Aspergerinen tuttuni muuttui narsistiseksi kun ei saanut mielipiteitään minulle sullottua väkipakolla. Hän muuttui vuosien myötä ilkeäksi. Eroa narsistiin löytyi sillä tavoin että hän aloitti usein alusta ja hänellä ehkä jotenkin "vilpitön" halu osoittaa mielipiteitään oikeiksi (mitä vilpitön tässä kohtaa sitten tarkoittaneekaan).
Asiat eivät kuitenkaan menneet niinkuin hän olisi toivonut, vaikka hän perusteli kuinka.. Hän olisi suvereenisti käyttänyt vaikka minun koko elämäni (omansakin samassa) asioiden selittämiseen ja perustelemiseen... Sitä riitti ja riitti.
Kun katkaisin hänen puhetulvansa sanomalla että tiedän tiedän, hän pilkkasi minua ja pyysi selittämään mitä minä tiedän. Minä selitin mitä tiedän ja ihan oikein se meni. Olin melkoisen perillä hänen perusteluistaan ja näkemyksistään ilman että hänen niitä minulle perinjuurin olisi tarvinnut aina selvittää.
Hänellä ei kuitenkaan ollut käsitystä siitä, milloin puhui aivan liikaa. Ajatusten tiivistäminen lennossa oli hänelle aivan vierasta puuhaa. Normi ihminenhän tekee sen ilman sen kummempaa ajtusta edes.
Hänen vastauksensa sitten siihen, että minä en tahtonut häntä loputtomiin kuunnella enkä ollut valmis myötäilemään ollenkaan oli sellaista mitä narsistilta voi odottaa... Ilkeää ja epätottakin, asioiden kääntelyä... Omasta mielestään varmaan oli fiksukin.
Asiat eivät kuitenkaan menneet niinkuin hän olisi toivonut, vaikka hän perusteli kuinka.. Hän olisi suvereenisti käyttänyt vaikka minun koko elämäni (omansakin samassa) asioiden selittämiseen ja perustelemiseen... Sitä riitti ja riitti.
Kun katkaisin hänen puhetulvansa sanomalla että tiedän tiedän, hän pilkkasi minua ja pyysi selittämään mitä minä tiedän. Minä selitin mitä tiedän ja ihan oikein se meni. Olin melkoisen perillä hänen perusteluistaan ja näkemyksistään ilman että hänen niitä minulle perinjuurin olisi tarvinnut aina selvittää.
Hänellä ei kuitenkaan ollut käsitystä siitä, milloin puhui aivan liikaa. Ajatusten tiivistäminen lennossa oli hänelle aivan vierasta puuhaa. Normi ihminenhän tekee sen ilman sen kummempaa ajtusta edes.
Hänen vastauksensa sitten siihen, että minä en tahtonut häntä loputtomiin kuunnella enkä ollut valmis myötäilemään ollenkaan oli sellaista mitä narsistilta voi odottaa... Ilkeää ja epätottakin, asioiden kääntelyä... Omasta mielestään varmaan oli fiksukin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Yksi jatkuva kinan aihe oli minun vanha suhteeni, josta en tahtonut edes puhua sen jälkeen kun olin suhteen lopettanut. A-tuttuni kuitenkin yritti syöttää minulle omaa keksimäänsä tarinaa, joka olisi ikäänkuin hovikelpoinen kerrottavaksi, tarina oli vanha tuttu -kasvoimme erillemme. Hänelle oli täysin ylivoimaista, että minulla oli voimakkaita antipatioita menneeseen suhteeseeni. Se ei ollut hovikelpoista eikä hän itse myöskään ymmärtänyt asiaa.
Hän palasi asiaan aina pienin väliajoin, tuli eripuraa kun minä ilmaisin että en piittaa entisestäni ja tunnen mitä tunnen, sitä antipatiaa...
Asia seurasi meitä tällaisena vuosia. Lopulta a-tuttuni alkoi väittämään, että minä en pääse irti menneestä suhteestani vaan jauhan ja jauhan sitä aina. Tosiasiassa kina vanhasta suhteestani syntyi kun hän alkoi väittämään että en saa tuntea niinkuin tunnen... jotenkin noin.
Lopulta tuli kina siitä, että a-tuttuni alkoi väittämään että minä olen vuosia nostanut esiin vanhan suhteeni enkä lopeta puhumista siitä. Tosiasiassa se oli hän joka asiaan aina meni, kun se vaivasi häntä jollain tavoin, se minun asenteeni.
Tällaiseen ei tietenkään ole mitään todistetta, muuta kuin sana vastaan sana, mutta periksi hän ei antanut, ei ikinä. Minä sitä mieltä, että hänellä muistissa jotain vikaa omaksi edukseen reilusti.
Minua kiinnostaa vanha suhteeni nykyään ehkä enemmän, koska siihen liittyy näitä asperger-narsismi psykologioita myös.
Suomalaisilla ilmeisesti keskivertoa enemmän aspergeria.
Vielä tätä puran nyt tässä.
Siis ilmeisesti a-tuttuni käsitti jotenkin niin, että kun minulla antipatiaa exääni kohtaan, niin minä sitä puin jotenkin. Kun tosiasiassa minä olin heittänyt kymmenen vuotta elämästäni pois, ihan menemään. Minulta puuttuu edelleen kymmenen vuotta elämästäni... Nyt se asia jotenkin alkaa jotenkin menemään kohdalleen, näiden narsistikertomusten kautta. Että me ihmiset olemme sisältä noinkin erilaisia.
Minulle suhteen loppu on loppu, eikä siihen ole palaamista, jos se kerran on niin jumalattoman loppu. Siinä ei enää ole mitään jauhamista eikä esittämistä kenellekään. Emme olleet naimisissa emmekä edes kihloissa. Emme voineet kasvaa erillemme, kun emme koskaan edes kohdanneet.
Eikö tämä ole aivan fine?
Ja että a-tuttuni ei mitenkään voinut tätä ymmärtää. Se meni aivan yli hänen hilseensä.
Ja että eikö siinäkin ole jotain narsistista, että suhteen ei voi "julkisesti" sanoa kaatuneen sen huonon laadun vuoksi, jota huonoa laatua on jatkunut koko suhteen ajan, melkein alusta loppuun asti, ja että suhde ei kehittynyt mihinkään, vaan junnasi paikoillaan yhtä huonona.
Tässähän joutuu myöntämään oman erehtyväisyytensä eikä ole millä briljeerata... vanhalla hyvällä suhteella, jossa vain kasvoimme erillemme...
Kuinka runollista ja kaunista ja hovikelpoista se olisikaan, senhän voisi melkein myydä jollekin.
Liittyykö Aspergeriin taipumus omia asioita ilman sen kummempaa ansiota? Voi ikäänkuin julistautua erilaisten sääilmiöiden tai uskontojen omistajaksi. Minun a-tutullani oma uskonto. Jo kauvan ennen kuin tajusin että hän on a, tarjusin, että jostain kumman syystä hän kirjoitti omaa raamattua... Ihan alusta, maalmanluomisesta, ensimmäiset ihmiset maassa jne. Tietenkin tuo kaikki oli sitä elämää jota hän kohtasi, niitä ihmisiä joita hän kohtasi... Vuosikymmenten mittaan kirja kasvoi ja kasvoi. Alkoi kertomaan mieltymyksestään uudelleensyntymään ja että hän on keksinyt sen itse ja uskoo siihen. Muistutin että ei ole keksinyt ajatusta uudelleensyntymästä. Hän sanoi että se mihin hän uskoo ei ole Buddhalaisuutta johon minä viittasin.
Että tätä tällaista kuunneltu.
Niin ma en jaksanut lukea sepustustasi kokonaan.
Ma en sano ikina mitaan ilkeaa, kun ihmiset sanoo, etteivät halua kuulla minua enempaa. En ole koskaan suuttunut. Sanon vaan kauniin : goodbye kukkien kera. Ja asia on silla selva.
Niin Aspergeraivot mahdollisesti ei automaattisesti tiivista, vaan se homma pitaa tehda erikseen. Sama kun sun pitas aina suunnitella paperille mita puhut ennenkuin sanot kelleen mitaan.
haluisitko jutella ihmisille, jotka vaatis sinulta sita ?
Mina haluaisin vain siina tapauksessa etta henkilö olisi minulle aivan poikkeuksellisen tarkea.
Mun mielesta ei ehkää kannata alkaa kovin laheisiks ystaviks Aspereren kanssa jos kokee Aspererominausuuder epamiellyttaviksi
Mun mielestani tuttusi kuulostaa kiinnostavalle...varsinkin tuo viimeinen kuvaus
Mun mielestani Aspereriin ei kuulu omiminen tai mikaan muukaan ttietty psykologinen käyttääytymiinen, yhdistava ominaisuus on vain hhermostollisia ominaisuuksia, loput on jokaisen omaa persoonaa
Asperger ei ole suoranaisesti persoonallisuustyyppi
"Mun mielesta ei ehkää kannata alkaa kovin laheisiks ystaviks Aspereren kanssa jos kokee Aspererominausuuder epamiellyttaviksi"
Tämä naispuolinen a ollut minun ystäväni ihan lapsuudesta asti. Tyypilliseen tapaan hän on minua muutaa vuotta vanhempi. Asui lähistöllä enkä asiaa sen koommin ole kyseenalaistanut. Lapsethan eivät sillä tavoin kyseenalaista. Hän pitkään henkisesti niin hyvässä vireessä että ystävyys ei ollut ongelma... Olimme siis ystäviä aivan tähän vuoteen asti.
Ilkeydet alkoivat hänen vastoinkäymistensä myötä. Hän menetti myös omia aikuistukiaan, joista hänelle ilmeistä hyötyä. Meni vain niin huonoon kuntoon että ystävyyden jatkuminen ei enää mahdollista, ja nuo väärinkäsitykset kuikoistivat.
Minä en olisi saanut oikaista noita minusta minulle tärkeitä asioita, vaan kaikki mitä minä puhuin oli ilmeisen liikaa. Asiat eivät oienneet. Väärinkäsitykset rehoittivat ja kasvoivat vain.
Minusta hänen jälleensyntymisensä ei ollut mielenkiintoista, kun se ei tapahdu minulle eikä kenellekään muulle. Uskon sen olleen enemmän suunnattu hänen edukseen kun on hänen oma uskontonsa. Ja asiahan on niin, että meidän muiden uskomuksilla ei hänelle ole mitään merkitystä. Hän vihaa uskonnollisuutta... uskontoa, kristinuskoa hän ei hyväksy.
Hyvin epäloogisesti hän on kuulemma hiukan kristitty, omalla tavallaan, mutta ei kuitenkaan ole omien sanojensa mukaan. Kun hänellä se oma uskonto. Myöntää että uskonto on yhteisöllistä...
Enempää en tiedä hänen uskonnostaan, kun tarina ei kerro enempää. Uskon että suunnitelmat ovat kesken ja elävät tapahtumien myötä hänelle edulliseen muotoon.
Sepustan mitä sepustan. Palstaa saa kuulemma nykyään täyttää oman päänsä tuotoksilla ajatuksenvirtatyyliin... Ja se on vain hyvä asia. Ihan sama lukeeko joku tai ei.
hadassa ystavyys tunnetaan. Mullakin meni kaikki ihmissuteet poikki kun tuli hermostovaurio. Mun mielestä kandee jättää ihmissuhteet jotka ei vastoinkaymisia kesta
Mullakin hermostovaurio muutti mun elamanfilosofiaa ja katsomuksia mutta se johti taiteen kehittymiseen
"Sepustan mitä sepustan. Palstaa saa kuulemma nykyään täyttää oman päänsä tuotoksilla ajatuksenvirtatyyliin... Ja se on vain hyvä asia. Ihan sama lukeeko joku tai ei"
niin voisitan koittaa ainkin vahan aikaa sellasta kulttuuria vaikka vaihtelun vuoksi-
Olitko se sina joka harrasti maalausta ?
Ma tein yhdessa vaiheessa niin etta ma sepustin koko aika jotain samaan aikaan ku maalaisin ja silleen maalauksista tuli parempia
Minä harrastan maalausta, tai se on yksi minun harrastuksistani, myös pitkäaikaisin.
Jos alan sepustamaan tarkkaa selostusta ystävästäni (juuri tästä a-ystävästä), niin riski että niitä ei lue kukaan on melkoinen.
Asia on kuitenkin ollut minulle hienoinen ongelma, kun eihän sitä soisi että pitkäaikaiset ystävyyssuhteet loppuvat. Tästä nyt tullut sellainen ajatus, että välillämme vallinnut pitkäaikaisia väärinkäsityksiä.
Sehän olisi aivan loistavaa, kun pystyisi auttamaan hädässä olevaa ystäväänsä. Olen ajatellut, että jos saisin lottovoiton, niin tälle a-ystävälleni laittaisin tilille tukevan summan. Mutta en ole lottovoittoa saanut (en taida edes lotota kun en usko voittavani). Jos on sellaisia vaivoja kuin hänelläkin, niin ei niihin taida raha auttaa. En tiedä auttaako niihin mikään muu kuin vahva lääkitys, joka hänellä jo on. Tietenkin toivon hänelle kivuttomia päiviä, mutta mitäpä hyötyä siitä.
Se on vain niin, että minäkin elän muutoksessa ja toisinaan on vaikeuksia. Mutta oli minulla vaikeuksia tai ei, niin kenenkään aika ei missään nimessä ole niin loppumaton että voisi kuunnella ikuisesti jonkun ihmisen vuodatusta.
Aspergeriin kuuluu toisinaan myös sellainen piirre, että a-ihminen voi kuvitella toisen huutavan hänelle vaikka tämä ei huuda. Tämä ystäväni väitti että minä huudan... en kuitenkaan huutanut. En pitänyt tästä kun ajattelin kaiken lisäksi, että kertoo omille tutuilleen joita minäkin tunnen että minä huudan hänelle.
http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo94165.pdf
" Lisäksi autismipotilaiden deluusionaalisilta vaikuttavat ajatussisällöt johtuivat usein sosiaalisen ymmärryksen puutteesta. "
Noita löydöksiä minulla on monta. Deluusionaalisilta vaikuttavat ajatussisällöt ovat aika ikäviä ystävyyssuhteen kannalta. Siinä menee halu lisäselvityksiin kun joku luulee itsestään ihan liikoja.
Yritin etsiä linkkiä tuohon huutamis-kuulo-virheeseen mutta en löytänyt näin äkkiä. Laitan kun löydän joskus.
Oisko kyse ihan kuuloherkkyydesta, sehan on suhteellista mika aani kuulostaa kovalle.
Siita ei varmaan ole absoluuttista totuutta milla desibelilla alkaa kova aani. Sama aani voi olla toiselle hiljainen toiselle kova. Mun psykopaatillakin on kuuloherkkyys mutta itse huutaa minulle mutta minun kaskee aina puhua hiljempaa.
Mutta sinallaan alytön riidan aihe mika aani on kova, riippuu korvista.
Ehkä äänesi ottaa hanen korviinsa itsestasi riippumattomista syista. Jos se ottaa korviin niin sitten se ottaa. Ei se silla selvia silla vaittelylla onko huutanut. ihan sama oletko huutanut vai et, pointti on korvien reaktio aaneen. (tama olisi yksi vaihtoehto millainen ongelma voi tulla hermostovauriossa, tiedan kokemyksesta, yhdessä vaieessa mun hermostovauriota oli mieletön kuuloherkkyys vaikka mulla oli samalla kuulon alenema, mutta äänet tuntui oikein kehossa voimakkaasti. Enaa ei ole ihan semmoinen nyt kun kuulo muutenkin palautunut. Sellasessa tilassa normaalillakin aanella ihmista voi suorastaan kiduttaa, mutta ihmiset ei tieda sita kun ei ole kokenut, Mut jos on tollanen ongelma se on fyysinen, se ei ole harha vaan siella on fyysinen vaurio hermoissa mika tekeee sen. Ihmiset ei osaa kuvitella milta hermojen vaurioituminen tuntuu jos ei ole kokenut.
Kos puhuisit oikein hiljaa ja pehmeästi vaittaakö han silti etta huudat ? Jos kylla niin sit en tieda mika on
Laakkeet voi varmaan vaikuttaa ihmiseen niin ettei ole aivan oma itsensa.
" Jos se ottaa korviin niin sitten se ottaa. Ei se silla selvia silla vaittelylla onko huutanut. "
Se kun on minun mielestäni epätosi, että olisin huutanut... Että en hyväksy sitä väitettä.
Puhuin jonkin verran kiihtyneellä äänensävyllä kun noita syytöksiä tuli. Kinan aihe ei ollut huutamisesta syyttely, vaan joku muu kestoaiheista. Yleensä se kun en ollut samaa mieltä jostain kuin hän. Siinä meni puolustuskannalle ja äänensävy tietenkin luonnollisesti tuolloin muuttui. En kuitenkaan ole huutanut...
Noita syitä ikävä kyllä siihen luonteen muuttumiseen on varmaan useitakin, yksi tosiaan ne kuulo-ongelmat. Kuulo-ongelmat ovat hänellä tiedossa ja niitä on tutkittu ja hoidettu. Kuuloyliherkkyys on hänelle iso ongelma. Kuuloyliherkkyys ei voi kuitenkaan muuttaa tilannetta sellaiseksi, että hän olisi aina päsmäri, jonka oikeassaoloa ei voi kyseenalaistaa.
Ei se kuulojuttu olekaan harha suoraan. Se mikä on harhaa, on, että hän olisi niin taajaan oikeassa kuin uskoo olevansa. Omasta oikeassaolostaan voi löytää uskomattoman paljon todistusaineistoa jos haluaa sitä löytää. Kuitenkin jää vielä väliin ilmaa ja todellisuus ja muiden mielpiteet voivat lopulta olla jotain ihan muuta. <Tuo on sitä deluusionaaliselta vaikuttavaa ajatussisältöä.
Mun mielesta tuo kuulostaa enemmankin vaarinkasitykselle.
hän varmaan kertoo aistikokemuksena aanesta jonka tuntee korvassaan ja sina puhut periaatteellisesti siita "totuudesta" oletko huutanut.
Eikö tuota voisi sopia nain: "Ok, mun aani oli sun korvaan liian kova yritan jatkossa hiljempaa" ?
Mun mielesta on kohteliasta huomioida ihmisten sairaudet joille he ei voi itse mitaan jos se suinkin on eettisesti mahdollista.
Jotkut on sita mielta etta toisten sairaudelle ei terveen pida joustaa, etta se on liikaa vaadittu. Ma olen toista mielta ja joustan aina toisten sairaudelle jos se on mahdollista, Se ei ole kohtuutonta jos on kyse sairaudesta jolle ei itse voi mitaan.
aani voi ihan sattua kehoon vahan niinku löyminen jos on sellain hermovika. kuulostaa ehkä oudolle mutta tiedan etta voi
Hän ei ilmeisesti ole itse selvillä, että hänen kuulonsa voi temppuilla niinkin että kuulostaa kuin toinen huutaisi vaikka tämä ei huuda. Tietysti tuon voisi sopia. Mutta ne kaikki muut asiat...
Hän väitti muunmuassa että minä olen sellainen ihminen, jolle on aivan hyvin tärkeää olla oikeassa...???
Minusta tuollainen ei ole minun ja hänen suhteessa mitenkään tullut esiin. Tuntui että hän keksi asian tuosta vain. Se missä en ole antanut piiruakaan periksi kun hän on väittänyt todella paljon, on politiikka. Hän puhuu politiikkaa mielellään ja ne asiat on yleensä aina sellaisia, joista olen eri mieltä. Kysymykset ovat minusta suuria ja kaikille avoimia, että lopullista totuutta on kenenkään vaikea tietää. Mutta meillä on mielipiteenvapaus. En todellakaan ole ihastunut siihen, että hän yrittä käännyttää minua. <Tuota ei oikein voi sopia. Liian kovat väitökset ja se, että hän vaatii minua kuuntelemaan aivan mielettömän pitkiä jaarituksia tuolta saralta on aivan liikaa minulle ja loukkaa minun itsemääräämisoikeuksiani. Hän ei ole mitenkään aktiivisesti ollut itse mukana koskaan politiikassa. Kyse on vain kansalaisten mielipiteistä, joihin me kumpikaan emme ole vaikuttamassa laajemmin. Ainoastaan hän yrittää aivopestä minut... Minusta se on loukkaavaa.
Tuli torumista vähän aiheesta kuin aiheesta, aina lopulta. Teki nopeasti johtopäätöksiä että on oikeassa itse, kun minä en oikein voinut hänelle omaa mielipidettäni mitenkään sanoa. Soitti valtavan pitkiä monologipuheluita. Jos minä soitin niin tilanne sama, omaa asiaani en saanut sanoa.
Tilanne nyt tämä. Kommunikointi käynyt niin mahdottomaksi, että ainoa mahdollisuus olla hänen seurassaan olisi kuunnella sitä monologia... Jättää kaikki tulevat arvostelut oikomatta ja ottaa vain kaikki vastaan... Hän on siunannut itsensä sanomalla että hänellä on vahva oikeudentaju.
Tämä myös yhden hänen toisen lyhyempiaikaisen tuttunsa kokemus, että hän ei saa koskaan puheenvuoroa puhelimessa eikä muutenkaan.
Kirjoittaa ei voi kun hän ei lue sähköpostia.
Tekstiviesteistä tulee valitusta että ne ovat liian pitkiä.
Aiempi välirikko kesti muutaman kuukauden. Silloin hän otti minuun yhteyttä sopiakseen kiistan.
Minun mieleeni tuli että ottiko hän yhteyttä ainoastaan että saisi ilmoittaa minun kolme vikaani vielä... Jotka kaikki ovat hänen omia puutteitaan, jotka hän on sanonut aiemmin että hänessä on. Nyt ne olivat menneet kupperiskeikkaa ja niistä oli tullut minun vikojani. Mitään noista kolmesta en myöntänyt, vaan ääneni tuon litannian jälkeen varmasti kiihtyikin, jolloin hän sanoi taas että huudan...
Että valitettavasti tuolle ystävyyssuhteelle ei löydy enää jatkoa, kun se olisi aivan yksipuolista sanelua hänen taholtaan, mikä ei tietenkään minulle sovi.
Onko mukavaa riidellä yksinään? En edelleenkään ole soitellut tai viestinyt sinulle tai sille hullulle stalkkerille.. Mutta ihan miten vaan! Nauti nukketeatteristasi. Mahdat olla todella kateellinen minulle, kun jaksat noin kauan roikkua takalistossani tuhoten elämääni. Tasan ei käy onnenlahjat. 😘
"Ainoastaan hän yrittää aivopestä minut... Minusta se on loukkaavaa. "
Ei yritä vaikuttaa sinuun. Liian nuori tietääksesi sosialismista.
Asperger voi toimia noin. En välttämättä sanois häntä narskuksi . Tosin en tunne sitä tyyppiä, josta kirjotat tossa avauspostissasi. En osaa sanoa. Kuulostaa siltä, että oot tehny virhepäätelmän hänestä.
Niin en sanonut että hänelle olisi muodostunut NPH, vaan että muuttui narsistiseksi.
Käytännössä tarkoittaa sitä, että jos en tuntisi häntä niin pitkältä ajalta, niin tuo virhepäätelmä saattaisikin olla ainakin mahdollisempi.
Sorry kun en ollu skarppina, muttei johdu tyhmyydestä vaan heikosta keskittymisestä TOLLA HETKELLÄ, kun luin eilen sun viestiäsi.
Vitun iltasanomat- vanki oli itse halunnut olla eristyksissä ja otsikoitiin ihan kuin olisi väkisin laitettu eristykseen. ja vaikka olisikin mitä sitten: sehän on vanki, joka on tehnyt rikoksen!
Ihanaa vihapuhetta taas. milloin lopetatte ihmisten kiusaamisen?