Pitäisi rakennella kahteen vesitankkiin sekä myös ä septi- ja diisselitankkeihin mittarit.
Mitään kohovirityksiä en enää digikaudella rakentele, joten ultraäänellä mittaus.
Löytyykö kokemuksia tai ehdotuksia anturiksi? Maretronilta lötyy TLM100, mutta sen konfigurointi B&G MFD:hen ei ilmeisesti ole ihan helppoa. Toki tuo anturitieto olisi hyvä saada NMEA -väylään, eikä mitään omia eristettyjä Philippicanväylävirityksiä.
Mitään kohovirityksiä en enää digikaudella rakentele, joten ultraäänellä mittaus.
Löytyykö kokemuksia tai ehdotuksia anturiksi? Maretronilta lötyy TLM100, mutta sen konfigurointi B&G MFD:hen ei ilmeisesti ole ihan helppoa. Toki tuo anturitieto olisi hyvä saada NMEA -väylään, eikä mitään omia eristettyjä Philippicanväylävirityksiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaisi valita suoraan mittarit, jotka voi kytkeä NMEA2k verkkoon ilman palikoita. Silloin niitä voi katsella plotteristakin. Tosin erilliset mittarinäytöt ovat kalliimpia, muttei niitä välttämättä tarvita.
Polttoainetankkiin toimiva ratkaisu on:
https://osukl.com/volumetric-fuel-sender/
Vesitankkiin käy mielestäni ihan kohoratkaisukin koska aine ei pala eikä haise. Anturi kestää pitkään puhtaana ja sen voi sitten irrottaa ja vaihtaa helposti ilman ongelmia. Hintakin on halpa ja valikoimaa runsaasti.
Ihan ongelmaton ei septitankin ilman kohoa oleva mittari ole. Se voi näyttää mitä vaan, jos kikkare on kuivahtanut päälle. Tosin tankissa on yleensä riittävä loiske, että liikkeelle lähdettäessä mittari herää henkiin.
BEPpiltä löytyy tankin sisälle laitettavia UÄ mittareita, tankin ulkopuolelle laitettavia mittareita ja tietenkin tankin sisälle. Septiin voisi toimia parhaiten ulkopuolinen mittari. Samalla voi tietenkin hankkia sen vesitankkimittarinkin...
Onnea ja menestystä vaan ultraääni mittaukseen. Olisi mukava tietää sittemmin kuinka homma on onnistunut.
Joskus vuosia sitten tuli askarreltua tovi ao. antureiden kuten myös kapasitiivisten, induktiivisten ja paineantureiden kanssa ja tuolloin tankkien tilavuusmittauksissa haasteeksi ultraäänellä tuli 2 asiaa ylitse muiden, eli meriolosuhteissa nesteen loiskuminen tankissa siis ihan ronski loiskuminen nestepinnan resonointi aluksen runkovärinästä johtuen ja toisena asiana tankkien loiskumislaipiot ja niiden generoima häiriö mittaukseen.
Tuolloin antureiden mittaussignaali oli joko mA- tai jänniteviesti, mistä sitten sopivasti muokkaamalla ja suodattamalla mittaustuloksen sai ulos ja halutessaan digitalisoitua. Luotettavimpaan mittaustulokseen ei mekaanisilla menetelmillä pääsi painemittauksella mittaamalla nestepinnan painoa tankin pohjalla, mikä ei tosin kustannusnäkökulmasta katsoen peitonnut mitenkään klassisia magneettikoho pinnankorkeusmittareita. Ei uudisrakenteessa, ei käytössä eikä varsinkaan huollossa.
Jos signaalin haluaa suoraan NMEA väylään, niin sehän onnistuu kun katsoo vaan sellaisen signaalivahvistimen mikä keskustelee NMEA väylään ja jonka sisäänmeno tukee anturin output skaalaa. Esimerkiksi analoginen kaikuvahvistin on joissain tapauksissa tällainen, joskin päänvaivaa tulee ao. vahvistimen käytössä helposti siitä, että anturin kalibrointi ei välttämäti onnistu lennossa kun ultraäänianturin skaala on harvoin lineaarinen, eikä kalibrointia pysty antamaan matemaattisella kaavalla, mikä huomioisi mittausalueen, tankin muodot ja häiriötekijät mittauksessa. Toisaalta huvitutteihin tarkoitetut navigaatiojärjestelmät ei myöskään ole suunniteltu Pelle Pelottomille, mistä syystä mahdollista vahvistimen konfigurointia kotikonstein ohjelmiston avulla ei useammat valmistajat tue millään muotoa.
Vaan eikun tuunaamaan mailma ja veneilykin tarvitsee ennakkoluulottomia Pelle Pelottomia - eihän muutoin mitään uutta synny.