalmisteluihin. Lähettäjä tuki heitä varustamalla ja vaatettamalla heidät: älkää ottako rahakukkaroa, älkää laukkua, älkääkä jalkineita, syökää mitä teille tarjotaan. Tärkeintä oli keskittyä rauhan ja Jumalan valtakunnan evankeliumin julistamiseen. Vain se oli olennaista.
Matkan varrella ei ollut syytä pysähtyä tervehtimään ketään. Oli kiire, sillä satoa oli paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Jos jossakin kaupungissa Jeesuksen opetuslapsia ja heidän sanomaansa ei otettu vastaan, kaupungin pölytkin piti pyyhkiä pois jaloista.
Jumalan valtakunta on tullut lähelle
Jeesuksen lähettämien opetuslasten tehtävänä oli parantaa sairaat ja kertoa kaikille Jumalan valtakunnan lähestymisestä. Jumalan valtakunnasta tuli muistuttaa myös niitä, jotka eivät ottaneet Jeesuksen opetuslapsia vastaan.
Jeesus itse aloitti julkisen julistuksensa Jumalan valtakunnan evankeliumilla: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15.) Samaa oli julistanut hänen edeltäjänsä, Johannes Kastaja (Matt. 3:2).
Jeesus kehotti seuraajiaan etsimään Jumalan valtakuntaa ja rukoilemaan sen lähestymisen puolesta myös omassa elämässään (Matt. 6:33; 6:10). Paavalin mukaan Jumalan valtakunta on ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa” (Room. 14:17). Samaa rauhaa opetuslasten tuli toivottaa niissä kodeissa, joihin he saapuivat.
Palvelkaa rauhassa ja iloiten
Jumalanpalveluksen päätteeksi pappi tai diakoni lähettää seurakuntalaiset palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiään rauhassa ja iloiten. Yksi palvelutehtävistä on apostolin eli sananjulistajan tehtävä.
Tässäkään ajassa Jumalan valtakunnan julistajaa ei aina oteta ystävällisesti vastaan. Kristitty voi kuitenkin luottaa tehtävässä Jumalan siunaukseen: Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Minä pidän sinusta huolen. (Hepr. 13:5; Matt. 10:29–31.)
Lähettäessään opetuslapsiaan maailmaan Jeesus kehotti heitä keskittymään tärkeimpään asiaan, evankeliumin julistamiseen.
Jeesus lähetti opetuslapsiaan edellään niihin kaupunkeihin, joihin hän aikoi itse mennä matkallaan Jerusalemiin (Luuk. 9:51–52). Opetuslasten tehtävänä oli valmistella ihmisiä kohtaamaan hänet.
Jeesus tiesi, etteivät kaikki ottaisi häntä ja hänen oppilaitaan myönteisesti vastaan (vrt. Luuk. 9:53). Sen vuoksi Jeesus varoitti oppilaitaan sanomalla, että hän lähettää heidät ”kuin lampaat susien keskelle”. Jeesus ennusti, että heidän kohtalonsa on samankaltainen kuin Vanhan liiton profeettojen kohtalo: väkivaltaa ja hengenvaaraa (Matt. 10:17; esim. 2. Aik. 24:20–21; vrt. Apt. 7:52).
Opetuslasten tuli olla ”viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset”. Heidän tuli luottaa Jumalan johdatukseen kaikessa. (Matt. 10:16–20.)
Varusteena rauhan evankeliumi
Jotkin tehtävät elämässämme ovat sellaisia, että ne vaativat meiltä jakamatonta huomiota. Silloin haluamme keskittyä tehtäviin ilman keskeytyksiä ja ulkopuolista häirintää. Mitä tärkeämpi tehtävä meille on, sitä enemmän toivomme voivamme keskittyä ja paneutua siihen kunnolla. Ehkä toivomme läheistemme ymmärtävän tehtävämme tärkeyden ja tukevan meitä sen toteuttamisessa.
Jeesus kehotti oppilaitaan keskittymään Jumalan valtakunnan evankeliumin julistamiseen. Oppilaiden ei kuulunut miettiä ajallista toimeentuloa tai käyttää liiaksi aikaa etukäteisvalmisteluihin. Lähettäjä tuki heitä varustamalla ja vaatettamalla heidät: älkää ottako rahakukkaroa, älkää laukkua, älkääkä jalkineita, syökää mitä teille tarjotaan. Tärkeintä oli keskittyä rauhan ja Jumalan valtakunnan evankeliumin julistamiseen. Vain se oli olennaista.
Matkan varrella ei ollut syytä pysähtyä tervehtimään ketään. Oli kiire, sillä satoa oli paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Jos jossakin kaupungissa Jeesuksen opetuslapsia ja heidän sanomaansa ei otettu vastaan, kaupungin pölytkin piti pyyhkiä pois jaloista.
Jumalan valtakunta on tullut lähelle
Jeesuksen lähettämien opetuslasten tehtävänä oli parantaa sairaat ja kertoa kaikille Jumalan valtakunnan lähestymisestä. Jumalan valtakunnasta tuli muistuttaa myös niitä, jotka eivät ottaneet Jeesuksen opetuslapsia vastaan.
Jeesus itse aloitti julkisen julistuksensa Jumalan valtakunnan evankeliumilla: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15.) Samaa oli julistanut hänen edeltäjänsä, Johannes Kastaja (Matt. 3:2).
Jeesus kehotti seuraajiaan etsimään Jumalan valtakuntaa ja rukoilemaan sen lähestymisen puolesta myös omassa elämässään (Matt. 6:33; 6:10). Paavalin mukaan Jumalan valtakunta on ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa” (Room. 14:17). Samaa rauhaa opetuslasten tuli toivottaa niissä kodeissa, joihin he saapuivat.
Palvelkaa rauhassa ja iloiten
Jumalanpalveluksen päätteeksi pappi tai diakoni lähettää seurakuntalaiset palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiään rauhassa ja iloiten. Yksi palvelutehtävistä on apostolin eli sananjulistajan tehtävä.
Tässäkään ajassa Jumalan valtakunnan julistajaa ei aina oteta ystävällisesti vastaan. Kristitty voi kuitenkin luottaa tehtävässä Jumalan siunaukseen: Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Minä pidän sinusta huolen. (Hepr. 13:5; Matt. 10:29–31.)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Minä pidän sinusta huolen. (Hepr. 13:5)
Jeesus rakastaa sinua.
Juuri sinua.