Pyrin joka perjantaisessa kirjoituksessa aina presidentinvaaleihin saakka taustoittamaan niitä näkemyksiä, joita kaupungintalosta riippumaton ajatushautomo ja kehitysyhdistys on paikkakunnalla kuluneen parin kolmen vuoden aikana kehitellyt. Edellisessä kirjoituksessa (Kaupungintalon Renessanssi-hanke) käsittelin kolmannen sektorin voittoatavoittelemattoman yhdistyksen asemaa alueen osaamispääoman ylläpitäjänä ja kartuttajana ja mahdollisen uuden elinkeinotoiminnan inkubaattorina.
Tässä kirjoituksessa huomiota kiinnitetään teolliseen valmistavaan toimintaan - esitetään avoin kysymys kenelle tahansa siitä miten ja millä edellytyksillä kaupunkiin saattaisi syntyä tuhat uutta teollista työpaikkaa.
Taustaa
Parin viime vuosikymmenen aikana on sillöin tällöin käytetty nykyajasta nimitystä "jälkiteollinen", joka on tekaistu nimike sille ettei valmistavia työpaikkoja ole olemassa samalla tavalla kuin on ollut aikaisemmin. Tänään ei ole keksitehdasta, pukutehdasta tai lastulevytehdasta. Tehtaat eivät ole loppuneet maailmasta vaan ne ovat siirtyneet sinne missä niiden on hyvä olla. Jälkiteollistuminen tarkoittaakin teollisen tuotannon edellytysten tahallista heikentämistä ja valmistavan tuotannon alasajoa poliittisilla linjauksilla ja päätöksillä. Jälkiteollistunut yhteisö on kokonaan muualta tuotujen tuotteiden varassa, jotka joudutaan hankkimaan rahalla jota oikeastaan ei ole - kova oikea raha onkin se mitä voi syödä, pukea päälleen tai laittaa ajoneuvon tankkiin. Kuka tai mikä taho hyötyy pitkäänjatkuneesta "jälkiteollistumisesta" eli teollisen tuotannon toimintaedellytysten vaikeuttamisesta. Vastauksen tietää poliittisten puolueiden ja ammattiliikkeiden pieni ydin näkyvien hahmojen taustalla. Ei tehtaita, ei työpaikkoja, ei voimakasta yhteisöä. Jälkiteollistunut yhteisö on heikko ja voimaton ja helposti hallittavissa almujen ja keinotekoisten vähäarvoisten virikkeiden avulla, joita puolueet innokkaasti kehittelevät ja jakavat kuukausipalkattuina.
Tilanne nyt
Poliittisessa linjauksessa Suomi on jälkijunassa ja alakynnessä, koska puolueet elävät vanhentuneen "jälkiteollisen" linjauksen varassa - tuotantoa "ei tarvita", koska "on palveluita". EU:n sisällä käydään voimakasta kilpailua siitä minne nykyaikainen valmistava teollisuus voisi päätyä. Teollista tuotantoa on siirtynyt ns. Visegrad-maihin, jotka ovat Keski-Euroopan neljä entistä neuvostomaata. Puolasta ja Unkarista saadaan jatkuvasti ilmoituksia uusien tehtaiden perustamisesta. Unkarissa on autoteollisuutta ja Puolassa on lentokoneteollisuutta. Etenkin Unkarin palkkataso on Hämeenlinnaan verrattuna matala - vain noin puolet tai vielä vähemmän. Työttömyys on vähäistä ja palkkataso kasvussa. Teollisuus on siirtyvää teollisuutta eli tulee pääosin muista maista. Omatekoista puolalaista tai unkarilaista teollisuutta syntyy toistaiseksi vielä vähän. Matala palkkataso on aiheuttanut "aivovuotoa" muihin maihin.
Tilanne muutaman vuoden kuluttua
Mikäli Hämeenlinna haluaa jatkaa paikkakuntana paikkakuntien joukossa, sen on kyettävä luomaan kaikki tarvittavat edellytykset jälleenteollistumiselle. Nykyaikaiset tehtaat eivät pääsääntöisesti ole "savupiipputeollisuutta" vaan ne valmistavat tuotteita huippuunsa kehitetyn tuotantotekniikan, logistiikan ja robotiikan voimin. Tennistossutehtaiden ja mikropiirejä tai sähköautoja valmistavan high tech teollisuuden välissä on valtavan laaja alue ja sarka erilaista teollisuutta, joka voi toimia hyvinkin erilaisilla automaation tasoilla. Koska Hämeenlinna ei ole yliopistopaikkakunta, se ei voi olettaa saavansa huipputeknologista high tech teollisuutta joko omasta takaa tai muiden tuomana. Onnistuneen jälleenteollistumisen seurauksena tuotanto olisi jotakin tennistossujen ja sähköautojen väliltä.
Olettama koetun ja nähdyn perusteella on se, että paikallisen demokraattisen viitekehyksen näkemys tai pitkäjänteisyys ei auta asiassa vaan jälleenteollistuminen paikkakunnalla edellyttää muiden voimien aktivoitumista ja panostuksia teolliseen valmistavaan toimintaan tai teollista tuotantoa mahdollistaviin ja tukeviin edellytyksiin. Mitä valmistus saattaisi olla riippuu paikallisista resursseista - mitä raaka-aineita löytyy alueelta tai mitä talenttia löytyy raaka-aineiden jalostukseen valmiiksi tuotteiksi teollisessa viitekehyksessä, jossa tuotteen laadun ja hinnan täytyy läpäistä kansainvälisen vaativan asiakaskunnan seula.
Tilanne kymmenen vuoden kuluttua
Alueella joko on toimivaa ja vilkasta jälleenteollisuutta tai paikkakuntaa on jäljellä vähemmän kuin tänään - palvelujen jalostusarvo ei riitä ylläpitämään korkeaa palkka- ja verotasoa. Aina ensin on oltava tuotteiden valmistusta - se oikea raha - sen jälkeen rinnalla ja kyljessä voi toimia myös palveluja.
Väitteet jostakin uudenlaisesta palvelutaloudesta tai muusta "huomiotaloudesta" on harhaanjohtamista. Jälleenteollistumisen tahallinen hankaloittaminen on verrattavissa terrorismiin.
Kirjoittaja on kaupungintalosta riippumaton ajatushautomo.
Tässä kirjoituksessa huomiota kiinnitetään teolliseen valmistavaan toimintaan - esitetään avoin kysymys kenelle tahansa siitä miten ja millä edellytyksillä kaupunkiin saattaisi syntyä tuhat uutta teollista työpaikkaa.
Taustaa
Parin viime vuosikymmenen aikana on sillöin tällöin käytetty nykyajasta nimitystä "jälkiteollinen", joka on tekaistu nimike sille ettei valmistavia työpaikkoja ole olemassa samalla tavalla kuin on ollut aikaisemmin. Tänään ei ole keksitehdasta, pukutehdasta tai lastulevytehdasta. Tehtaat eivät ole loppuneet maailmasta vaan ne ovat siirtyneet sinne missä niiden on hyvä olla. Jälkiteollistuminen tarkoittaakin teollisen tuotannon edellytysten tahallista heikentämistä ja valmistavan tuotannon alasajoa poliittisilla linjauksilla ja päätöksillä. Jälkiteollistunut yhteisö on kokonaan muualta tuotujen tuotteiden varassa, jotka joudutaan hankkimaan rahalla jota oikeastaan ei ole - kova oikea raha onkin se mitä voi syödä, pukea päälleen tai laittaa ajoneuvon tankkiin. Kuka tai mikä taho hyötyy pitkäänjatkuneesta "jälkiteollistumisesta" eli teollisen tuotannon toimintaedellytysten vaikeuttamisesta. Vastauksen tietää poliittisten puolueiden ja ammattiliikkeiden pieni ydin näkyvien hahmojen taustalla. Ei tehtaita, ei työpaikkoja, ei voimakasta yhteisöä. Jälkiteollistunut yhteisö on heikko ja voimaton ja helposti hallittavissa almujen ja keinotekoisten vähäarvoisten virikkeiden avulla, joita puolueet innokkaasti kehittelevät ja jakavat kuukausipalkattuina.
Tilanne nyt
Poliittisessa linjauksessa Suomi on jälkijunassa ja alakynnessä, koska puolueet elävät vanhentuneen "jälkiteollisen" linjauksen varassa - tuotantoa "ei tarvita", koska "on palveluita". EU:n sisällä käydään voimakasta kilpailua siitä minne nykyaikainen valmistava teollisuus voisi päätyä. Teollista tuotantoa on siirtynyt ns. Visegrad-maihin, jotka ovat Keski-Euroopan neljä entistä neuvostomaata. Puolasta ja Unkarista saadaan jatkuvasti ilmoituksia uusien tehtaiden perustamisesta. Unkarissa on autoteollisuutta ja Puolassa on lentokoneteollisuutta. Etenkin Unkarin palkkataso on Hämeenlinnaan verrattuna matala - vain noin puolet tai vielä vähemmän. Työttömyys on vähäistä ja palkkataso kasvussa. Teollisuus on siirtyvää teollisuutta eli tulee pääosin muista maista. Omatekoista puolalaista tai unkarilaista teollisuutta syntyy toistaiseksi vielä vähän. Matala palkkataso on aiheuttanut "aivovuotoa" muihin maihin.
Tilanne muutaman vuoden kuluttua
Mikäli Hämeenlinna haluaa jatkaa paikkakuntana paikkakuntien joukossa, sen on kyettävä luomaan kaikki tarvittavat edellytykset jälleenteollistumiselle. Nykyaikaiset tehtaat eivät pääsääntöisesti ole "savupiipputeollisuutta" vaan ne valmistavat tuotteita huippuunsa kehitetyn tuotantotekniikan, logistiikan ja robotiikan voimin. Tennistossutehtaiden ja mikropiirejä tai sähköautoja valmistavan high tech teollisuuden välissä on valtavan laaja alue ja sarka erilaista teollisuutta, joka voi toimia hyvinkin erilaisilla automaation tasoilla. Koska Hämeenlinna ei ole yliopistopaikkakunta, se ei voi olettaa saavansa huipputeknologista high tech teollisuutta joko omasta takaa tai muiden tuomana. Onnistuneen jälleenteollistumisen seurauksena tuotanto olisi jotakin tennistossujen ja sähköautojen väliltä.
Olettama koetun ja nähdyn perusteella on se, että paikallisen demokraattisen viitekehyksen näkemys tai pitkäjänteisyys ei auta asiassa vaan jälleenteollistuminen paikkakunnalla edellyttää muiden voimien aktivoitumista ja panostuksia teolliseen valmistavaan toimintaan tai teollista tuotantoa mahdollistaviin ja tukeviin edellytyksiin. Mitä valmistus saattaisi olla riippuu paikallisista resursseista - mitä raaka-aineita löytyy alueelta tai mitä talenttia löytyy raaka-aineiden jalostukseen valmiiksi tuotteiksi teollisessa viitekehyksessä, jossa tuotteen laadun ja hinnan täytyy läpäistä kansainvälisen vaativan asiakaskunnan seula.
Tilanne kymmenen vuoden kuluttua
Alueella joko on toimivaa ja vilkasta jälleenteollisuutta tai paikkakuntaa on jäljellä vähemmän kuin tänään - palvelujen jalostusarvo ei riitä ylläpitämään korkeaa palkka- ja verotasoa. Aina ensin on oltava tuotteiden valmistusta - se oikea raha - sen jälkeen rinnalla ja kyljessä voi toimia myös palveluja.
Väitteet jostakin uudenlaisesta palvelutaloudesta tai muusta "huomiotaloudesta" on harhaanjohtamista. Jälleenteollistumisen tahallinen hankaloittaminen on verrattavissa terrorismiin.
Kirjoittaja on kaupungintalosta riippumaton ajatushautomo.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuka tota hölpötystä jaksaa lukea.
Tässä pätee vanha sanonta - kaupunkia ei voi pelastaa itseltään mutta itsensä voi ehkä pelastaa kaupungilta.
Niiin, kaikki edellä mainittu on aivan totta, ja ne asiat koskee koko suomea.
-Ja vastaukset avauksen aiheeseen kertoo sen, missä se syvin ongelma on.
Ongelmat koskee koko Suomea mutta kaupunginkokoisessa viitekehyksessä olisi helpompaa yrittää luoda ja kehittää vaihtoehtoista "vastaohjelmaa". Ja Hämeenlinna on paha väliinputoaja, jota voidaan käyttää "koelaboratoriona" sille, onko näiden ajatusten toteuttaminen millään tasolla mahdollista. Jos ei ole, niin sitten vaan ei ole.
Tavoitteena ei ole mikään pieni vaihtoehtoinen toiminta - vaikka sellaisella pyrin alkuun - vaan lopulta täydellinen ajatustavan ja toimintatapojen päivittäminen vastaamaan nykyajan haasteita eli "renesanssi 2.0".
Ei anneta minkään asettua sille polulle poikkiteloin - se ei ole keneltäkään pois.