Hei kuomaset auttakaa nyt tyttö-ressua!
Ongelmani on yllätysyllätys mustasukkaisuus! Mä en tajuu miten pääsen tästä eroon. Olen seurustellut poikakaverini kanssa reilu puoli vuotta ja asumme käytännössä katsoen yhdessä. Poikakaverillani on entisen tyttöystävänsä kanssa 5- vuotias tytär. Näin ollen he tapaavat toisiaan säännöllisin väliajoin. Nyt poikakaverini on reissussa toisella puolella maapalloa ja en voi olla ajattelematta jatkuvasti, että mitä siellä tapahtuu. Aikaeron takia emme hirveästi ole olleet yhteyksissä. Hän tulee takaisin viikonloppuna eikä reissu ole kuin reilun viikon. En kuitenkaan toisaalta usko, että hän minua pettäisi. Tunteeni ovat toisinaan aika ristiriidassa. Minusta tuntuu, etten uskalla päästää häntä mihinkään. Nytkin kirjoittaessani kyyneleet nousevat väkisin silmiin. Pelkään, että ajan hänet vielä jonkun toisen syliin käyttäytymiselläni. Itellä on paha olla kun mietin vaan. Nukuttua ei aina oikein tule. Olen miettinyt paljon, että miten hän käyttäytyy minun poissa ollessani. Sitähän en saa selville. Tiedän, että hän on pettänyt entistä tyttöystäväänsä. Miten voin olla varma ettei hän petä minuakin. Entinen poikaystäväni petti minua.Hän (nykyinen) on kyllä vakuutellut minulle ettei minua pettäisi. Tiedän, että tämä kaikki johtuu vain itseluottamukseni puutteesta. Miksi joku ois mun kaa? En koe ansaitsevani ketään. Jos luotan niin pelkään pettyväni taas. Koen, että mistään hyvästä ei voi seurata muuta kuin pahaa ja pettymyksiä. Tuntuu välillä, että jos olen onnellinen, niin kohta täältä pudotaan. Baarissa ollessammekin saan kauheat raivarit jos nään hänet juttelevan jonkun vieraan likan kaa, yritän hillitä itseäni mutta se näkyy naamasta.. Miten saan valettua itteeni uskoa, että poikakaverini on vain minun ja tämän mustasukkaisuuden häviämään. Poikakaverini ei ole mustasukkainen, hän tietää etten tekisi mitään, senhän kertoo jo mustasukkaisuuteni. Ehkä tämä saa minut vielä tuntemaan ettei hän välitä niin paljoa. Pahin pelkoni on, että tällä epävarmuudellani ja mustasukkaisuudella ajan itse itseni siihen tilanteeseen, että hän hyppää toisen syliin. Jos olisin itsevarmempi niin se näkyis varmasti olemuksessani ja tekisi minusta paremman kumppanin. Ehkä tietty itsevarmuus minussa saisi tehtyä minusta "kauniimman". En ole ruma, mutta itsevarmuus nostaisi olemustani. Ainoat riidat syntyvät melkeimpä mustasukkaisuudestani. Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea! Helpotti kummasti..
Ongelmani on yllätysyllätys mustasukkaisuus! Mä en tajuu miten pääsen tästä eroon. Olen seurustellut poikakaverini kanssa reilu puoli vuotta ja asumme käytännössä katsoen yhdessä. Poikakaverillani on entisen tyttöystävänsä kanssa 5- vuotias tytär. Näin ollen he tapaavat toisiaan säännöllisin väliajoin. Nyt poikakaverini on reissussa toisella puolella maapalloa ja en voi olla ajattelematta jatkuvasti, että mitä siellä tapahtuu. Aikaeron takia emme hirveästi ole olleet yhteyksissä. Hän tulee takaisin viikonloppuna eikä reissu ole kuin reilun viikon. En kuitenkaan toisaalta usko, että hän minua pettäisi. Tunteeni ovat toisinaan aika ristiriidassa. Minusta tuntuu, etten uskalla päästää häntä mihinkään. Nytkin kirjoittaessani kyyneleet nousevat väkisin silmiin. Pelkään, että ajan hänet vielä jonkun toisen syliin käyttäytymiselläni. Itellä on paha olla kun mietin vaan. Nukuttua ei aina oikein tule. Olen miettinyt paljon, että miten hän käyttäytyy minun poissa ollessani. Sitähän en saa selville. Tiedän, että hän on pettänyt entistä tyttöystäväänsä. Miten voin olla varma ettei hän petä minuakin. Entinen poikaystäväni petti minua.Hän (nykyinen) on kyllä vakuutellut minulle ettei minua pettäisi. Tiedän, että tämä kaikki johtuu vain itseluottamukseni puutteesta. Miksi joku ois mun kaa? En koe ansaitsevani ketään. Jos luotan niin pelkään pettyväni taas. Koen, että mistään hyvästä ei voi seurata muuta kuin pahaa ja pettymyksiä. Tuntuu välillä, että jos olen onnellinen, niin kohta täältä pudotaan. Baarissa ollessammekin saan kauheat raivarit jos nään hänet juttelevan jonkun vieraan likan kaa, yritän hillitä itseäni mutta se näkyy naamasta.. Miten saan valettua itteeni uskoa, että poikakaverini on vain minun ja tämän mustasukkaisuuden häviämään. Poikakaverini ei ole mustasukkainen, hän tietää etten tekisi mitään, senhän kertoo jo mustasukkaisuuteni. Ehkä tämä saa minut vielä tuntemaan ettei hän välitä niin paljoa. Pahin pelkoni on, että tällä epävarmuudellani ja mustasukkaisuudella ajan itse itseni siihen tilanteeseen, että hän hyppää toisen syliin. Jos olisin itsevarmempi niin se näkyis varmasti olemuksessani ja tekisi minusta paremman kumppanin. Ehkä tietty itsevarmuus minussa saisi tehtyä minusta "kauniimman". En ole ruma, mutta itsevarmuus nostaisi olemustani. Ainoat riidat syntyvät melkeimpä mustasukkaisuudestani. Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea! Helpotti kummasti..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni samoja oireita, tunne on hirveä!
Minulla ei ole syytä epäillä tyttöystävääni, mutta aikaisemmista suhteista "viisastuneena" olen vaika varuillani.
Kait tuo ajan kanssa menee ohi, yritä olla puhumatta hänelle tuosta mustasukkaisuudesta.
Tai ainakin yritä olla ajattelematta että hän pettää. Se epäluottamus on se, mikä ajaa pois.
..jos se sinua yhtään auttaa, niin pidä häntä erikoisen hyvänä ennen reissua niin tiedät ainakin ettei hän petä sen takia että on puutteessa, tms. ;)
Toisen pitäisi tulla näissä jutuissa vähän vastaan ja antaa meille mustiksille vähän enemmän huomiota ettei me tunnettaisi itseämme niin hylätyiksi baarissa, tms.
Inhottava ja hirveä tunne, mutta minkäs teet kun olen tällainen. Eiköhän se ajan kanssa..
Anna kaverillesi mahdollisuus.
Et voi kokoaikaa miettiä mitä toinen tekee,niin kun ei hänkään tiedä mitä sinä teet.
Sinun on arvostettava häntä hieman enemmän,niinkuin hänkin sinua.Ei teidän rakkautenne ole yksipuolista...ettehän muuten olisi yhdessä.
Luottaahan kumppanisi sinuunkin uskaltamalla jättää sinut yksin.
Kaikki tapahtuu niinkuin ne on tapahtuakseen mietti sitä sitten tai ei.
On liian raskasta olla suhteessa,jos pitää koko ajan todistella olevansa luottamuksen arvoinen.
Nauti siitä mitä sinulla nyt on eikä sitä mitä sinulla mahdollisesti ei ole.
Elä tässä hetkessä...tulevaa ei kukaan voi varmuudella ennustaa.
"Kalusta" suhteesi asioilla ja tunteilla ja tee siitä tunteiden "koti" johon on hyvä aina palata.
Jokainen meistä voi alkaa synkistää elämää ajattelemalla ei-positiivisia ajatuksia.
marika:mullon täysin samanlainen ongelma..asutaan kihlatun kaa samassa ja kaikki o muuten paremmin kuin hyvin mutta mä oon niiiiiin sairaan mustis et ei mtn järkee..:/ voitasko vaihtaa ajatuksia vaikka sähköpostilla??
mä en kohta jaksa enää itseäni,itkettää vaan ku oon niin huono hänelle...kumpikin rakastetaan toisiamme mutta ei suhde tällästä pitkään jaksa!ja sit en jaksa enää minäkään jos menee poikki....
Mulla samanlaisia ongelmia, mutta hyvä huomata etten oo yksin.. Tuntuu vaan että tää oma mustasukkaisuus on jo liian sairasta.. Tosin saattaa johtua enimmäkseen siitä että kihlattuni on pettänyt mua, joten mustasukkaisuus on lähinnä epäilemistä, joka raastaa mieltä ku sitä tapahtuu joka päivä!
Olen mustis jos kihlattuni juttelee kenelle vaan naispuoliselle henkilölle jos en tunne kyseistä naista, ja joskus vaikka tunnenkin.. Joskus kaupungilla joku nainen hyppää mieheni kaulaan ja heti mielikuvitus luonnollisesti laukkaa. Hän myös pitää yhteyttä exiinsä, mikä on mulle yhtä painajaista, itselläni on sellainen periaate että menneet on menneitä, mulla ei ole mitää tarvetta pitää entisiin yhteyttä! Pahinta on ,että musta tuntuu tosi pahalta jos mieheni lähtee kavereidensa kans vaikka vaan kahville, alitajuisesti tulee paha mieli ja epäilys, ja tää kaikki tietysti syö meidän suhdetta, toivoisin että tästä pystyisi parantumaan jotenkin.. Jos jollain on ideoita tästä sairaudesta parantumiseen, olisin ikuisesti kiitollinen.. !!