Mikko Rimminen: per aspera ad astra

Mikko Rimmisen ensimmäinen kirja "Pussikaljaromaani" oli oikein hauska, nokkela ja lukukelpoinen. Tykkäsin kovasti. Seuraava "Pölkky" meni pitkin hampain; sillä oli hetkensä, mutta teennäinen se oli ja litteraarisuus kyttäsi jo kulman takana. Sitten tuli "Nenäpäivä" jossa kirjailijan mestaruus puhkesi kukkaan. Aihe oli tarkkaan harkittu ja taiteellisuus ei voinut olla vetoamatta Finlandia-ihmisiin - ja Bingo! - jättipotti tuli. Minulta se jäi kesken jolloinkin sivun neljäkymmentä paikkeilla. "Hippa" jäi minulta jotenkin katveeseen. Tätä uusinta "Maailman luonnollisin asia" en pystynyt kunnolla aloittamaankaan. Apurahakirjailijan tie on siis Rimmiselle selkeästi viitoitettu ja aukeaa kauas horisonttiin.