Hei kuomaset auttakaa nyt tyttö-ressua!
Ongelmani on yllätysyllätys mustasukkaisuus! Mä en tajuu miten pääsen tästä eroon. Olen seurustellut poikakaverini kanssa reilu puoli vuotta ja asumme käytännössä katsoen yhdessä. Poikakaverillani on entisen tyttöystävänsä kanssa 5- vuotias tytär. Näin ollen he tapaavat toisiaan säännöllisin väliajoin. Nyt poikakaverini on reissussa toisella puolella maapalloa ja en voi olla ajattelematta jatkuvasti, että mitä siellä tapahtuu. Aikaeron takia emme hirveästi ole olleet yhteyksissä. Hän tulee takaisin viikonloppuna eikä reissu ole kuin reilun viikon. En kuitenkaan toisaalta usko, että hän minua pettäisi. Tunteeni ovat toisinaan aika ristiriidassa. Minusta tuntuu, etten uskalla päästää häntä mihinkään. Nytkin kirjoittaessani kyyneleet nousevat väkisin silmiin. Pelkään, että ajan hänet vielä jonkun toisen syliin käyttäytymiselläni. Itellä on paha olla kun mietin vaan. Nukuttua ei aina oikein tule. Olen miettinyt paljon, että miten hän käyttäytyy minun poissa ollessani. Sitähän en saa selville. Tiedän, että hän on pettänyt entistä tyttöystäväänsä. Miten voin olla varma ettei hän petä minuakin. Entinen poikaystäväni petti minua.Hän (nykyinen) on kyllä vakuutellut minulle ettei minua pettäisi. Tiedän, että tämä kaikki johtuu vain itseluottamukseni puutteesta. Miksi joku ois mun kaa? En koe ansaitsevani ketään. Jos luotan niin pelkään pettyväni taas. Koen, että mistään hyvästä ei voi seurata muuta kuin pahaa ja pettymyksiä. Tuntuu välillä, että jos olen onnellinen, niin kohta täältä pudotaan. Baarissa ollessammekin saan kauheat raivarit jos nään hänet juttelevan jonkun vieraan likan kaa, yritän hillitä itseäni mutta se näkyy naamasta.. Miten saan valettua itteeni uskoa, että poikakaverini on vain minun ja tämän mustasukkaisuuden häviämään. Poikakaverini ei ole mustasukkainen, hän tietää etten tekisi mitään, senhän kertoo jo mustasukkaisuuteni. Ehkä tämä saa minut vielä tuntemaan ettei hän välitä niin paljoa. Pahin pelkoni on, että tällä epävarmuudellani ja mustasukkaisuudella ajan itse itseni siihen tilanteeseen, että hän hyppää toisen syliin. Jos olisin itsevarmempi niin se näkyis varmasti olemuksessani ja tekisi minusta paremman kumppanin. Ehkä tietty itsevarmuus minussa saisi tehtyä minusta "kauniimman". En ole ruma, mutta itsevarmuus nostaisi olemustani. Ainoat riidat syntyvät melkeimpä mustasukkaisuudestani. Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea! Helpotti kummasti..
Ongelmani on yllätysyllätys mustasukkaisuus! Mä en tajuu miten pääsen tästä eroon. Olen seurustellut poikakaverini kanssa reilu puoli vuotta ja asumme käytännössä katsoen yhdessä. Poikakaverillani on entisen tyttöystävänsä kanssa 5- vuotias tytär. Näin ollen he tapaavat toisiaan säännöllisin väliajoin. Nyt poikakaverini on reissussa toisella puolella maapalloa ja en voi olla ajattelematta jatkuvasti, että mitä siellä tapahtuu. Aikaeron takia emme hirveästi ole olleet yhteyksissä. Hän tulee takaisin viikonloppuna eikä reissu ole kuin reilun viikon. En kuitenkaan toisaalta usko, että hän minua pettäisi. Tunteeni ovat toisinaan aika ristiriidassa. Minusta tuntuu, etten uskalla päästää häntä mihinkään. Nytkin kirjoittaessani kyyneleet nousevat väkisin silmiin. Pelkään, että ajan hänet vielä jonkun toisen syliin käyttäytymiselläni. Itellä on paha olla kun mietin vaan. Nukuttua ei aina oikein tule. Olen miettinyt paljon, että miten hän käyttäytyy minun poissa ollessani. Sitähän en saa selville. Tiedän, että hän on pettänyt entistä tyttöystäväänsä. Miten voin olla varma ettei hän petä minuakin. Entinen poikaystäväni petti minua.Hän (nykyinen) on kyllä vakuutellut minulle ettei minua pettäisi. Tiedän, että tämä kaikki johtuu vain itseluottamukseni puutteesta. Miksi joku ois mun kaa? En koe ansaitsevani ketään. Jos luotan niin pelkään pettyväni taas. Koen, että mistään hyvästä ei voi seurata muuta kuin pahaa ja pettymyksiä. Tuntuu välillä, että jos olen onnellinen, niin kohta täältä pudotaan. Baarissa ollessammekin saan kauheat raivarit jos nään hänet juttelevan jonkun vieraan likan kaa, yritän hillitä itseäni mutta se näkyy naamasta.. Miten saan valettua itteeni uskoa, että poikakaverini on vain minun ja tämän mustasukkaisuuden häviämään. Poikakaverini ei ole mustasukkainen, hän tietää etten tekisi mitään, senhän kertoo jo mustasukkaisuuteni. Ehkä tämä saa minut vielä tuntemaan ettei hän välitä niin paljoa. Pahin pelkoni on, että tällä epävarmuudellani ja mustasukkaisuudella ajan itse itseni siihen tilanteeseen, että hän hyppää toisen syliin. Jos olisin itsevarmempi niin se näkyis varmasti olemuksessani ja tekisi minusta paremman kumppanin. Ehkä tietty itsevarmuus minussa saisi tehtyä minusta "kauniimman". En ole ruma, mutta itsevarmuus nostaisi olemustani. Ainoat riidat syntyvät melkeimpä mustasukkaisuudestani. Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea! Helpotti kummasti..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nyt tuli paljon parempi mieli kun poikayustävä soitti, luottamus taas vähän nousi.. Ehkä tarvitsen vain vähän enemmän huomiota ja kaikki korjaantuu pikku hiljaa... en tiedä?