Kerron tässä miten olen itse ruostesuojannut kotteroni menestyksellä. Hyvään alkuruosteeseen päässeen auton happanemista on vaikeampi pysäyttää mutta kyllä sitä saa pienellä vaivalla ainakin hidastettua melkoisesti.
Seuraava ohjeistus päteekin siis vanhaan autoon jonka ulkonäöllä ei ole niin väliä mutta joka halutaan pitää toimintakuntoisena. HUOM! Hitsausta vaativat ruostevauriot pitää olla korjattu ensin.
Tähän hommaan tarvitaan rälläkkä ja sopiva ruosteenhiontaan tarkoitettu laikka (sekä tietysti tarvittavat suojaimet); maalipensseli ja siveltävää ruosteenestomaalia (esim. Ferrex tai Rostex); siveltävää pintamaalia (esim. Kirjo Peltikattomaali tai Panssarimaali); porakone ja esim. 10 mm terä sekä reikään sopivia koritulppia; paineilmavehkeet; ruosteenestoaineruisku sekä sopiva suutinpää; kotelonsuoja-ainetta.
Toisin kuin monet tuntuvat kuvittelevan, auto ei suinkaan yleensä ruostu ULKOA SISÄLLEPÄIN vaan SISÄLTÄ ULOSPÄIN. Aika tyypillinen ruostevaurio on helmoissa missä koteloon sisälle tiivistynyt tai valunut vesi aiheuttaa hyvän aikaa muhittuaan näkyvän ruostevaurion. Monet käyttävät edelleen helmojen suojaukseen pensselillä levitettävää massaa, mikä vain lisää ruostumista; massa päästää veden läpi ja kosteus jää hautumaan väliin. Ei hyvä. Käsittääkseni massan käyttö juontaa juurensa 60-luvulle, kun suuri osa maanteistä oli vielä sorapäälysteisiä. Massahan kyllä suojaa pintaa kiveniskuilta, mutta se ei varsinaisesti suojaa ruosteelta. Koska sorateillä ajetaan nykyään melko harvoin, massan käyttö voidaan mielestäni unohtaa.
Olen hionut ruostuneen pinnan peltikirkkaaksi ja maalannut sen ruosteenestomaalilla. Sitten sivellyt vain pintamaalin päälle, ja se on siinä. Spraypulloissa myytävillä primereilla ei tee oman kokemukseni mukaan yhtään mitään. Pensselillä saa sen sijaan paksun kerroksen ja hitsaussaumatkin kunnolla maalattua.
Sitten on vielä koteloiden suojaus. Olen käyttänyt 3M:n kotelonsuoja-ainetta ja sekoittanut sekaan noin puolet pellavaöljyä. Pellavaöljyn etu on pieni pintajännitys, eli se tunkeutuu kapillaarisesti metallisaumojen väliin. Haittapuolena on mieto pellavaöljyn haju autossa.
Kannattaa kysellä autopeltikorjaamosta mihin kohtiin koria kannattaa porata reiät ruosteenestoaineen levittämistä varten. He kyllä tietävät useimpien (vanhempien) automallien korien akilleen kantapäät hyvin.
Koteloiden suojauksessa on tärkeää ajoitus. Marraskuun räntäkeleillä tehdystä koteloiden suojauksesta on oman arvioni mukaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Suoja-aineethan ovat öljypohjaisia, ja öljyhän on tunnetusti kevyempää kuin vesi. Jos ruiskuttaa ainetta koteloihin, niissä oleva vesi painuu pohjalle ja öljy jää pinnalle muodostaen haihtumista estävän kalvon. Lopputulos saattaa siis tämän teorian mukaan olla päinvastainen, eli kosteiden koteloiden öljyäminen lisää ruostumista. Omasta mielestäni paras aika koteloiden suojaukselle on keskellä kuuminta heinäkuuta. Öljystä ehtii liuottimet haihtua syksyyn mennessä ja koteloiden sisäpinnoille jää vettä hylkivä kalvo. Suojauskohdat kannattaa sitten tietty tulpata operaation jälkeen ja käsittely uusia vuoden kuluttua.
Jälkihuomautuksena vielä, että autoa ei parane hitsailla parin seuraavan kuukauden aikana etteivät suoja-aineet aiheuta ylisuurta tulipalon riskiä.
Olen joskus suojannut auton lattian seuraavalla tavalla:
Alkuperäisen verhoilumaton alla on joskus ihme peitteitä, jotka on tarkoitettu lämmön ja äänen eristämiseksi. Ne kuitenkin imevät kosteutta ja edesauttavat ruostumista. Olen heittänyt ne tyystin pois ja korvannut muovisella, metritavarana ostettavalla ruohomatolla - siis sillä, jota käytetään kynnysmattona, mutta karvapuoli alaspäin. Jos väliin pääsee kosteutta, se pääsee kulkeutumaan pois eikä imeydy mihinkään. Lattiaan voi porata vielä pari pientä reikää syvimpiin kohtiin, mistä vesi pääsee valumaan ulos. Matto eristää aika hyvin alustan ääniltä ja talvella lämpökin säilyy sisällä ihan kohtuullisesti.
Tässä on siis oma näkemykseni vanhanpuoleisen auton ruostesuojauksesta. Uudempien autojen valmistajat eivät näitä varmaankaan salli, vaan se on koritakuu pois välittömästi; lisäksi niissä on käytetty sellaisia kotelonsuoja-aineita että niiden yhteensopivuus muiden aineden kanssa kannattanee tarkistaa.
Mielipiteitä, lisättävää?
Seuraava ohjeistus päteekin siis vanhaan autoon jonka ulkonäöllä ei ole niin väliä mutta joka halutaan pitää toimintakuntoisena. HUOM! Hitsausta vaativat ruostevauriot pitää olla korjattu ensin.
Tähän hommaan tarvitaan rälläkkä ja sopiva ruosteenhiontaan tarkoitettu laikka (sekä tietysti tarvittavat suojaimet); maalipensseli ja siveltävää ruosteenestomaalia (esim. Ferrex tai Rostex); siveltävää pintamaalia (esim. Kirjo Peltikattomaali tai Panssarimaali); porakone ja esim. 10 mm terä sekä reikään sopivia koritulppia; paineilmavehkeet; ruosteenestoaineruisku sekä sopiva suutinpää; kotelonsuoja-ainetta.
Toisin kuin monet tuntuvat kuvittelevan, auto ei suinkaan yleensä ruostu ULKOA SISÄLLEPÄIN vaan SISÄLTÄ ULOSPÄIN. Aika tyypillinen ruostevaurio on helmoissa missä koteloon sisälle tiivistynyt tai valunut vesi aiheuttaa hyvän aikaa muhittuaan näkyvän ruostevaurion. Monet käyttävät edelleen helmojen suojaukseen pensselillä levitettävää massaa, mikä vain lisää ruostumista; massa päästää veden läpi ja kosteus jää hautumaan väliin. Ei hyvä. Käsittääkseni massan käyttö juontaa juurensa 60-luvulle, kun suuri osa maanteistä oli vielä sorapäälysteisiä. Massahan kyllä suojaa pintaa kiveniskuilta, mutta se ei varsinaisesti suojaa ruosteelta. Koska sorateillä ajetaan nykyään melko harvoin, massan käyttö voidaan mielestäni unohtaa.
Olen hionut ruostuneen pinnan peltikirkkaaksi ja maalannut sen ruosteenestomaalilla. Sitten sivellyt vain pintamaalin päälle, ja se on siinä. Spraypulloissa myytävillä primereilla ei tee oman kokemukseni mukaan yhtään mitään. Pensselillä saa sen sijaan paksun kerroksen ja hitsaussaumatkin kunnolla maalattua.
Sitten on vielä koteloiden suojaus. Olen käyttänyt 3M:n kotelonsuoja-ainetta ja sekoittanut sekaan noin puolet pellavaöljyä. Pellavaöljyn etu on pieni pintajännitys, eli se tunkeutuu kapillaarisesti metallisaumojen väliin. Haittapuolena on mieto pellavaöljyn haju autossa.
Kannattaa kysellä autopeltikorjaamosta mihin kohtiin koria kannattaa porata reiät ruosteenestoaineen levittämistä varten. He kyllä tietävät useimpien (vanhempien) automallien korien akilleen kantapäät hyvin.
Koteloiden suojauksessa on tärkeää ajoitus. Marraskuun räntäkeleillä tehdystä koteloiden suojauksesta on oman arvioni mukaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Suoja-aineethan ovat öljypohjaisia, ja öljyhän on tunnetusti kevyempää kuin vesi. Jos ruiskuttaa ainetta koteloihin, niissä oleva vesi painuu pohjalle ja öljy jää pinnalle muodostaen haihtumista estävän kalvon. Lopputulos saattaa siis tämän teorian mukaan olla päinvastainen, eli kosteiden koteloiden öljyäminen lisää ruostumista. Omasta mielestäni paras aika koteloiden suojaukselle on keskellä kuuminta heinäkuuta. Öljystä ehtii liuottimet haihtua syksyyn mennessä ja koteloiden sisäpinnoille jää vettä hylkivä kalvo. Suojauskohdat kannattaa sitten tietty tulpata operaation jälkeen ja käsittely uusia vuoden kuluttua.
Jälkihuomautuksena vielä, että autoa ei parane hitsailla parin seuraavan kuukauden aikana etteivät suoja-aineet aiheuta ylisuurta tulipalon riskiä.
Olen joskus suojannut auton lattian seuraavalla tavalla:
Alkuperäisen verhoilumaton alla on joskus ihme peitteitä, jotka on tarkoitettu lämmön ja äänen eristämiseksi. Ne kuitenkin imevät kosteutta ja edesauttavat ruostumista. Olen heittänyt ne tyystin pois ja korvannut muovisella, metritavarana ostettavalla ruohomatolla - siis sillä, jota käytetään kynnysmattona, mutta karvapuoli alaspäin. Jos väliin pääsee kosteutta, se pääsee kulkeutumaan pois eikä imeydy mihinkään. Lattiaan voi porata vielä pari pientä reikää syvimpiin kohtiin, mistä vesi pääsee valumaan ulos. Matto eristää aika hyvin alustan ääniltä ja talvella lämpökin säilyy sisällä ihan kohtuullisesti.
Tässä on siis oma näkemykseni vanhanpuoleisen auton ruostesuojauksesta. Uudempien autojen valmistajat eivät näitä varmaankaan salli, vaan se on koritakuu pois välittömästi; lisäksi niissä on käytetty sellaisia kotelonsuoja-aineita että niiden yhteensopivuus muiden aineden kanssa kannattanee tarkistaa.
Mielipiteitä, lisättävää?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.