Parabellumille joku yhden aseen kaappi

...eli tarkentaen...
Ostat pienimmän markkinoilta löytyvän asekaapin, joka kuitenkin artikkelissa mainitut standardit täyttää, ja ankkuroit sen seinä/lattiarakenteisiin (koska ne markkinoiden pienimmät, mikään niistä ei 150kg paina...)

Jos tuota linkkiä on uskominen, niin ei kai tarvi ostaa mitään asekaappia, ainakaan 150kg painavaa, saati alkaa pulttaamaan sitä mihinkään kiinni?

"...Jos tämä käännetään selkosuomeksi ja useimpia aseenomistajia koskettavaksi osioksi, niin ampuma-aseet ja kaikki sen osat, pois lukien äänenvaimennin, sekä patruunat, on säilytettävä lukitussa paikassa. Sellainen voi olla esimerkiksi kaappi, vetolaatikko, arkku tai vaikkapa lukittava vaatehuone..."

Eli jos pistooli ei ole turvakaappia vaativa kapistus (erva), niin silloinhan lukittava säilytyspaikka asunnon sisällä pitäisi riittää, vai?

Laki sanoo jotakuinkin näin: Ase on säilytettävä sisäministeriön asetuksessa määritellyssä murtoturvallisessa ja lukitussa turvakaapissa TAI lukitussa paikassa TAI muuten lukittuna siten, että ampuma-ase tai aseen osa ei ole helposti anastettavissa tai otettavissa luvattomasti käyttöön. Ampuma-ase voidaan tällöin säilyttää myös siten, että muu aseen osa kuin äänenvaimennin säilytetään erillään lukittuna edellä mainitulla tavalla ja loput aseen osat siten, etteivät ne ole helposti anastettavissa tai otettavissa luvattomasti käyttöön.

Eli säilytyspaikka ei-erva-aseelle pitää lain mukaan olla sisäministeriön hyväksymä 150 kg painava lattiaan pultattava standardit täyttävä satojen eurojen turvakaappi TAI Ikean lukollinen lipaston laatikko, kumman nyt sitten katsoo aseelle omasta mielestä parhaiten sopivan?

Älä sinä perusteluista murehdi, ne on jo alustavasti poliisin hyväksymät. Sitä paitsi, millä logiikalla nuo kaksi asiaa ovat mielestäsi riippuvaiset toisistaan? Olkoon kysymys vain retorinen.

@Parabellumillekaappi

Olet aivan oikeassa, lain mukaan tarvitset kaapin vasta kun >5 asetta...

...huomauttaisin kuitenkin että nimenomaan lyhyet aseet ovat kaikista asetyypeistä ne hankalimmat luvittaa.
Sinuna pelaisin varman päälle. Mikäli saat hylyn lupa-anomukseesi, ainoa tie (yrittää) muutosta on Hallinto-oikeus (maksaa aikaa ja rahaa)

Parabellumillekaappi kirjoitti:

Älä sinä perusteluista murehdi, ne on jo alustavasti poliisin hyväksymät. Sitä paitsi, millä logiikalla nuo kaksi asiaa ovat mielestäsi riippuvaiset toisistaan? Olkoon kysymys vain retorinen.

Lue lisää

Vastaan retorisesti:

Jos pystyy selvittäään, mitä muistoesineenä säilyttäminen vaatii, niin älykkyys riittää myös selvittämään mitä aseen säilyttämiseltä vaaditaan. Jos tähän ei kykene, niin on epätödennäköistä, että pystyisi samaten lupahakemuksen laatimaan.

Jos poliisi on jo "alustavasti hyväksynyt" lupakemuksen, niin hakemuksessa on pitänyt selvittää aseen säilyttämistä eli on pitänyt tietää miten säilytys hoidetaan laillisesti.

Jos asian tiimoilta on keskustellut poliisin kanssa, niin miksei ole kysynyt laillisesta säilytyksestä kun kerran ei sitä tiedä.

looginenpäättelijä kirjoitti:

Vastaan retorisesti:

Jos pystyy selvittäään, mitä muistoesineenä säilyttäminen vaatii, niin älykkyys riittää myös selvittämään mitä aseen säilyttämiseltä vaaditaan. Jos tähän ei kykene, niin on epätödennäköistä, että pystyisi samaten lupahakemuksen laatimaan.

Jos poliisi on jo "alustavasti hyväksynyt" lupakemuksen, niin hakemuksessa on pitänyt selvittää aseen säilyttämistä eli on pitänyt tietää miten säilytys hoidetaan laillisesti.

Jos asian tiimoilta on keskustellut poliisin kanssa, niin miksei ole kysynyt laillisesta säilytyksestä kun kerran ei sitä tiedä.

Lue lisää

Kuka puhui lupahakemuksen alustavasta hyväksymisestä? Muistoesineenä säilyttämiselle edellytetyt perustelut ne olivat alustavasti ok, ei hakemus. Ei voi ymmärtää, miksi tänne pitää tulla aina jonkun mussuttamaan, kun asiasta asiallisesti kysyy...

Lupahakemus on nyt kuitenkin hyväksytty ja parabellum saa jatkaa sukupolvelta toiselle. Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille!

Parabellumillekaappi kirjoitti:

Kuka puhui lupahakemuksen alustavasta hyväksymisestä? Muistoesineenä säilyttämiselle edellytetyt perustelut ne olivat alustavasti ok, ei hakemus. Ei voi ymmärtää, miksi tänne pitää tulla aina jonkun mussuttamaan, kun asiasta asiallisesti kysyy...

Lupahakemus on nyt kuitenkin hyväksytty ja parabellum saa jatkaa sukupolvelta toiselle. Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille!

Lue lisää

Olisi mielenkiintoista saada tietää muistoesine perusteluista enemmän. Voisit lyhyesti referoida perustelut? Onnistumisprosentti on sen verran pieni, että moni muukin varmaan oppisi jotain.

ammuskelija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista saada tietää muistoesine perusteluista enemmän. Voisit lyhyesti referoida perustelut? Onnistumisprosentti on sen verran pieni, että moni muukin varmaan oppisi jotain.

Lue lisää

Jos siitä apua jollekin on, niin tässä muutamia asioita:

- Ensinnäkin pistooli on tullut sukuun vaarini kautta välirauhan aikana, kun vaarini otti sen haltuun vangiksi ottamaltaan saksalaiseksi naamioituneelta venäläiseltä, joka yritti ampua vaariani kyseisellä aseella. Sittemmin vaarini hankki siihen luvan ja myöhemmin isälleni myös luvan.
- Muita todennäköisiä puoltavia asioita olivat "suosituskirje" sukulaiselta, jolla on poliisitausta ja oma armeijataustani aliupseerina. Kerroin myös harkitsevani liittymistä reserviläistoimintaan tai vastaavan jos innostun myöhemmin, kun poliisi sitä haastattelussa kysyi.
- Lähdin hakemaan lupaa isäni ollessa elossa, niin hänkin sai sanoa sanottavansa, ja hänen tahto se ennen kaikkea olikin, että ase pysyy suvussa (toimintakuntoisena). Uskoisin että vaikeampaa on saada lupaa perintönä saatuun aseeseen.
- Itse vielä perustelin poliisille, että mitä järkeä on olla muistoesinelupia olemassa, jos niitä ei voi saada muuten, kuin pitkään asehommia harrastaneena. Muistoesinelupa ei kuitenkaan anna lupaa ampua aseella tai hankkia siihen patruunoita.

Omasta taustastani sen verran, että en omistanut aseita ennen tätä, enkä harrasta metsästystä tai omista metsästyskorttia. Toisaalta armeijalla oli todennäköisesti myönteistä vaikutusta sekä sillä, ettei minulla ole rikoksia taustalla.

Kaikesta tuosta huolimatta poliisi meinasi vielä antaa kieltävän päätöksen, koska katsoi ettei minulla ole aseeseen juurikaan "sidettä", kun en ole käsitellyt sitä, vaan ainoastaan kuullut sen historian ja nähnyt kun isä on sillä ampunut, puhdistanut ja käsitellyt sitä. Edes vaariani en ehtinyt näkemään, koska kuoli ennen kuin synnyin. Varasin siihen, että isäkin on ollut vastuullinen aseen kanssa, eikä ole halunnut turhaan sillä leuhkia tai muuta vastaavaa ja että on ikävää jos ase pitää rikkoa, jotta se saa kulkea suvussa, kun sillä kuitenkin on oikeasti merkittävä historia. Lopulta poliisi päätti, että koska aseella on merkittävää historiallista arvoa, niin se on peruste muistoesineluvalle. Aseeseen on kaiverrettu vaarini ja isäni nimet ja isäni joskus pikkupoikana siitä yhden alkuperäisen osan hajotti kootessaan sitä, joten sillä ei juurikaan ole keräilyarvoa, eli poliisi pystyi luottamaan siihenkin, etten halunnut lupaa jälleenmyyntiarvon takia.

Paljon se vaati, enkä yhtään ihmettele miksi niin moni oli sitä mieltä, etten sitä lupaa aseeseen tulisi saamaan!