...toisillemme? Ei voi käsittää. Kysymykset vainoavat loppuelämän. Kumpaakaan en syytä. Enää. Apua.
Miksi, oi miksi olimme niin kamalia
Voihyvänenaika
26630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Miksi noita kysymyksiä ei voisi esittää tuolle toiselle suoraan? Ehkä molemmat ajattelevat noin ja siksi tilanne tuntuu umpikujalta. Minulla itselläni on sama tilanne erään naisen kanssa.
Oletko itse esittänyt vastaavan kysymyksen suoraan sinun toiselle?
:)
Tai sit vaan unohdat sen naisen ja meet elämässäs eteenpäin. Aika itsekästä roikkua toisessa ja kuvitella, että se nainen haluaisi mitään. Eiköhän se ole mennyt elämässään eteenpäin ja löytänyt miehen rinnalleen. Tuskin on edes missään vaiheessa ollut sinusta kiinnostunut, vaan kaikki tunteet ja umpikijat on omassa päässäsi. Vain narsistit ja muut sekopäät roikkuu väkisin toisessa ihmisessä.
Sorry sanoin hänelle jo että paimuu vi**uun meikän elämästä. Näin on molemmille parempi.
Niin ja ne kakkoset jotka haarojaan aukoo tiedosta huolimatta. Minäkin ilmoitin tietäväni ja siitä huolimatta roikkuu miehessä. Mikään muu selitä sen yhteydenpitoa mieheen. Taitaa silläkin omassa päässä olla kuvitelma että hyväksyisi sen jatkossa? Epätietoisuutta ei voi olla kyse kun yhteyttä olen ottanut nimelläni. Ehkä tuo roikkuminen on sen omapään näkemys ja ihme ja kumma ei osaa jättää mistä rauhaan.
Ai roikkumistako se on jos on tunteita toista kohtaan. Haista huilu..
Ootko tunnekylmä robotti?
sen kans joka oksetti sua.)) aika huvittava nimimerkki " kiltisti toista kohtaan " ))
Mitä vittua itse teet täällä? Älä vaan sano, että olet tsemppaaamassa muita.
Sellainen kuin anteeksipyyntö mikäli tietää olleensa kamala toista kohtaan.
Pyysin kyllä mutta tullut nähdyksi ettei ole kuitenkaan kyennyt siihen. Ihan turhaan anteeksi pyyntöjä kannata tehdä. Tämä on nöyryyttävää tuolta toiselta minua kohtaan. Se ei joko sitä vain älyä tai tahallaan esittää sitä kaveria. Joten paskat anteeksi pyynnölle näin jäät toisen tossun alle täysin.
Ei voi kysyä. Överiksi meni, peli on pelattu, the game is up, on ollut jo kauan.
Jotkut antavat anteeksi, toiset eivät. Ja jos eivät anna anteeksi, niin sille, miten toista kohtelee, ei ole mitään rajoja. Jälkikäteen voi kai sitten tulla niin suuri häpeä, että ei kehtaa enää edes pyytää anteeksi. Kierre.
Pitää vain paukuttaa kysymyksiä omassa sielussa, niin se tässä meidän tapauksessamme on. Ja järkeillä: parempi näin.
Saamaa minäkin tässä olen miettinyt.
Ei lopu, vaikka se hullua onkin. Emmehän me muuten tässäkään pyörisi.
If you love somebody, set them free. Voi ihme.
Päästä hänestä irti ja jos hän tulee itse takaisin niin rakastaa.
Voisimme yrittää korjata kaiken vielä. Ei tilanne ole edelleenkään niin paha, etteikö tästä vielä joskus jotain tulisi.
Samoin ajatttelen :)
Koskaan ei ole liian myöhäistä
Se on just noin, jos oikeesti jotain haluaa, vaikka olis väärin tehnyt. Muu on selittelyä.
Niistä virheistään, kun opiksi ottaa ja kasvaa metrin mitan ihmisenä ymmärtämään omaa käytöstään eikä toistamiseen tee samoin enää, niin varmasti on tilanne korjattavissa.
Ei se minun puoleltani olekaan. Minulla kasvoi tunteet hyvin suuriksi. Tiedän, että näistä tunteista en palaudu kovin nopeasti, vaan vie paljon aikaa. Jos hän näkee huomaa tuntevansa minua kohtaan niin en miettisi sekuntiakaan. Kainaloon välittömästi.
Sitä minäkin mietin. Olen miettinyt lähiaikoina sitä paljon. Voisinpa palata ajassa taaksepäin. Voisinpa keskustella vielä hänen kanssaan joskus. Minua hävettää se miten käyttäydyin. En vaan pysty ottamaan yhteyttä vaikka haluaisin.
En ole nähnyt häntä yli vuoteen... Rakastan ja ikävöin häntä niin paljon.
Jääkö tästä kaikesta Sun kanssa vain luulot käteen??
Se on se juttu, että joskus pitää koskettaa, vaikka pelkäisi. Jos ei kosketa, jää välitilaan. Ei osaa muuttaa toimintatapojaan. Ei tiedä. Kaikki meni niin, että pelkäsi, torjui, sitten uskoi ettei välitä. Sitten loukkaantui kaikkeen. Sitten epäusko hiipi. Ehkei välittänyt. Nyt hänellä hyvä kai.
Valheella saa valetta. Näin sen minäkin näin ja siihen on tyytyminen. Eikä auta esittää mitään. Tiedosta omat valheeni ja miksi ne tein. Kun sinä teet saman omaltakohdaltasi pääset eroon paremmin. Kuten hyvin tiedät ettei tuolla sun roikkumisellasi ole merkitystä. Toisaalta opin elämästä paljonkin meidän jutusta. Kyllä se vain näin on että sen minkä valheella aloittaa joutuu sen valheella myös lopettaa. Se etten pysty edes itselleni antamaan anteeksi et sitä sinäkään silloin saa. Turha esittää uhria kuten hyvin tiesit asioista. Se ettet saanut minua toimimaan kuten halusit tiedän että katkera olet. Nyt sitten yritän ensin hoitaa omat virheeni ja sitten alkaa uusi elämä ilman sinua. Kamalia oltiin sen myönnän. Eiköhän meistä kumpikin tästä Toivu tavallaan. Muistellaan sitä jännänä leikkinä joka oli kiitävän hetken. Mutta myönnä itsellesi ne valheet joita minulle kerroit alkaa se toipuminen. Turha on syyttää muita ihmisiä minun tunteista tai päätöksistä. Minä kaiken aiheutin mutta kuka leikkiin ryhtyy tietäen on se myönnettävä myös itselle.
Mitka kysymykset vainoavat? Jos miehellä on tunteita sinua kohtaan, olisi hän tunnistanut. ollaan sen verran yksinkertaisia siinä mielessä :)
Mitäs jos halittas ja tehtäs sovinto ja aloitettas meidän yhteinen elämä ? :)