Oletko vain laastari?
laastarisuhteet
9218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuo käytös oli minulle ominaista nuorempana. Parantelin särkynyttä sydäntä ottamalla korvaajan ja lohduttajan heti eron jälkeen päivässä taikka viikossa.
Minulla saattoi olla puolessa vuodessa 4-5 eri lohduttajaa, joita tapailin 1-2 kk kunnes exän kaipuu ylitti uutuuden viehätyksen ja vaihdoin. Se oli rumaa toimintaa, mutta minä en silloin sitä tiedostanut että hain vain lohdukkeita. Luulin olleeni ihastunut, mutt ihmettelin miksi minua ahdisti ajatus etten enää exääni koskaan näkisi ja miksi olin jollain tavalla täynnä vihaa ja halua näyttää sille että näin käy kun hölmöilet. Olen toisen enkä sinun enää,
Se oli sitä 21-25 v ikää kun tuli nuoruuttaan hölmöiltyä sitten itsekin kun ei pysynyt omien tunteidensa tasalla. Exäni napautteli minulle että äkkiäpäs hänet korvattiin ja etteipä tainnut minulle kovin tärkeä sitten ollakaan ja ystäväni sanoivat että onkohan minulla nyt liian kova vauhti päällä. Jarrua päälle nyt. Erosta on vasta viikko ja jo uusi suhde jossa 24/7 yhdessä ja asuttekin jo yhdessä
aikuistuttuani olen tajunnut mitä silläkin hain. Pakoa kivusta mitä ero ja eroon johtaneet asiat toi minulle. En halunnut kohdata sitä tuskaa minkä exäni aiheutti minulle ja minkä takia erota halusin. Halusin kostaa. Todistaa itselleni sekä exälleni että selviän ja menen eteenpäin ilman sitäkin.
Otinkin viimeisessä erossani aivan erilaisen suunnan. Pysäytin kaiken menneen käytökseni, jossa erosta loikkasin suoraan vuorokaudessa suhteeseen ihan kenen vain kanssa tahansa joka vain osoitti kiinnostusta ja antoi sitä minulle mitä vailla juuri silloin olin. Lohtua ja hellyyttä.
Eihän siinä minun puolelta ollut edes kyse todellisista tunteista vain pyrkimyksistä saada lohtua
Aikuisempana olenkin halunnut toimia oikein jotta en taas sähellä kaikkea päin helvettiä omassa tunnesekamelskassani. Viimeisen suhteen jälkeen olikin sitten vuorokauden/viikon sinkkuilun sijaan lähes 6 vuoden tauko.
Olen ollut ylpeä itsestäni sillä vaikka meinasin heti erotessani hypätä taas vanhaan käytökseeni ja suoraan kahdessa viikossa uuteen suhteeseen jähmetyin ja muutin tapojani. Tajusin että sillä yritin vain exälleni näyttää että "mitä minä sanoin. Olisit kuunnellut minua, Lähdin vittuun koska et tajunnut ajoissa. nyt et minua käske, nyt sinulla ei ole valtaa minuun, olen vapaa ja toisen. "
Huomasin että nyt olen sekoillut niin monta vuotta että nyt stoppi ja kunnolla menneiden käsittely.Siitä on ollut hyötyä
Minä en exiäni enää mieti, enkä halua näyttää tai todistella niille mitään tai hakea lohduttajia. Jos existäni joku tuli luokseni kysymään että eikö voitais vielä yrittää.. hymyilisin vain että meillä oli hetkemme mutta se on historiaa, en tunne enää samoin, joten ei kiitos.
Teinit nyt sekoilee suhteissaan kun eivät vielä osaa ja itse ainakin koin itseni vielä hyvin lapseksi 21-25 vuotiaana. Nyt olen lähes kymmenen vuotta vanhempi... ja paljon paremmalla itsetuntemuksella ja elämänkokemuksella.
Laastarit ovat vain omien tunteiden pakoa. Sillä satuttaa toisia ja itseään joten siinä ei ole mitään järkeä
Katsooko välttämättä ikääkään, tuntunut että samaa tapahtuu vanhemmillakin naisilla, miksei miehilläkin?
Niin no.. ehkä kyse on siitä kuinka paljon on kerääntynyt kokemusta parisuhteista, suhteiden päättymisistä, parisuhteiden vaikeuksista, tuskasta, pettymyksistä ja miten hyvin itsensä tuntee.
Voi olla että joku vanhempikin on todella kokematon parisuhteissa ja eroissa tai sitten hyvin huonosti itsensä tunteva jonka takia ei osaa käsitellä vaikeita tunteita joita liittyy parisuhteen päättymiseen ja yksin elämän jatkamiseen vaan niitä tunteitaan juoksee pakoon ottamalla lohduttajia.
Itsellä vaikka sekoilua on omissa tunteissani ollut nuorempana olen tyytyväinen siihen että sekoilin ne nuorena, koska silloin se on ns. luvallisempaa kun ikä on mikä on. 21 vuotiaalta sellaisen ymmärtää paremmin kuin vaikka 41 vuotiaalta taikka 51 vuotiaalta.
Täytyy kyllä oikeasti ristiä käteni ja kiittää tuonne ylöspäin etten minä itse silloin 21-25 v ikäisenä sekoillut laastarisuhteissani mitään muksuja maailmaan vaan sen takia että yritän löytää exän jättämään tyhjiöön jonkinlaista lohtua ja täytettä. Siihen vedin rajaa vaikka tapailemani miehet olisivat sellaista halunneet. kolme neljästä yritti suostutella minua siihen.
Onneksi sen verran löytyi siitäkin nuoresta päästä järkeä että siihen laitoin rajan vaikka muuten aika hillitöntä oli välillä menoni sydänsuruja hoitaessani
Mutta niinkin voi nuorelle aikuiselle käydä... itse varmaan olisin ollut hyvin ahdistunut ja kokenut olevani loukussa jos laastarisuhteessa ja raskaana sekä jatkuvasti miettien exääni...
Nuoret tekevät tyhmyyksiä kun eivät ymmärrä itseään ja tunteitaan...
Olen naimisissa naisen kanssa, joka on äärimmäisen itsekäs ja laiska. Haluaisin erota, mutta muija ei lähde kuin kulumalla pois. Päivät muija trollailee vauva palstalle satuja. Ei käy töissä, ei huolehdi kodistamme. Mitä tuommoisella eukolla oikein tekee? Olemme kuin kämppiksiä. Kumpainenkin näpyttelee vain omaa konettaan.
Mikä estää eroamasta? Ei kannata tuhlata lyhyttä elämäänsä huonossa suhteessa/suhteissa ja kärvistellä eteenpäin päivästä toiseen. Tuhoaa vain itsetunnonkin lopulta.
Olen mutten välitä siitä. Laastarina olo on kuitenkin ihan keskinkertaista.
Minulla miehenä tuo on vähän toisin, minä oikeastaan haluaisin naisen josta huolehtia, koska elämä muuttuu muuten liian laiskaksi, olisi joku josta pitää huolta.
Tänä päivänä laastarisuhteita helpompi löytää, kun tullut maahanmuuttajia kuvioihin mukaan. Nillä rohkeampi asenne ja halu suhteen luomiseen paljon lujempi kuin kantaväestöllä. Ymmärrettävistä syistäkin. Toinen juttu on sitten, mitä handlaavat/ sulattavat länsimaisen kulttuurin jne. Oma veikkaukseni on, et yh- äitejä ja -isiä on tulevaisuudessa paljon enemmän kuin tänä päivänä?