Ihmiselämässä on luopumisella tärkeä rooli ja, kun olet luopunut, niin jälkikäteen tajuat ne asiat tai esineet, joista olet luopunut itseasiassa tarpeettomiksi. Näin ollen maallisesta omistavasta ihmisrakkaudestakin tulee osata luopua, yleensä lopulta kokonaan, jolloin ns. tosirakkaus jossain vaiheessa astuu tilalle. Sellaisia ihmisiä, jotka rakastavat tosirakkaudella ei ole niin kovinkaan paljon, mutta monesti mennään eteenpäin kehityksessä ja lopulta osataan rakastaa tosirakkaudella kaikkia.
Erossaolomme oli siis edellisen mukaan oppitunti mainitulla alueella, toki oli muitakin syitä traagisessa tarinassamme ja ne olivat muita oppitunteja samassa aiheessa. Olemme menneet paljon eteenpäin matkalla kohti lopullista päämäärää, joka on yhdistyminen Rakkauteen eli Korkeimpaan. Tuhansien ja taas tuhansien vuosien perinnettä noudattaen siis: Otahan yhteyttä.
Erossaolomme oli siis edellisen mukaan oppitunti mainitulla alueella, toki oli muitakin syitä traagisessa tarinassamme ja ne olivat muita oppitunteja samassa aiheessa. Olemme menneet paljon eteenpäin matkalla kohti lopullista päämäärää, joka on yhdistyminen Rakkauteen eli Korkeimpaan. Tuhansien ja taas tuhansien vuosien perinnettä noudattaen siis: Otahan yhteyttä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Totta tuo, vaikka kovan tien takana joskus. Ja olihan sillä traagisuudella oma tarkoituksensa. Näkemisiin siis.
Hyviä ajatuksia! Miten sen toivot tapahtuvan.
Paljon on aloituksessa olettamuksia ja paljon on rakkauttakin siinä mitä jaetaan. On leikkirakkautta ja oikeaa rakkautta ja miten erottaa ne ettei mee metsään.
Joo, ja toisto on oppimisen äiti. Mulla meni ainakin kahdesti ellei kolmesti ympäri. Siinä sitä trgiikkaa riittämiin. Juuh...
Mitäs säkin nyt sönkötät.
Ja se näkyy, ymmärtämättömyys.
Jokaiselle kerran tulee luopumisen aika. Minulla miäkkäänä miehenä huomasin luopumisen merkkejä jo n.10 vuotta sitten.
Metsäretket, mm. marjastaminen ja sienestämonen putosivat vaan pois. Vaimon sairastuminen kuolema lähes lamaannuttivat.
Yhteisestä asunnostamme, ok-talosta alkoivat lattiat homehtua. En osannut tehdä mitään. Rakennusyhtiö suositti samaa.
Sain tingittyä pankilta riittävästi halpakorkoista lainaa. Remontti valmistui. Erakoitumiseni syveni tietenkin jäätyäni yksin.
Nyt on huono aika henkisesti. Vähentynyt aktiviteetti näkyy lievänä painonousuna. Talvesta voi tulla elämäni raskain.
Olen kuin tulisilla hiilillä kun tuplapyhiksi en ostanut alkosta janojuomaa ollenkaan. Toivon huomiseksi sateetonta ja sulaa päivää, kun pihatyöt ovat vielä pahastikesken. Lehtien kompostointia ja ojien puhdistamista.
Mitä sanoa. Olen pitkälti samassa suossa. Lisäksi tuo ns. erakoituminoinen vei lievään masennukseen. Onneksi lievään. Nyt olen yrittänyt ohtaa yhteyksiä taas ns. ystäviin ja kettään ei kiinnosta vastata. Itse olen pitkän ajan jälkeen saanut innon taas tuonne metsään ja pyrkinytkin vähentämäään alkoa. Milloin hyvällä, milloin huonolla menestyksellä. Muuta en tähän hätään voi sanoa kuin, liiku mahd. paljon luonnossa ja jos käyt lekurissa niin sanot niinkun asiat on. Kovasti tsemppiä!
Joo, katso blogiani, jota jo olet katsonut. Kaikki vanha kertoo sen kuinka nykyinen sujui ja sujuu. Terrorista meitä kohtaan oli kyse. Mutta asiat ovat nyt toisin. Rakkaudella.