Ajelin aikoinaan Mossella, Elite 1300 reilut 400 000 km ja ns. remppaa piti tehdä. Elitejä oli kaikkiaan 3 kpl ja jokaiseen piti katsastukseen uusia alapallot ja jarruhinat. Yhden ostin vaihteisto vikaisena jolla sitten ajelin pitkälti toistasataa tuhatta. Sytytys tulpat oli siihen aikaa kulutus tavaraa, samoin katkojan kärjet. Yksi virranjakajan akseli katkesi keskellä yötä ja eikun liftaamaan.
Että oli mielenkiintoista autoilu siihen aikaan.
Että oli mielenkiintoista autoilu siihen aikaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Samoja kokemuksia, tosin autoina oli vanhoja volvoja. 1970-1980L
- Mutta tykkäsin siitä meiningistä, koska köyhällä oli sentään silloin rahaa autoilla.
Halpa auto, remontit itse, ja ei trafi tasa veroja, vaan maksuna pelkkä liikennevakuutus.
Ei tarvinnut pelleillä seisonta-ajoilla,, yms..
Omatoimiselle köyhälle se autoilu oli silloin mahdollista , juuri ilman erilaisia veroluonteisia maksuja ja tasa veroja.
Nykyään autoilu on köyhälle kallista ja rikkaalle tosi halpaa, - kiitos kokoomus ahenus puolueen ja vihreiden...
400 tonnia Elitelle on kunnioitettava saavutus.
Elite nimittäin on ainoa auto, jonka kestotestin (muistaakseni 30 tkm) Tuulilasi joutui keskeyttämään runsaiden vikojen vuoksi! Vaihdelaatikon kiinnitys taisi pettää useammankin kerran ja lopulta maahantuoja joutui myöntämään, että ongelmaa ei pystytä korjaamaan eli se auto meni varmaan sitten paaliin. Kyseessä nyt lienee ollut yksilövika, koska kyllähän noita liikenteessä oli ihan runsaasti ainakin 70-luvulla.
Onneksi sentään nykyisin autoille uskalletaan antaa 3, 5 tai peräti 7 vuoden takuut...
Tarkennuksena, minulla kolme 1300 peräkkäin Eliten moottoriin vaihdettiin takuuseeen Mahlen männät ja ns. tehorenkaat joilla saatiin öljyn kulutus vähenemään. Vaihteiston jatkeen kiinnitys murtui kardaaniakselin tasapainotuksen puuttumisen ja viallisten ristinivelien vuoksi. Vaihdettiin tarvikeristikot, jatkeen hela ja tasapainotettiin kardaaniakseli ja eikun menoksi.
Pakoventtiilien kestoa sai lisättyä hieman rikkaammalla polttoaineseoksella, tosin kulutuskin lisääntyi.
Silloin ei selitellä, kun ajetaan Elitellä! Vanha Tyrvääläinen sananparsi.
Siihen aikaan oli aivan normaalia, että venttiiliremppa tehdään 100.000 km välein, ja koneremppa 200.000 km välein. Takatuuppari Skodassa puolet nopeammin. Oljyt vaihdettiin 5.000 km välein ja alustan rasvaus 10.000 välein.
MB Skodissa oli alimitoitettu öljypumppu ja sen vuoksi osa öljystä oli laitettu kiertämään ohi suodattimen
Kyllä se 50-60-70 luku oli remontintekoa mutta paljon siinä opittiinkin. 50 luvun alkupuolella määrätyt moottorit oli jo pakko porata, ja oli öljynpainevikoja ,. Paljon kehitystä on tullut niistä ajoista. HUONOIN 60 luvun keksintö on ollut mokkaremmi joka kummittelee vielä tänäänkin ja on aiheuttanut hirveitä määriä moottorin hajoamisia . Vieläpä Saksalainen keksintö !!!
Jakopää oli vanhoissa autoissa metallinen hammaspyörä ja massapyörä ( fiiberiä) sitten rupesi tulemaan vinohampaisia hammasvälyksen poistosysteemillä varustettuja jako päitä, sitten ketju öljynpaine/jousi kiristeisenä ja sitten hihnasysteemit joka hävitti jakopään melun ,tosin jos "remmi" katkesi moottorivaurio oli rakenteesta riippuen massiivinen. Joissakin moottorimalleissa ei tapahtunut mitään koska venttiilit eivät yltäneet mäntään. Sylinteri kansiin vaihdettiin venttiili istukoita, ohjaimia ja ns. stelliitti venttiileitä jotka kestivät huomattavasti paremmin.
Korjaus tuohon minun ylläolevaan palstaan ::50 luvun alkupuolella piti määrätyt moottorit porata jo 30000km päästä !!!
Niin piti koska silloin käytettiin moottoreissa yksiaste öljyjä joiden laatu ja voitelukyky oli tämän päivän öljyjä paljon heikommat, öljy suodattimien tehot olivat mitä oli ja näin ollen moottorit kuluivat nopeasti.
Tuossa aloituksessa on nolla liikaa 40 000 km mossella oli jo saavutus
Myös yksi asia johon havahduin ihmetellen kun ostin vm 66 Mercedes 406 minibussin joka oli tehty asuntoautoksi ja ihmettelin minkälaisen oljyhaukan ostin , 5 L ja 700 km. Moottorihan oli 200D mutta tuo oljytilavuus 4,5 L ja ilman öljynlaudutinta . .Kone oli siis loppuunkulunut ja rupesin miettimään kun auton kaikki paino oli 3 tonnin paikkeilla ja tällä pakettiautolla oli tietenkin ajettu painavilla lasteilla niin eihän siihen kesällä tarvitse ajaa kovinkaan pitkään kun oljyt oliivat jo ylilämmössä eikä ollut edes varoitusvaloa öljynkuumenemiselle . Tällainen selittää varmasti jo moottorien ennenaikaisista kulumisesta. Onneksi niitä ei enää tehdä aivan samaan malliin
Nykyöljyilläkin kannattaa ajaa sellaiset 5 000 kilsaa, että moottori pysyy puhtaana. Kyllä sitä hienoa kuraa sinne kertyy vääjäämättä.
Tuli ajeltua Fiatilla vanhaan "hyvään" aikaan. Katkojan kärkiä sai vaihtaa tai viilailla parin tuhannen km välein. Alapallot, laakerit, jarrut, raidetangon päät ja monesti vetaritkin menivät 20 - 30 tkm ajon jälkeen. Kone vaihtoon 70-100 tkm. Kyllä siinä askaretta riitti ja mieli pysyi virkeänä.
Kuulostaa jotenkin tutulta 60-luvun Fiat 600 ja Neckar Jagst (kaappariovet) autoista.
Mutta jostakin syystä Volvo 544 ja Amazonin koneet kesti hyvinkin ajaa 300.000 km.
70-luvulla minulla oli Datsun 100A "riisikuppi". Olihan se pieni mutta hauska ajaa. 5 tkm välein tehtiin öljynvaihto, säädettiin katkojan kärjet, putsattiin jumiutuvat etujarrut ja muuta pientä. Sähkölaitteet joskus reistailivat ja alustan niveliä vaihdoin mutta yleisesti ottaen kestävä. 130 tkm tehtiin koneremontti kun sininen savu alkoi seurata autoa. Pian tämän jälkeen Datsun vaihtui isompaan nelioviseen vaimon määräyksestä.