Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa

Nyt voin lähteä koiran kanssa pimeyteen, kun villasika lähti sikojen taivaaseen. Metsästäjät saivat osumaa. Onneksi raitilla on valot, että näkee kulkea. Pihoissa ja ikkunoissa on valot aamunvirkkujen herätessä. Valoista puheenollen, veljelleni laitoimme palvelukodissa hänen ikkunalleen lyhtyjä ja niihin ledit. Vien myöhemmin noin metrin korkuisen aidonnäköisen, tekokuusen hänen huoneeseensa. Samoin vein äidilleni palvelukotiin samanlaisen. Sen kun koristelee kiiltävillä nauhoilla, palloilla ja tähdellä, on huone hyvin kotoisa. Äiti ei tahtonut vuosi sitten millään luopua siitä. Palvelukodeissa on seinille ripustettu ryijyjä ja tauluja. Velihän muutti täysin uudistettuun, rempattuun taloon. Seinät olivat tyhjät. Nyt on saatu pikkuhiljaa lämmintä tunnelmaa. Vanhukset jäävät istumaan lounaan jälkeen pitkän pöydän ääreen. Rupattelevat mistä milloinkin. Kaksi avioparia on samassa pöydässä. Ja sen huomaa. Pientä kinastelua ja komentelua vaimon puolelta, ihan normijuttua. Jopa pientä mustasukkaisuutta olen havaitsevinani. Veljeäni pystyn yksinkin siirtämään uudella laitteella pyörätuolista sänkyyn. Hän aina kiittelee ja minä saan hyvän mielen. Keitän meille kahvit ja turistaan ja muistellaan vaikka lapsuuttamme. Välillä veljeni haluaa katsoa tai kuunnella älkkäristäni videoita tai musiikkia. Siis Esko Rahkosta. Jaa ,aika rientää. Pistän koiravetimet niskaani, makupalat taskuun ja eikun sukellus pimeyteen. Päivänjatkoja.