Pistetäänpä tällainen pienimuotoinen kysely siitä, että miksi olette hakeneet yliopistoon opiskelemaan.
Oliko syynä se,
A)ettei toivomaasi ammattia varten pystynyt opiskelemaan muualla,
B)halusit saada parasta mahdollista alan opetusta Suomessa,
C)et halunnut kontrolloituja oppitunteja vaan valita itse haluamasi kokonaisuuden akateemisen vapauden merkeissä
D)muu syy, mikä?
Kiitokset vastauksista.
Oliko syynä se,
A)ettei toivomaasi ammattia varten pystynyt opiskelemaan muualla,
B)halusit saada parasta mahdollista alan opetusta Suomessa,
C)et halunnut kontrolloituja oppitunteja vaan valita itse haluamasi kokonaisuuden akateemisen vapauden merkeissä
D)muu syy, mikä?
Kiitokset vastauksista.
Vastaukset 108
Vanhimmat
A: vaihtoehtona työttömyys
B: no joopa joo halusin "hienoksi akateemiseksi"
C: ehkä osittain koska olen aikuinen ihminen enkä paapontaa kaipaava lapsi
D: kyllästyin kotiäitiyteen
Jaa noh valitsin yliopiston koska fysiikka kiinnosti minua ja sitä satutaan opettamaan yliopistossa. AMK:ssa ei ollut/ei ole vieläkään tarjolla sellaista mikä minua kiinnostaa. En sitten tiedä jos en olisi päässyt fysiikkaa tai matematiikkaa lukemaan olisin luultavasti viettänyt ehkä vuoden AMK:n insinöörikoulussa ja pyrkinyt uudestaan.
Ja itseasiassa uskon että suurin osa joka hakee yliopistoon on juuri niitä joille ei AMK tarjoa mitään ja jotka eivät edes vakavasti ole harkinneet AMK:ta. Ei kaikista voi tulla tradenomeja,insinöörejä, sairaanhoitajia tai medianomeja (kai niitä on vielä monta muutakin nomia en vaan jaksa luetella). Joistakin on tultava fyysiikkoja, kielitieteilijöitä, sosiologeja, juristeja, lääkäreitä jne..
Kävin lukion jälkeen ensin yliopiston pääsykokeissa, jotka olivat mielestäni ihan kohtuullisen vaikeita. Tämän jälkeen suuntasin kokeilemaan AMK:n pääsykokeita ja heti kun sain naaman eteen ensimmäisen kokeen en voinut oikein olla nauramatta. Syy tähän oli se, että löysin samasta kokeesta myös esimerkit miten samalaisia tehtäviä pitää ratkoa(kaikilla oli samanlaiset paperit).Samalla tuli vain semmonen ajatus, että eihän tuolla AMK:ssa voi oikein oppia mitään vaan pitää suunnata yliopistoon.
Hain vähän joka paikkaan, ja satuin pääsemään samana vuonna amk:n ja yliopistoon. Mietin aika pitkään kumman valitsisin, kun ala nyt oli aivan yhdentekevä, mutta sitten tuttujen kommentit 'no yliopistoon tietenkin' -kommentit voittivat. Että tällainen tarina. :D
Syynä on se, että AMK:ssa ei yksinkertaisesti ole minulle mitään. Jotkut ihmiset syntyvät esimerkiksi humanisteiksi, samoin kuin jotkut toiset vaikkapa sairaanhoitajiksi tai autonkorjaajiksi. Kaikkien ammattikuntien edustajia tarvitaan!
Nyt joku varmaan haluaa viilata pilkkua... Eli en siis luule, että humanisti on joku ammatti. :) Minä olen siis humanistiksi, tarkemmin kielitieteilijäksi/kilenopettajaksi syntynyt.
ja jotkut syntyy taivaanmaalareiksi eivätkä valmistu koskaan
Hain yliopisto-opintoihin ihan siitä syystä, että
teoriaopinnot kielitieteestä ovat yliopistossa mahdollisia siinä laajuudessa kuin toivoin.
Minulle ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yliopisto.
Päivääkään en ole katunut. Opiskelin kaksi maisterin tutkintoa ja nyt teen väitöskirjaa. Mainitsenpa vielä, että olen kasvattanut myös kaksi lasta. Kumpikaan ei ole kärsinyt, eivät lapset, eikä ura. Avioliitto kaatui, mutta se olisi kaatunut joka tapauksessa.
Tsemppiä, suunnitteletpa mitä opintoja hyvänsä!
Morox!
D) Opinto-ohjaaja sanoi yläasteella (1997), että "menet yliopistoon". Itse olin ennen haastattelua menossa sinne, mistä tänään tulee työttömiä tietotekniikkainsinöörejä. Opintoni yo:ssa venyvät työn takia, mutta mitäs sitten. Aina ei voi voittaa.
kts. otsikko
Opiskelen tällä hetkellä ammattikorkeassa liiketaloutta, mutta toivottavasti jo ensi syksynä jotain aivan muuta yliopistossa. Olen PETTYNYT ammattikorkean opetuksen ja vaatimusten tasoon. Vaikka tulenkin ihan tuiki tavallisesta lukiosta, oli lukion vaatimustaso kovempi kuin mitä täällä on. Liian usein tuntuu kuin olisi palannut yläasteelle takaisin..
Odotan akateemisempaa, vaativampaa ja luentomaisempaa opiskelua, todellisuuttahan en vielä yliopistomaailmasta tiedä.
Yliopistoissa on ns. akateeminen vapaus. 180ov opintoja voi suoritaa vaikka 10 vuotta. On aika paljon yliopisto opiskelijoita, jotka eivät ehkä koskaan valmistu, koska gradu jää suorittamatta.
AMK:ssa tuollainen ei ole suotavaa eikä edes mahdollista. AMK opinnot ovat laajuudeltaan 140-160ov pääsääntöisesti. Opinnot on suoritettava alle 5 vuodessa. AMK:ssa ei ole juurikaan kirja tenttejä kuten yliopistossa, vaan opetukseen on osallistuttava. Opiskelutahti on kova ja vaatimustaso (ainakin siinä oppilaitoksessa, jossa opiskelin) on kova.
Työelämässä ei valitettavasti vieläkään AMK tutkintoa arvosteta samalla tavoin kuin Yliopistotutkintoa. Todellisuudessa näillä ei ole kovin suurta eroa.
Joka tapauksessa molemmat koulutukset ovat kasa kursseja, jotka suorittamalla saa tutkintotodistuksen. Sitten on aivan asia erikseen mitä kukakin on ja kuinka tietonsa käytännössä osaa hyödyntää.
mähän turhautuisin siellä.Olen neuvonut yhtä amk:laista matikanlaskuissa ja kyllä sellaset pitää hallita jo yläasteella.Itse opiskelen varmaan yhtä suomen haastavimmista ja mielenkiintoisimmista tulevaisuuden aloista,mitenkään kerskailematta,se on fakta.Yliopistossa tietenkin.En ikinä harkinnutkaan amk:ta,enkä kehtaisi tunnustaa opiskelevani siellä.En voisi tyytyä niin vähään.Samaten en usko että voisin seurustella muun kuin akateemisen koulutuksen omaavan kanssa.Sanokaa elitistiks,mut joidenkin lahjat vaan menis jossai amiksissa hukkaan.
Jep, ei tosiaan oo koskaan ollu mitään muita vaihtoehtoja ku yliopisto mullakaan. Olis lahjakkuuden tuhlaamista mennä johonkin muualle. Tietenkin aion tästä myös jatkaa tohtoriksi asti. Edellytän myös kumppaniltani älykkyyttä ja kunnianhimoa eli korkeaa koulutustasoa.
Kasvatustieteet on höpöhöpö tieteitä. Ei siellä paljon älliä tarvita, että eiköhän sun lahjakkuutesi mene sielläkin vähän hukkaan.
höpötystä. Tuntuu kaveri olevan aika korkeissa sfääreissä, kun ei voisi tunnustaa opiskelevansa amk:ssa. Ilmeisesti katselet nokkaasi pitkin kaikkia huonommin koulutettuja, vaikka kyseiset ihmiset saattaisivat olla älykkäämpiäkin kuin sinä. Kaikki eivät halua valita teoreettista alaa, vaikka rahkeita riittäisikin.
Itse olen lukenut kasvatustieteiden maisteriksi, mutta se ei ole mikään ylpeilyn aihe. Tuntuu siltä, että yliopistosta ei valmistu mihinkään. Itse pitää kuitenkin luoda oma profiilinsa työnhakijana.
Miks ihmeessä kaikkien pitäs olla jotain tohtoreita, että ne vois olla älykkäitä. Liike-elämässäkin voi olla mahdollista menestyä loistavasti ilman mitään suurempia titteleitä. Kaukonäköisyys ja kunnianhimo voi saada pienenkin liikkeen menestymään.
Hmph!
Kasvatustieteilijänä sinun pitäisi osata mielestäni osoittaa edes jonkinasteista peruskriittisyyttä tuollaisia esiintuomiasi korrelaatioita kohtaan, eli älykkyys tai lahjakkuus = koulutustaso jne. Taidat olla provoaja tai sitten vasta yliopistoon hakemassa oleva perus"phuksin" tynkä.
Kaikkiko täällä on kasvatustieteilijöitä,no niistä mä en tiiä mitään,mut mä oon teknisellä alalla ja mitenkään ylpeilemättä sanon etten voi kyl kuvitella et joku amk:lainen ois fiksumpi,miten se sit vois viihtyy jakamassa jotai voimavektoreita kahdeks komponentiks ja mitä muuta ne leikkiikää siellä amiksissaan..Kyllä sillä sit ois pakko olla kunnianhimoa ja lahjoja pyrkiä johoki korkeemmalle.Ja tosta etten kehtais sanoo olevani amk:ssa,en tällasena mitä oon,kuuden ällän yo kuitenki,eri asia jos oisin joku lukion just läpi kitkuttanu päämäärätön tyyppi,sit pitäis kai olla onnellinen et joku ois ottanu ees jonneki opiskelee
Opettelisit edes kirjoittamaan pisteet ja pilkut oikeille paikoille.
Että aika kehno yritys.
Joopa joo, kaikkia tarvitaan yhteiskunnassa ja ensimmäinen askel älykkyyteen on sen ymmärtäminen, ettei ole muita tärkeämpi ja hienompi. Lopulta siinä vaan kompastuu omaan typeryyteensä tuolla ajattelutavalla. Muuten, luulisi "kuuden ällän ylioppilaan" tietävän, että pilkun ja pisteen jälkeen tulee väli koneella kirjoitettaessa. Olen ehkä hieman niuho tällaisissa asioissa, mutta itsepähän kerjäsit kun tuolla tavoin provoisoit. Jo tuo kirjoitus todistaa ettet mitään mielettömän suuria ahaa-elämyksiä elämän suhteen ole saanut. Oppia ikä kaikki.
Ei pilata hyvää ketjua näillä provoilla, ei niihin kannata tarttua.
Mikäs amiskuukkeli sä sit oot. Tyypillistä idiooteilta, että tuijotat pilkkuihin tai puheessa sanoihin kun itse sanoma menee yli hilseen. Opettele etsimään viestin punainen lanka, näin opit myös vieraita kieliä nopeasti ymmärtämään.
Itse olen ihmisenä huomannut että mitä enemmän tiedän, sitä vähemmän todellisuudessa tiedän. Nuorena ylioppilaana tiesin liioittelematta elämästä kaiken.
Yliopisto antaa korkeinta mahdollista koulutusta Suomessa,enkä voisi kuvitellakaan tyytyväni alempaan.Miksi tyytyisin opiskelemaan hommia,jotka apinakin oppii,jos voin kerran opetella kriittistä ja luovaa ajattelutaitoa? Sellaista ei opi missään muussa kuin yliopistossa.
Jos opiskelisin jonkun alemman asteen koulutuksen,tuntuisi siltä,että pitäisi katsoa korkeammin koulutettuja ylöspäin.Sellaisia,joilla olisi kunnianhimoa ja lahjakkuuksia enemmän kuin minulla.No thanks!
asennekasvatus ja elämänkoulu on ilmeisesti jäänyt väliin sinulta. tsemppiä vielä sinnekin! ;)
Ei yliopistossa mitenkään itsestään selvästi kriittisyyttä tai luovuutta opi. Toki yliopisto voi parhaimmillaan tarjota puitteet luovan ja kriittisen ajattelun kehittämiseen, joskin nykymaailman menossa harvemmin näin. Enemmän on yksilöstä itsestään kiinni.
"Jos opiskelisin jonkun alemman asteen koulutuksen,tuntuisi siltä,että pitäisi katsoa korkeammin koulutettuja ylöspäin"
Jaahas. No tämä ei oikeastaan osoita mitään muuta kuin sen, että sinulla on kovin heikko itsetunto.
Tiesitkö, että kaikki tekniset alat mainostavat itseään tulevaisuuden aloiksi.
...kannattaisi ihan ensimmäiseksi opetella kirjoittamaan ja luomaan tekstiä (jos ja kun yliopistouran valitsee). Pisteiden, pilkkujen ym. jälkeen tulee välilyönti. Vasta sen jälkeen kannatta harkita mielipiteiden esittämistä ja asioiden kritisointia. Eihän sillä muuten tietenkään mitään väliä ole mutta siinä helposta "paljastaa" itsensä ;-)
Olen lukenut muun ohessa syventäviin asti kasvatustiedettä (en onneksi pääaineena) ja se on kyllä suurimmaksi osaksi ihan höpönhöpöä (paitsi ehkä kasvatuksenhistoria). Terveellä maalais/kaupunkilaisjärjellä tulle hyvin toimeen ja voi kuluttaa senkin ajan johonkin järkevämpään...
Kyllä sinäkin olet akateemisen hapatuksen TOLLO uhri!! Etkä huomaa tyhmyyttäsi? MITENKÄÄN KERSKAILEMATTA YHTÄ HAASTAVIMMISTA jne... kaikenlaisia lasseja sitä annetaankin täällä pyöriä...
itse hain yliopistoon aikoinani, mutta en mennyt, vaan valitsin AMK:n. MIKSI? Siksi, etten siirtyisi akateemisen korkeakoulutuksen saaneena suoraan kortistoon miettimään elämää, vaan että jo kouluaíkana pääsisin töihin, ja vieläpä sellaiseen paikkaa pääsin, jossa suoraan alaisenani on MONTA DI-toopea, joilla ei pyöri kuin integraalit päässä ja luulevat sillä tulevansa autuaiksi....
Siinäpä se:hohhoijaa!
Onhan se niin että korkeimman tason koulutus on kiehtova juttu. Tosin, pitää muistaa että vaikka kuinka ihailet korkeakoulututkintoa ja tunnet että se on aina parempaa kuin vaikkapa _vain_ AMK-tutkinto tai muu alempi korkeakoulututkinto, unohdat yhden asian. Opiskelu ja tittelit eivät ratkaise kaikkea. Surullista on se että saatetaan opiskella ja olla ylpeitä kun päästään vihdoin maaliin, ja ollaan niin *TM tms. JA tajutaan viimein että töitäkin pitäisi tehdä. Jenni, en halua parjata mutta tuntuu että olet kuin vauvakuumeinen nainen joka hankkii lasta, odottaa, mutta olet tietämätön mitä se työelämä, vrt. lapsen kasvattaminen on.
Työelämä onkin haaste. Siellä jos olet epäpätevä, siinä ei sitten ketään ei enää kiinnosta mikä olet koulutukseltasi, sillä kun ei ole väliä. Opinnot eivät tee kenestäkään arvostettua osaajaa, aina tarvitaan ripaus myös käytäntöä, vaikka se olisikin työnä tietotyötä, teoriaa. Niin moni korkeakoulututkintoa suorittava turhautuu kesken opintojen koska matka on pitkä sinne työelämään, ja eipä tuo työllisyystilanne ole korkeakoulutettujenkaan osalta niin taattu. Ja siellä sama kilpajuoksu jatkuu joka oli opiskellessa menossa - aina on pärjättävä, mieluiten oltava se priimus.
Olen itse käynyt liiketalouden AMK:n, ja en sano että koulutus olisi ollut liian raskasta tai vaikeaa. Vain pari kertaa iski tunne että haastetta riittää liiankin kanssa. Olen saanut opiskeltua periaatteita liike-elämästä lisää TÖISSÄ! Kyllä, sellaisessakin mystisessä maailmassa voi oppia, kunnianhimoinen ja vakavarainen yritys vastaa työtekijöiden tarpeisiin ja kehittää osaamista myös arkityössä oppimisen lisäksi.
En koskaan ala vähätellä ketään silti siitä että mikä on hänen koulutus. Se on kiinnostavaa tietää, mutta se ei ole kriteeri sille millaiseksi ihmisen muuten miellän. Ja hei, elämä on muutakin kuin töitä & opiskelua.
Mietin että rasismi ja koulutustasosyrjintä ovat hieman samanlaisia asioita. Molemmissa yleistetään, unohdetaan yksilölliset piirteet, väheksytään tuntematta ja tutkimatta. Sanomattakin selvää, eriarvoistus on räikeää. Mistäs koskaan tiedät kuinka matemaattisesti, sosiaalisesti ja tunnepuolella mitattuna älykäs, arvostettu, hyvätuloinen, rikas ja onnellinen toinen on - vaikka työkaluja täynnä olevat haalarit päällä, 'raksalla' teräsputkea olallaan kantaakin..? Se vain että se ei ole Sinun unelma, ei tarkoita että se olisi vähempiarvoisempi kuin Sinä? Millä siis mittaat paremmuutesi ja ylemmyytesi?
Moni nokka pystyssä kävellessä huomaa kavereiden nostavan kytkintä. Mutta eihän sillä taida olla väliä koska hehän on vain luusereita, alempana Sinua? Jääkö vanhat lapsuudenkaverisi taakse kun oletkin korkeamman tason korkeakoulutettu?
"Moni nokka pystyssä kävellessä huomaa kavereiden nostavan kytkintä. Mutta eihän sillä taida olla väliä koska hehän on vain luusereita, alempana Sinua? Jääkö vanhat lapsuudenkaverisi taakse kun oletkin korkeamman tason korkeakoulutettu?"
- Mulla on tosta omakohtaisia kokemuksia, mutta juuri toiseen suuntaan eli, kun olen pikkupaikkakunnalta kotoisin niin kaikki siellä vielä asuvat katsovat jotenkin vinoon, vaikken ole mitenkään korostanut omaa koulutustani tai edes puhunut siitä. Juoruja kantautuu oikeiden kavereiden korvaan, jotka sitten kertovat ne minulle. Ei voi kuin ihmetellä. Onko tämä joku itsekeksitty-alemmuuskompleksi mitä nämä paskanpuhujat kokevat vai mistä se johtuu?
Sinun täytyy olla nyt varmaankin hyvinkin tyytyväinen itseesi, kun kerran vielä hymiönkin lisäsit. Mikäli olet huolestunut yliopisto-opiskelijoiden oikeinkirjoitustaidosta, voin kertoa huojennukseksesi, että olen tuntenut mainitsemasi välimerkin jättö-säännön niin kauan kun pystyn muistamaan. Mielestäni ei ole kuitenkaan relevanttia panostaa kirjoitusasuun internetin keskustelupalstoilla. Itse en ole muuten koskaan törmännyt rakenteeseen "helposta paljastaa itsensä". Ja vielä, mikäli viestejäni kommentoineet sattuvat tämän lukemaan; ensinnäkin enpä ole kuullut että kaikkia teknisiä aloja tulevaisuuden aloiksi mainittaisiin. Toiseksi, myönnän että osa tekniikan ylioppilaista on ainakin jollain älykkyyden saralla jäljessä ammattikorkeakoululaisista, mutta uskaltaako joku väittää, että jonkin alan (enkä tarkoita mitään nippelialaa, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan) huiput tulevat amk:sta eivätkä yliopistosta? Tietenkään minusta ei selviä tämän perusteella millainen oikeasti olen, mutta taitaisi vetää hiljaiseksi jos tietäisitte. Ja sillä tarkoitan sitä, että olen ehkä kuitenkin sen verran älykäs ettei ole tarpeen neuvoa minua suhtautumisessa alemmin koulutettuihin. Kannattaisi opetella miettimään, kuinka tosissaan kukakin tänne kirjoittaa. Ja nyt saatte pitää keskustelunne. Vieläköhän joku amishöynä tähänkin reagoi...
ei kannata hakea yliopistoon! Se maailma kun on aivan pullollaan noita itseriittosia, huonokäytöksisiä peränurkassa pölyttyviä ladyjä, jotka eivät tajua oikeasta elämästä hitustakakaan.
Lukenut ei automaattisesti tarkoita fiksua ja se, että sä saat opastaa jotain matematiikan tehtävissä ei tee susta sellaista. Fiksuus lähtee suuremmasta oivalluksesta kuin sun yliopiston tehtävät ja tentit.
Älä sulje kokonaan silmiäs, ettet komopastu!
Minulla on sellainen olo, että sinä et ole mitään mitä haluaisit olla. Noista kirjoituksistasi paistaa läpi todellinen tietämättömyys asioista. Tai ehkä pikemminkin se että esität olettamasi asiat faktoina. Älykäs ihminen ei toimi noin, varsinkaan elitisti.
Toivon että et tulisi tulevaisuudessa pettymään kun unelmat eivät toteudukkaan. Tuollaiset ihmiset ovat juuri niitä työelämässä syrjittyjä äpäriä, jotka eivät tule ihmisten kanssa toimeen.
Kylläpä nyt taitaa olla kyse suht tuoreista akateemisenaluista kun tuollaisia puhutte. Tulette vielä huomaamaan ettei fiksuus ja tavoitteellisuus ilmene pelkkinä yliopisto opintoina. Rohkea ja viisas onkin se joka uskaltaa seurata sydäntänsä ja lähteä sille alalle mikä häntä kiinnostaa. Vanhempana huomaatte että elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin työ, tohtorinhattu tai raha.
On tullut opiskeltua ammattikorkea ja yliopistossa historian tutkinto(FM). Molemmat ovat olleet hyödyllisä työelämässä. Eikä opiskelu ole jäänyt tähän. On tullut suoritettua oman alan erityistutkinnot työn ohessa kuten aikanaan yliopisto-opinnotkin. Sanoisin, että AMK on käytännönläheistä, mutta varsin "valmiiksi purtua tietoa" sisältävää, eikä omaa luovuutta pääse toteuttamaan. Yliopisto-opiskelu teoreetttisempaa, mutta selvästikin vaativampaa ja omat kyvyt ja luovuus pääsevät varsinkin gradun laadinnassa esille.
Yliopistossa edellytetään hyvää äidinkielen taitoa. Sinunkaltaistesi paikka on amiksessa, kävisikö vaikka parturikampaajalinja?
Siullahan on arvot kohdallaan!! Kusipäitä joka lähtöön!!
Onneksi sinunlaisesi ovat vähemmistö!
Mitäköhän se niinhaastava ala on?
Itse suosittelisin sinulle elämänkoulua, jotta oppisit arvostamaan muitakin!
Laisiltasi pitäisi viedä oikeus lisääntyä!!
miks kaikkien pitäis olla jotain tohtoreita sit 10 vuoden kuluttuu ei oo yhtää mitää muita ku jotain turhia tohtoreita koko maa täynnä
Totta joo, ettei keskustelupalstoilla tarvitse tai kannata niin kirjoitusasuun panostaa mutta jos osaa oikeinkirjoituksen muutenkin niin ei tarvitse erikseen "panostaa". Kiva huomata, että nyt tässä viestissäsi on väli aina pilkunjälkeen...kagdessa edellisessä viestissäsi ei niitä ollut...oppia ikä kaikki ;-)
A)toivomaani ammattiin (mihinkään toivomaani ammattiin) ei pysty opiskelemaan muualla, joten piti sitten valita yliopisto mihin pyrkiä
B)Sitähän tämä ammatti vaatii. Olen teoreetikko ja pidän yliopisto-opiskelun teoreettisuudesta.
C)akateemisesta vapaudesta minulla ei ollut hajuakaan kun yliopistoon menin. Positiivinen yllätys että sai itse suunnitella opintojensa etenemisen ja läpiviemisen. Sai olla itsenäinen.
D)Olen sellainen teoreetikko, ettei minusta mihinkään käytännön läheiseen työhön olisikaan. Ammattini voisi olla nykyistä ammattianikin teoreettisempi.
Syitä on useita:
- naisena on helpompi mennä elämässä eteenpäin kun on akateemisen tutkinnon paperit taskussa.
- opiskelu on mielestäni tärkeää. Voisin tulevaisuudessa jatkaa maisterin opintojani lisurin tai tohtorin opinnoilla.
- perheeni on metsästä ja täysin kouluttamatonta. Heillä ei ollut mahdollisuutta opiskella, minulla oli.
Tässäpä nämä.
Luulin, että yliopisto takaa hyvän, varman ja mielenkiintoisen työn. Sen verran olen humanisti ja teoreetikko, ettei sitä omaa alaa muualtakaan olisi löytynyt.
Nyt tosiasia on se, että 7. vuosi yliopistolla alkoi ja yhä vähemmän varma olen omasta ammatinvalinnastani, vaikka ei tästä sitäkään suoraan tule.
Opiskelen tällä hetkellä omaksi iloksi, tykkään siitä kyllä kovasti, mutta toimeentulon tiukkuus (eli mahdottomuus) oli rankkaa ja työelämä vei mennessään ja pääsi käymään niin hassusti, että tästä opiskelujen ohella tehdystä työstä urkeni hyvä ura ja tällä hetkellä tuloni ovat korkeammat kuin jos tekisin yliopistoalani hommia.
Pikkuveljeni valitsi ammattikoulun ja hänellä on nyt kaksi tutkintoa varmastityöllistäviltä aloilta.
Toiveammattini, poliitikko-lehtimies-kirjailija, edellyttävät yliopisto-opintoja.
Minulla on paras mahdollinen opetus omasta mielestä, vaikka joku olisi erimieltä tietyistä yliopistoista ja niiden keskinäisestä paremmuusjärjestyksestä.
Kysymys C, ei muulla väliä, kuin että tulee luettua ja opinnot suoritettua sekä paperit käteen.
Pitää päästä vaikuttamaan asioihin ja tekemään sitä työtä, mikä kiinnostaa ja johon on taipumusta ja kutsumusta. Elämä on liian lyhyt työhön, mikä ei kiinnostaisi. Siksi piti hakea yliopistotasoisiin opintoihin.
Ai että yliopistosta valmistutaan kirjailijaksi. Jopas on henkilöllä horisontti kateissa. Ja toimittaja koulutuksesta valmistuu toimittajia, joille on syötetty sama kasetti päähän.
Juu kullä minäkin olen sitä mieltä ettei kirjailijan tarvitse yliopistosta valmistua ollakseen hyvä kirjoittaja. Vielä typerämpi kommentti oli kommenttisi toimittajan ammatista. Siskoni sattuu olemaan toimittaja Iltalehdessä, pääsi sinne vakituiseksi suoraan lukion jälkeen kun lupasi olla kuukauden ilmaiseksi duunissa. Sen jälkeen Iltalehti tarjosi välittömästi vakituisen paikkaa. Sanoi myös että suhteessa toimittajia Iltalehdessä on vakituisina samanverran Yliopistosta, ilman korkeakouluopintoja ja yritysviestinnän tradenomitutkinnon suorittaneita.
A) Toivomaani ammattia eli eläinlääkäriksi ei voinut opiskella muualla, joten siksi hain yliopistoon. En kuitenkaan päässyt opiskelmaan haluamaani ainetta, ja tarkoitukseni oli prepata pääsykokeisiin opiskelemalla yliopistossa vuosi toista ainetta. Sille tielle kuitenkin jäin.
D) Hain samalla myös maatalouslomittajakouluun ja olisin oikeasti tykännyt mennä sinne, harrastusmielessä. Pelkäsin kuitenkin, etten vuoden jälkeen pääsi opiskelemaan edes tätä nykyistä alaa, ja lomittajan töitä en älyllisesti lahjakkaana ja fyysisesti heikkona ihmisenä olisi kuitenkaan työkseni halunnut tehdä.
Hei,
Kun olin lukion viimeisellä oli tutkimusten mukaan akateemisten työttömyys paljon pienempää kuin muiden. Nyt voi ollakin jo asiat toisin päin, kun lopettelen opintojani.
Yliopisto on myös "ruumiillisia harjoituksia" kaihtavalle kevyt ja itsenäinen opiskelupaikka.
sisähommissa on kiva olla talvella, ja lisäksi on aikaa surffata netissä.
Osku T
Vastaus on varmaankin RAHA RAHA ja RAHA... Opinnot on tulleet ja menneet ja tässä istun toimistossani tammi pöydän takana. Vastuuta on ja päivät venyy mut en olisi muuten sanu tarpeeksi haastetta ja tietotaitoa toteuttaakseni itteeni. Tulevaisuutta ajatellen tämäkään ei vielä riitä. perfektionisti kun olen ja vielä suht nuori 25!
Ne olivat kannustimeni kun huomasin kuinka varatuomari-setäni riisti riitapukarit tyhjätaskuiksi. Samaa linjaa minäkin olen jatkanut ja jatkan edelleen! Onpas vain kannattavaa hommaa!
Olen opiskellut taidekorkeakoulussa, ammattikorkeakoulussa sekä avoimessa yliopistossa ja täytyy sanoa, että ammattikorkeakoulussa oli paras opetustaso. Seuraavaksi mietin jatko-opintoja yliopistossa tai sitten aivan muita huuhaa-opintoja jossain muualla. Saa nähdä kumman valitsen vai valitsenko molemmat tässä ajan kuluessa:)
olisin jo valmistunut enkä kaivannut korkeampaa tutkintoa, mutta työkkärissä neuvottiin hakemaan aikuisopiskelijana korkeakouluun, jossa saa samat tiedot. Kaiken lisäksi kävi niin, että en saanut oikeita hakupapereita ajoissa alemman asteen tutkintoon. Kohtalo.
Halusin parhaaksi alallani. Muuta en ajatellut.
Kurva onian bossamäg. Särätättär neeplaak. vizlat. mammut központ. Budapest.
Olen yliopistossa syystä että: En päässyt amkkiin, mutta yliopistoon pääsin... ;) (Jälkeenpäin ajateltuna se oli oikein hyvä asia!)
A)ettei toivomaasi ammattia varten pystynyt opiskelemaan muualla,
Yliopisto antaa kemistille valmiudet itsenäiseen työhön, myös tutkimukseen ja ennen kaikkea yliopisto-opetus on teoreettisesta eikä siten vain painotu tiukasti jollekin tietylle linjalle esim. "muovikemistit" tai "prosessikemistit" jne.
B)halusit saada parasta mahdollista alan opetusta Suomessa,
Sekä mahdollinen jatkotutkinnon suorittaminen.
C)et halunnut kontrolloituja oppitunteja vaan valita itse haluamasi kokonaisuuden akateemisen vapauden merkeissä
No.. Akateemista vapaudesta nyt puhutaan hiukan liikaa ja annetaan vähän väärä kuva. Opetus pohjautuu kuitenkin tiettyy kaavamaisuuteen edelleen vaikka valinnan varaa on varmasti enempi kuin ammattikorkean puolella.
Maailmaa ja sen ilmiöitä voi tarkastella arkiajattelun näkökulmasta. Silloin ajattelua ohjaa tunteet, asenteet,musta tuntuu, että...,lööpit jne...vastaavat ilmiöt. Tiedon osuus arkiajattelussa on usein hyvin mitättömässä roolissa. Jos haluaa oppia tieteellisen ajattelun ja sen tarjoaman tavan tarkastella olevaa, on oltava valmis "askeettisen" ajattelun omaksumiseen, opittava asettamaan kysymyksiä,etsimään tietoa, analysoimaan tietoa ja tiedonlähteitä, olemaan kriittinen asiallisesti jne... Tämän tavan tarkastella maailmaa voi oppia vain yliopistossa. Eli, minä lähdin yliopistoon oppimaan tieteellistä ajattelua!Sen myötä on avautunut aivan toisennäköinen maailma elettäväksi ja koettavaksi.
Ihan hyviä pointteja sinänsä. Mutta tarkkuutta käsitteisiin, kun tietellisestä ajattelusta puhut: mieti onko kyseessä tieto vai informaatio.
Sanot: "Tämän tavan tarkastella maailmaa voi oppia vain yliopistossa."
ei pidä paikkaansa. toki jotkut vähemmän fiksut tarvitsevat yliopistoa siihen.
opiskelemaan lähtiessäni en tiennyt mitä isona halusin tehdä, joten minulle suositeltiin yliopistoa koska siellä on valinnan varaa ja vapautta opiskella eri aloja... ja lopulta löysin sen oman alani joka kiinnosti minua, ja se johti siihen että väittelin tältä alalta... ja saan tehdä juuri sitä mistä nautin..
Piti mennä yliopistoon koska farmasiaa ei voi muualla lukea. Tietysti tämä vapaus on maistunut opintojen aikana :)
D) raakaa ja materialistista - loppututkinnon avulla sain duunin joka heittaa pyoreasti EUR150k vuosituloa, kolmen vuoden tyokokemuksella. Ensi vuodeksi ylennys ja EUR180 bruttona...
1) Useinkaan työelämässä ei vaadita niitä tietoja mitä yliopistossa opetetaan
2) Liian pitkä koulutus (5-vuotta): siitä huolimatta harvoin saa koulutusta vastaavaa työtä
3) Jää opiskelujen ajalta vaille työkokemusta - eläke ei kartu, palkka jää saamatta, velkaa kertyy
4) Todennäköisesti joutuu työttömäksi valmistuttua
Parempi vaihtoehto ammattikoulu:
1) kestää vain pari vuotta
2) pääsee aina koulutusta vastaavaan työhön
3) saa hyvää liksaa
Summa summarum: Jos olette viisaita älkää menkö yliopistoon vaan ammattikouluun!
et mita ilmeisimmin lukenut aikaisempaa viestiani...
Ihan turhaan yleistät. Toki yliopistostakin löytyy aloja, jotka ovat huonosti palkattuja ja joilta löytyy huonosti töitä. On sitten omaa hölmöyttä, jos hakee juuri niille aloille. Kannattaa ottaa selvää alan työnäkymistä ennen kuin aloittaa opiskelut, tai viimeistään opiskelujen kuluessa kannattaa selvittää, miten töitä on saatavilla.
Minulla koulutus kesti 6 vuotta, mutta siitä kolme viimeistä olin samanaikaisesti töissä. Kolme vuotta valmistumisen jälkeen maksoin viimeisen opintolainaerän. Olen koulutustani vastaavassa työssä, enkä ole ollut päivääkään työttömänä. Eli tämmöisiäkin aloja löytyy, kunhan vain ottaa selvää.
saa paremmin pillua ja ns. laatupillua.
Minä valitsin amk:n yliopiston sijaan, joten ehkä ei pitäisi vastata mutta...
Olisin päässyt yliopistoon luonnontieteelliseen, mutta jotenkin sain päähäni mennä amk:hon opiskelemaan viesintää. Joku siinä kyldyyrissä viehätti.
Jos olisin luonnontieteelliseen lähtenyt, ehkä olisin töissä, minä pässi.
A)ettei toivomaani ammattia varten pystynyt opiskelemaan muualla. Ja mikään muu ammatti ei oikein kiinnosta.
Menin opiskelemaan matematiikkaa yliopistoon, koska se oli ainut ala, jota opiskellessa ei tarvitse sotkeutua juuri ollenkaan reaalimaailman ongelmiin.
Toisaalta minun ei tarvitse tehdä päivääkään oikeita töitä koko elämäni aikana. Työ matematiikan opettajana on taattu käytännössä kaikille valmistuneille. Hyvä liksa ja pitkät lomat, eli kaiken kaikkiaan ok. (Ei opettajan työ ihan helppo ole varsinkaan ylä-asteella, mutta lukiossa ja yo:ssa se alkaa olla varsin jo hyvä homma.)
Toisaalta sopivilla sivuainella voin väsätä tutkinnostani myös muille aloille sopivan. Esim. tietoliikenteen nopeasti lisääntyessä mm. salausalan ammattilaisille on kysyntää. Toisaalta kertokaa minulle luonnontieteellinen ala, joka ei olisi sotkeutunut matematiikkan?
Yliopisto-opiskelussa saa teoreettisen tiedon, jonka käytäntöön sovellus on helppoa, kun tietää taustafaktat. AMK:ssa saat taidon, mutta peruusteet jäävät harmaaksi.
Talokin rakennetaan kivijalalle ei maan varaan.
A) alunperin hain yliopistoon siksi, että alaa jota halusin opiskella ei opeteta missään muualla kuin teknillisessä korkeakoulussa. Ja tietysti ulkomailla.. :)
B)Luonnolisesti kunnianhimoisena ihmisenä halusin saada parasta mahdollista opetusta.
C)Akateeminen vapaus on vain käsite...Tästä on vapaus kaukana.
D) Koin että jos menisin mihinkään muualle kuin yliopistoon, haaskaisin kykyjäni. En käynyt lukiota mennäkseni ammatti- tai ammattikorkeakouluun. Tahdoin mahdollisimman haasteellisen opiskeluajan. Enkä ole katunut hetkeäkään.
Yliopisto oli ainoa paikka, jossa pystyi opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuustieteitä.
Töitä löytyi heti koulun loputtua ja palkka oli erittäin hyvä. Akateemista vapauttakin nautin - ehdin onneksi aloittaa opiskeluni juuri ennen tätä hirvittävää opintoviikko-tutkinnonuudistusta - nykyisinhän yliopisto-opiskelukin muistuttaa lähinnä jotain tutkintoputkea, sama kuin menis amikseen......
Itse valmistun tässä lähiaikoina (noh pari vutta )konetekniikan DI:ksi ja voin kyllä sen sanoa että yliopisto-opiskelut eivät oikeuta ketään katsomaan muita alaspäin. Mielestäni surkuhupaisimpia tapauksia ovat nämä "6 L, RUK, DI " jampat, jotka luulevat olevansa jotain maailman hallisijoita, kun on käyty elämässä kaikki "parhaat" koulut. Sitte itketää, kun ei löydy työtä.....
Niinpä, yleensä yliopisto-opiskelijat ovat vain riskien välttelijöitä, kukaan ei uskalla rueta yrittäjäksi.
Sanoisinko että itse olen alkanu arvostamaan jopa kouluttamattomia yrittäjiä enemmän kuin "kaikki parhaat koulut" käyneitä riskinvälttelijöitä. Itsehän päätin, että yrittäjäksi alan hinnalla millä hyvänsä niin ei tartte itkee työkkärissä, vaikka en maailman valtijaaksi heti pääsiskää.
Jäi vähän suu auki! Tuosta voisi kiitellä melkeinpä jo valtiovallan johtokin; loistavaa asennetta! Pitää pistää nimimerkki ylös ihan, tuossa sanomassasi oli kyllä ne elementit joita työelämän suhteen ihmisessä arvostan.
Nöyrä asenne mutta selkärankaa ja tahtoa samalla. Ottakaa muut Tulevasta DI:stä mallia!
"Niinpä, yleensä yliopisto-opiskelijat ovat vain riskien välttelijöitä, kukaan ei uskalla rueta yrittäjäksi."
- On totta, että esimerkiksi kauppakorkeasta valmistuneista alle 10 prosenttia perustaa oman firman. Syynä ei kuitenkaan ole se, että koetettaisiin vältellä riskejä, vaan oppi, jota on saatu koulussa. Oman yrityksen perustaminen on yksinkertaisesti liian riskialtista, on paljon turvallisempi olla töissä toisella. Toki näistä yritysten menestystarinoista saa lukea aina silloin tällöin, mutta kaikki kunnia heille, he ovat ottaneet sen riskin ja onnistuneet luomaan menestyvän yrityksen. Mutta täytyy muistaa, että menestyjien ja ensimmäisten vuosien aikana toimintansa lopettaneiden yritysten suhde on todella suuri.
Olen töissä paljon tekemisissä niin teekkareiden kuin DI:ien kanssa ja yksi asia heissä on silmiinpistävää. Heillä on lähes luontaiseksi kehittynyt alemmuuskompleksi kaikkia yliopistotaustan (maisteri, kandi, opiskelija) omaavia kohtaan. Samanlaista kompleksia ei esiinny esim. ammattikorkeasta tai opistoista valmistuneilla. Onko Tulevalla DI:lla mitään käsitystä siitä mistä tämä voisi johtua?
Luulen että teekkarit vieroksuvat hieman sosiaalisesti rajoittuneina yksilöinä yliopistoissa opiskelevia, jotka ovat yleensä ihmisläheisimpiä ja avarakatseisimpia, kuin mitä tekniikkaan syventyneet matemaattiset teekkarit eivät ole. Molemmat ovat toki arvostettuja omilla sektoreillaan.
Tämä päätelmä ei päde läheskään kaikkiin, vaikka näin voikin useimmissa tapauksissa yleistää.
"Luulen että teekkarit hieman sosiaalisesti rajoittuneina yksilöinä..."
Voisiko ei-teekkareiden stereotypiolla olla vaikutusta teekkarien käytökseen? Itse tosin veikkaisin ongelman olevan pikemminkin kyseisen työpaikan toimintatavoissa.
Varmasti stereotypioilla on aina merkitystä kanssakäymisessä. Kukaan ei pysty kohtaamaan toista kiinnittämättä huomiota ulkonäköön, käytökseen tai taustaan. Nämä asiat muodostavat aina tietynlaisia alintajuntaan syöpyneitä mielikuvia, jotka voivat joskus varsin haitallisia mm. uusien ihmissuhteiden syntymisen kannalta. Joillain vain kynnys kohdata vilpittömästi toinen ilman ennakkoluuloja on paljon matalampi. Ei voida myöskään väittää, etteivät tietynlaiset ihmistyypit hakeutuisi omiensa seuraan muodostaen juuri niitä stereotypioita.
Eivätkö ihmiset itse muodosta työpaikan toimintatavat ja rakenna oman työympäristönsä?
Hetken mielijohteesta.
aikoinaan yliopistoon, koska halusin lukea kieliä ja valmistua opettajaksi. Ja siinä lukioikäisenä akateemisuus ja yliopistossa opiskelu tuntui niiiin hienolta:) Ajan myötä asenne on kyllä muuttunut hieman toisenlaiseksi..
Kieliä sitten tosiaan luin muutaman vuoden ja gradunkin väänsin niihin liittyen, mutta se oma ala löytyi loppujen lopuksi kuitenkin yhteiskuntatieteiden puolelta. Palkka ei ole kovin hääppöinen (vaikka akateemisella pitäisi olla?!?), mutta rakastan työtäni ja viihdyn siinä, joten ei väliä vaikken huippupalkkaa saakaan.
Ehkä hieman A, B ja C, mutta erityisesti D: yliopistoissa voi vieläkin pyrkiä sivistämään itseään. Laajasti ja hieman suppeamminkin ymmärrettynä, johonkin itselle mielenkiintoiseen aihepiiriin liittyen. Enkä sano, etteikö muitakin vaihtoehtoja olisi, mutta varsinkin akateemisesssa kodissa kasvaneelle yliopisto on jotenkin luonnollinen vaihtoehto.
yliopistossa, koska se on ilmainen minule. Samalla nostan työttömyysrahaa toisella nimellä ja ilmaisen asunnon käsirahaa olen saanut pakolaispapereilla käyttäen kolmatta tekaistua nimeä.
Opiskelujen jälkeen muutan pois jonnekkin missä palkat ovat paremmat ja verot pienemmät, mahdollisesti Englantiin tai USAhan. En ole syntynyt kestämään kylmää ilmanalaanne.
Halusin tittelin.
A, mutta lopulta opiskelin muualla.
Tiesin ennen inttiä haluavani historian opettajaksi. Sekin olisi ollut varmaan hyvä valinta, mutta kokelasaikana päädyin hakemaan kadettikouluun, jota en ole katunut. Korkeakoulu, jossa ei kyllä tuntenut akateemista vapautta ;-) Sen sijaan olen saanut hyvin vaihtelevan työuran, jossa ensimmäiset viisi vuotta oltiin opettajan tehtävissä kentällä ja sen jälkeen parin vuoden välein on opeteltu taas uusi ja haasteellinen tehtävä.
(Niin miten siinä yliopistohaussa kävi: luin ensimmäisellä kerralla liian vähän ja jäin 0,25 pistettä rajasta. Olisi pitänyt lukea kuusi tuntia kokeita edeltävänä päivänä, kun satsasin vain neljä tuntia.)
yliopistoon. Ei ollut oikein tarkkaa kuvaa että mikä pitäisi isona tulla. Ilman pääsykokeita opiskelemaan ja nyt tunnustaa siltä, että taitaa olla vaihdon paikka AMK:hon... Sieltä taitais löytyä paremminkin se minun homma...
"uutta tiedettä" tulee jatkuvasti lisää, koska proffat kääntävät huonosti englanninkieltä suomeksi.
Yliopistoissa opetellaan "sivistyssanoja" (oikeammin "lainasanoja"), jotka ovat kaikessa akateemisuudessaan vain huonoja englannin sanojen suomennoksia.
on emootioita, valideja ja reliaabeleja mittareita, systeemejä, tiimejä, prosessia, ja ties mitä. Sanakirjan avulla voi todeta proffien suomenkielen olevan hakusasssa. Ei ihme, että porukkalla repee pälli päntätessä tyhjänpäiväisiä "sivistyssanoja" monet vuodet. Suomenkieleksi käännettynä moni asia kuullostaisi "vähemmän hienolta" ja veisi akateemiselta siansaksalta reliabiliteetin ja itseasiassa myös validiteetin.
on ollut näittenkin kirjoittajien koulutus.
"Tittelin takia..." "No kun en muutakaan keksinyt..." "Pääsee älymystö jengiin..." Ja vielä viittivät marmattaa koulutuksen kalleudesta, kun saavat ilmaisen opetuksen.
Koulutus pitäisi muuttaa maksulliseksi, että arvostaisivat sitä paremmin, eikä kansan tarvitsisi maksaa typerää ja tarpeetonta trendi koulutusta.
Koska haluan isona lekurin työtä tehdä :) Vielä viisi pientä vuotta siihen ;)
palkitsevaa. suosittelen. En silti kaikille, mutta kyllä se tietylle ihmistyypille sopii.
Jonkin verran keskivertoa enemmän lahjakkuutta,särmäkkyyttä,itsekkyyttä,empaattisuutta ja kunnianhimoa.
Haasteita ja ratkaisuja.
Hain, koska en halunnut olla samanlainen amis kuin sinä.
Mä tuun aina vaan enemmän vakuttuneemmaksi siitä tosiasiasta, että korkeakoulun läpi kahlaavat ovat huomattavasti keskitasoa tyhmempiä kansalaisia. Mä oon itse viimeistä vuotta ammattikorkeassa ja voin rehellisesti sanoa, että olin huomattavasti fiksumpi lähdettyäni muutama vuosi takaperin amiksesta.
Nuorempana mä arvostin suuresti kaikkia korkeakoulutettuja ihmisiä, mikä johtui osittain siitäkin, että se oli siihen aikaan suuntaus. No, arvostus laski heti sitä mukaa kun itse pääsin tähän ns."kultaiseen ryhmään".
Mulle oli aika tyrmistys, kun kuulin, että myös yliopistossa kerätään opintoviikkoja vaivaiset 160! Hah, miten noiden homekorvien opiskelut sitten voi kestää pahimmillaan kaksinkertaisesti niin kauan kuin amk:laisilla. Turha on tarinoida edes siitä, kuinka kurssit ovat yliopistolla vaikeampia. Ei pidä paikkansa, niin monta vertailukohdetta saman katon alla asuu, että tiedän tän olevan täyttä fuulaa.
Mun arvostus on näitä ns. "opiskelijoita" kohtaan laskenut jo niin, että mä nään ne pahasti yhteiskunnan taloudellista kehitystä jarruttavina "tekijöinä".
Yliopisto on aivan turha laitos, josta valmistuneet siirtyvät suoraan ja ei sen kummoisenpiin hommin kuin hampurilaisketjujen kassoille tai hyllyjä täyttämään kun muut todelliset ammattilaiset porskuttavat jo omissa hommissaan.
Mä oon niin ylpeä siitä, että mun esikuva on muuttunut tomuttuneesta kirjaviisaasta tavalliseen, rehelliseen duunariin! Onneksi tämä on jo muutenkin suuntaus tänä päivänä.
Vaikka rautalankani pääsisi loppumaan, teen tämän siitä huolimatta. Näin siksi, koska joku tuleva korkeakouluopiskelija voi ottaa lainaamani tekstin todesta ja tehdä sen perusteella elämäänsä koskevia päätöksiä.
"Mä tuun aina vaan enemmän vakuttuneemmaksi siitä tosiasiasta, että korkeakoulun läpi kahlaavat ovat huomattavasti keskitasoa tyhmempiä kansalaisia. Mä oon itse viimeistä vuotta ammattikorkeassa ja voin rehellisesti sanoa, että olin huomattavasti fiksumpi lähdettyäni muutama vuosi takaperin amiksesta."
- Määrittele fiksuus? Onko se sitä, että on elämäänsä tyytyväinen, kun ei tiedä paremmasta? Niinhän se on, tieto lisää tuskaa. Rehellisyytesi on ihailtavaa, mutta päättelysi keskinkertaista.
"Nuorempana mä arvostin suuresti kaikkia korkeakoulutettuja ihmisiä, mikä johtui osittain siitäkin, että se oli siihen aikaan suuntaus. No, arvostus laski heti sitä mukaa kun itse pääsin tähän ns."kultaiseen ryhmään".
- Valmistut siis AMK:sta ja se tekee sinusta pätevän niputtamaan kaikki korkeakouluopiskelijat idioiteiksi? Ok, en kommentoi tähän enempää.
"Mulle oli aika tyrmistys, kun kuulin, että myös yliopistossa kerätään opintoviikkoja vaivaiset 160! Hah, miten noiden homekorvien opiskelut sitten voi kestää pahimmillaan kaksinkertaisesti niin kauan kuin amk:laisilla. Turha on tarinoida edes siitä, kuinka kurssit ovat yliopistolla vaikeampia. Ei pidä paikkansa, niin monta vertailukohdetta saman katon alla asuu, että tiedän tän olevan täyttä fuulaa."
- Täällä on sata ketjua perusteluja siitä, kuinka opintoviikot eivät ole yhteismitallisia AMK:n ja yliopiston kesken. Ja niissä todellakin on eroja. En tiedä millä otannalla teet noita johtopäätöksiä, mutta perustan mielipiteeni omaan kokemukseen, jota löytyy niin AMK:sta kuin yliopistosta. Lukemani opintokokonaisuudetkin ovat molemmissa samat, joten vertailupohja on validi myös tältä osin. Yliopiston määritelmä yhden opintoviikon työmääräksi olisi yksi viikko täysipainoista lukemista ja opettelua järjestetyn kurssin ja luentojen lisäksi. En rinnastaisi viimeisenä iltana läpikäytyä prujunippua yhtä työteliääksi operaatioksi.
"Mun arvostus on näitä ns. "opiskelijoita" kohtaan laskenut jo niin, että mä nään ne pahasti yhteiskunnan taloudellista kehitystä jarruttavina "tekijöinä".
- Hahmottamiskykysi ei ole tästä maailmasta. Täyttäisit työpaikat pelkillä suorittavan työn tekevillä duunareilla. On olemassa eri hierarkiatasoja, joita kaikkia tarvitaan. Toivottavasti se valkenee jossain vaiheessa myös sinulle.
"Yliopisto on aivan turha laitos, josta valmistuneet siirtyvät suoraan ja ei sen kummoisenpiin hommin kuin hampurilaisketjujen kassoille tai hyllyjä täyttämään kun muut todelliset ammattilaiset porskuttavat jo omissa hommissaan."
- No päästiinhän tässä totuuden äärelle. Olet siis ilmeisesti käynyt yrittämässä yliopistoon, mutta rahkeesi eivät riittäneet edes pääsykokeen läpäisyyn. No, se ei ole ihme.
"Mä oon niin ylpeä siitä, että mun esikuva on muuttunut tomuttuneesta kirjaviisaasta tavalliseen, rehelliseen duunariin! Onneksi tämä on jo muutenkin suuntaus tänä päivänä."
- Kuka tahansa osaa vääntää mutteria, mutta luova, eteenpäin menevä ja kokonaisuuksia ymmärtävä aivotyö vaatii älykkyyttä.
Itse olen kirjoilla sekä yliopistolla että AMK:ssa, ja faktaa on, että opintoviikkojen edestä saa amiskassa tehdä enemmän duunia, ovarit irtoavat paljon hikisemmin kuin yo:lla. Tiedä sitten, taitaa olla ihan ala/koulukohtaista.
Mitä tuohon fiksuuteen tulee; olen opiskellut pari vuotta yo:lla (enkä ole saanut huonompaa kuin 2.5/3 mistään kurssista) mutta nyt tämä AMK vei kyllä mennessään (paljon kiinnostavammat opinnot) ja valmistun siis "nomiksi"... mutta enpä ymmärrä miten se minusta tyhmemmän tekee..! ;)
(Ehkä täytyisi tehdä vielä se gradu yo:lle varmuuden vuoksi, vai!)
Kaikki AMK:laiset eivät siis ole AMK:ssa koska eivät muualle pääsisi...
Niin... Itse olen opiskellut taloudellis-hallinnollisia opintoja TAMK:ssa ja paikallisessa yliopistossa.
Käsitykseni on, että enemmän työtä teettävät AMK:ssa opintoviikkojen eteen. Lisäksi matemaattisesti hankalampaa on AMK:ssa.
Yliopistolla taas tutkijat tuovat luontoihin syvyyttä ja sellaista tietoa, jota AMK-opinnoista puuttui.
Mitä !? käykö haitkin yliopistoa :)
Provisorin ammatti kiinnosti, mutta myöhästyin kesällä -91 hausta. Ja ei muuta kuin paperit menemään HY matemaatiisluonnon tieteelliseen, johon pääsy oli varmaa sekä LTKK:lle, jonne pääsykokeiden kautta pääsin sisään.
Eipä noita akateemista vapautta ja uramahdollisuuksia silloin hakiessa paljoa ajatellut. Lähinnä sitä haki korkeakouluun/yliopistoon, koska siihen oli suotuisat mahdollisuudet ja eikä vielä oikeen edes tiennyt miksi isona haluaa.
Vasta oikeastaan kolmantena vuotena opiskellessa alkoi hahmottumaan suunta, että haluaa opiskella kemiaa sovellettuna paperitekniikkaan ja sekin oli aivan kesätyöpaikan ansiota.
Samalla alalla olen nyt 9 vuotta tuon valinan ja 5 vuotta valmistumisen jälkeen, enkä ole montaakaan kertaa valintojani katunut.
Lähinnä vaihtoehto B) halusin saada parasta mahdollista alan opetusta Suomessa. Tätä kautta uskon saavani mielekkään ammatin ja paremman palkan sitten valmistuttuani.
Harmillista kyllä, yliopisto-opiskelu sinällään on köyhyydessä kituuttamista, jos ei tee töitä samanaikaisesti tai ota lainaa. Yliopisto-opiskelusta ja -tutkinosta huolimatta on jatkuva epävarmuus saako tulevaisuudessa töitä.
Mutta akateeminen vapaus mahdollistaa ainakin vielä oman opintokokonaisuuden ja -laajuuden suunnittelemisen omaan tahtiin, eli voi valita useampia sivuaineita yli määrätyn tutkintolaajuuden. Saa nähdä pistääkö hallitus tämänkin vapauden mappi ööhön.
d) status
AMK:n jälkeen, niin piti jatkaa opiskeluja. Sama tilanne on kyllä DI-koulutuksenkin jälkeen...
AMK:n jälkeen, niin piti jatkaa opiskeluja. Eipä tilanne ole muuttunut DI-koulutuksenkaan jälkeen...
yritin yliopistolle metsätieteelliseen ja ikäänkuin varalle valitsin metsäpuolen ammattikorkeasaaresta....
Noh, Amk:ssa ollaan... mutta onneksi on sentään alan töitä löytynyt...
mutta silti.... tuntuu tämä 4 vuottakin melkoisen pitkältä ajalta, mielellään sitä jo töitä painaisikin....joten ehkä se yliopisto ei olis ollukaan paikka mua varten.... hatunnosto kuitenkin niille jotka hoitavat homman kunnialla loppuun asti....
Boardin koodioravan puutteellisesta ammattitaidosta johtuen tämä ketju painuu unholaan. Enpä olisi uskonut, että päästään luetuimpien ketjujen joukkoon. Hyvää jatkoa ja menestystä opinnoissa.