Avomies on poissaoleva ja harvoin kotona

Minä olen tilanteessa, jossa olen parisuhteessa mutta vietän ihan hirvittävän paljon aikaa yksinäni. Avomiehelläni on työ, joka vaatii matkustamista todella paljon ja välillä hän on viikkoja putkeen poissa kodista. Matkustamiseen menee pahimmillaan 1/3 osa vuodesta.

Matkustamisen voisin vielä joten kuten kestää, mutta ongelma on, että miehen mielestä hän voi Suomessa ollessaan mennä ja tulla ihan miten lystää, eikä yhtään ajattele, että nyt pitäisi viettää vähän enemmän aikaa myös minun kanssani. Asiasta on keskusteltu monta kertaa, mutta mikään ei kuitenkaan muutu. Mies ei myöskään osaa harrastaa sitä, että kävisi kavereiden kanssa ottamassa pari kaljaa, vaan aina ollaan sitten koko päivä ja ilta aamuyöhön asti poissa, kun nähdään kavereita. Ehkä itse olen sitten tylsä tyyppi, mutta minusta yli kolmikymppisten ei muutenkaan tarvitsisi bilettää kuin parikymppisten. Itse käyn tämän ikäisenä lähinnä yksillä tai kahvittelemassa ystävien kanssa. Ja silloin harvoin jos mies on kotona hän ei juurikaan tee mitään muuta kuin tuijota flegmaattisesti televisiota. Hän on kuulemma niin väsynyt.

Tunnen joskus itseni idiootiksi tässä suhteessa ja ero on ollut lähellä monta kertaa. Mies on kuitenkin saanut aina pääni käännettyä. Onko mitään keinoa saada häntä aidosti ymmärtämään, että parisuhteeseen kuuluu yhdessäolo ja yhdessätekeminen? Silloin harvoin kuin vietämme aikaa yhdessä meillä on mukavaa. Nyt vaan tuntuu, että ei elämän kuuluisi mennä niin, että ainoat aidot yhdessäolon hetket ovat yhteisillä ulkomaanmatkoilla, ja "onnellisia" päiviä on sitten se 14 vuodessa.
Ilmianna
Jaa

6 Vastausta



Itse miehenä ainakin vetäisin jotain hyväperäistä muijaa reissulla että et tietäisi mitään...
Ilmianna
Jaa
"Onko mitään keinoa saada häntä aidosti ymmärtämään, että parisuhteeseen kuuluu yhdessäolo ja yhdessätekeminen? " sinun mielestä kuuluu ja minun mielestä kuuluu, mutta maailmassa on paljon miehiä ja naisia, ketkä ajattelevat kuin miehesi ja tarvitsevat sitä etäisyyttä kumppaniinsa, ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta siitä miltä suhteen tulisi näyttää. Toinen asia on pystytkö hyväksymään kumppanisi erilaisuuden.

Sinä et koe, että emotionaaliset tarpeesi tulevat tyydytetyiksi. Tiedostat myös, että suhteessa oleminen vaatii työtä ja mies ei tunnu laittavan sitä energiaa ja panostusta teihin, kun hän on seurassasi passiivinen. Olisitko tyytyväinen siihen yhteisesti vietettyyn ajalliseen määrään mikäli mies noina aikoina olisi kiinnostuneempi sinusta ja haluaisi tehdä asioita yhdessä?

Kuulostaa siltä, että olette pyörineet samassa tilanteessa jo tovin. Einstein määritteli, että on hulluuden määritelmä tehdä samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, odottaen eri tuloksia.
Ilmianna
Jaa
Haluatko ystävän keskustelemaan asioistanne? Kutsut vain niin tulen puhumaan asioistanne.
Ilmianna
Jaa
Kysy suoraan kannattaako suhdetta jatkaa vai lähteä eriteille. Taidat vain antaa ilmasen kämpän suomessa oleskeluaikaan. Jos mies todella välittäs hän roikkus sussa kiinni kun tulee suomeen. Mutta oletko ittellesi rehellinen siitä miksi ootte yhdessä. Kannattaa kysyä iteltä roikutko sinä miehessä joka ei susta välitä.
Ilmianna
Jaa
Mies tajuaa vasta sitten kun sut menettää, jos sittenkään. Suosittelen eri teille lähtemistä. Suhteen pitää alusta asti olla sellainen että molemmat sata lasissa mukana!
Ilmianna
Jaa
Maksaako avomiehesi vuokraa ja asuntoonne liittyvät kustannukset?
Ellei, salli hänelle tilaisuus hankkia oma asunto jossa voi käydä nukkumassa niinä harvoina iltoina jolloin hän petiä tarvitsee Suomssa oloaikanaan.

Sinun asuntosi näyttää olevan vain ilmainen airb&b.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Avomies on poissaoleva ja harvoin kotona

Minä olen tilanteessa, jossa olen parisuhteessa mutta vietän ihan hirvittävän paljon aikaa yksinäni. Avomiehelläni on työ, joka vaatii matkustamista todella paljon ja välillä hän on viikkoja putkeen poissa kodista. Matkustamiseen menee pahimmillaan 1/3 osa vuodesta.

Matkustamisen voisin vielä joten kuten kestää, mutta ongelma on, että miehen mielestä hän voi Suomessa ollessaan mennä ja tulla ihan miten lystää, eikä yhtään ajattele, että nyt pitäisi viettää vähän enemmän aikaa myös minun kanssani. Asiasta on keskusteltu monta kertaa, mutta mikään ei kuitenkaan muutu. Mies ei myöskään osaa harrastaa sitä, että kävisi kavereiden kanssa ottamassa pari kaljaa, vaan aina ollaan sitten koko päivä ja ilta aamuyöhön asti poissa, kun nähdään kavereita. Ehkä itse olen sitten tylsä tyyppi, mutta minusta yli kolmikymppisten ei muutenkaan tarvitsisi bilettää kuin parikymppisten. Itse käyn tämän ikäisenä lähinnä yksillä tai kahvittelemassa ystävien kanssa. Ja silloin harvoin jos mies on kotona hän ei juurikaan tee mitään muuta kuin tuijota flegmaattisesti televisiota. Hän on kuulemma niin väsynyt.

Tunnen joskus itseni idiootiksi tässä suhteessa ja ero on ollut lähellä monta kertaa. Mies on kuitenkin saanut aina pääni käännettyä. Onko mitään keinoa saada häntä aidosti ymmärtämään, että parisuhteeseen kuuluu yhdessäolo ja yhdessätekeminen? Silloin harvoin kuin vietämme aikaa yhdessä meillä on mukavaa. Nyt vaan tuntuu, että ei elämän kuuluisi mennä niin, että ainoat aidot yhdessäolon hetket ovat yhteisillä ulkomaanmatkoilla, ja "onnellisia" päiviä on sitten se 14 vuodessa.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta