Miten miehet rakastuvat?

ei mitenkään, koska sitä ei ole oikeasti olemassa

Samalla tavalla kuin naisetkin.
Rakastuminen on aivojen kemiallinen reaktio joka etenee samalla kaavalla molemmilla sukupuolilla.

Eikai mitään muuta eroa ole, miehen ja naisen littyvät vain sukupuoli elimiin!
Mainittakoon vielä että naisilla on rinnat. Ettei joku pikku sieluinen pääse siitä huomattamaan.

Voin puhua ainoastaan omasta puolestani.

Olen ihastunut elämäni aikana monta kertaa, ja tulen edelleen ihastumaan lähes tulkoon jokaiseen miellyttävään ihmiseen jonka näen taikka kohtaan. Varsinaisen rakastumisen olen silti kokenut vain kerran.

Se kaikki rakastuminen alkoi vähitellen töissä. Mielenkiintoni heräsi, koska hän antoi minulle hienovaraisia vihjauksia. Hän oli naimisissa, mutta hetkittäin, kun jutteli töistä kanssasi, oli hänellä tapana siirrellä ja pyöritellä nimettömässä ollutta sormusta sormessaan.

Työskentelimme yhdessä ja vähitellen opimme tuntemaan toisemme. Minulla oli fyysisiä toiveita ja unelmia hänen suhteensa, mutta en lähestynyt ilmeisistä syistä, joita olivat hänen avioliittonsa lapsineen ja hänen noin 20 vuotta vanhempi ikänsä.

Minulla oli aina mukava olo hänen seurassaan. Hän ymmärsi minua oikeastaan paremmin kuin ymmärsin itseäni. Hän neuvoi minua niin töissä kuin elämässäkin. Hän oli viisain tuntemani ihminen. Aina ystävällinen. Aina valmis kuuntelemaan.

Tuli viikonloppuja ja lomia. Minulla oli taukoja määräaikaisissa työsopimuksissa. Kaipasin takaisin töihin oikeastaan vain hänen vuokseen, koska kenties silloin tulisi mahdollisuus viettää aikaa hänen kanssaan jälleen ja enemmänkin.

Olimme jossain vaiheessa yhteisellä työreissulla ja ollessamme keskenämme, uskalsin viimein lähestyä häntä varovasti ja tuoda tunteeni hänen arvioitavikseen. Se oli pelottavin tapahtuma elämässäni. Suureksi riemukseni ja helpotuksekseni hän vastasi myöntävästi ja sanattomasti kehoni esittämään tiedusteluun.

Emme antautuneet lihalliseen kanssakäymiseen vielä viikkoihin, mutta olin täynnä onnea ja riemua jo pelkästä toteutuneesta toiveesta että hän hyväksyi minut läheisempään suhteeseen.

Saatoimme töistä palatessamme kulkea yli viiden kilometrin työmatkoja kävellen ihan vain syystä, että saisimme jutella toistemme kanssa. Muistan kuinka erään pitkän kävelyreissun jälkeen katsoin uutisia ja New Yorkin kaksoistorneihin oli törmännyt lentokone kumpaankin. Tapahtunut ei minua juuri järkyttänyt, odotin vain seuraavaa päivää ja tapaamista ihastukseni kanssa.

Suhteemme muuttui vähitellen fyysiseksi ja sitä kesti joitain vuosia. Sovimme jo alussa, että se kaikki tapahtuisi hänen ehdoillaan, ja niin myös tapahtui.

En koskaan tavannut häntä viikonloppuisin taikka lomien aikana. Hän tuli luokseni ainoastaan arkipäivinä ja ainoastaan silloin kun itse halusi. Saatoin lähettää hänelle tekstiviestin onnitellakseni häntä syntymä- taikka nimipäivänsä johdosta, en oikein muuta. Kaikki julkiset taikka ylipäätään asuntoni ulkopuolella tapahtuvat hellyydenosoitukset piti karsia pois.

Elin vain tapaamisiamme varten. Kun sellainen oli tiedossa, siivosin koko asuntoni, laitoin ruokaa ja ostin kukkia. Yritin tehdä kaikesta niin miellyttävää kuin mahdollista.

Suhteemme fyysinen puoli oli luonnollisesti tyydyttävää siinä määrin kuin sitä tapahtui. Jotenkin se suhteemme fyysinen puoli söi jotain siitä henkisestä yhteydestä, jota olin hänen kanssaan kokenut. Tai siis ei sitä aluksi tehnyt, silloin se vain täydensi ja teki kaiken ikäänkuin kokonaiseksi.

Jossain vaiheessa suhteemme muodostui eräänlaiseksi fyysisten tarpeiden tyydyttäjäksi. Kenties se oli sitä jollekin ollut jo alusta pitäen, tosin en jaksa siihen uskoa. Henkinen yhteys rakastamaani henkilöön alkoi kuitenkin vähitellen etääntyä ja lopulta vain sovimme seuraavan viikon ja kuukauden päivistä, jolloin hänellä olisi ehkä mahdollisuus tavata minua.

Ajauduimme eroon toisistamme, mutta rakastan häntä edelleen ja ajatusta hänestä. Olemme jonkinlaisia tuttavia edelleen.

Mies voi siis rakastua päätä pahkaa hänkin.