Eli oma tilanteeni on siten ehkä erikoinen, että olen huomannut jos joudun elämässäni tosi tosi stressaavaan ajanjaksoon, missä tulevaisuus on hyvin epävarmaa, niin kuulen silloin herkästi toisten puheista ikäänkuin pahoja asioita mitä he sanoisivat minusta. Siinä huomaan olevan kyseessä myös itsekeskeisyyden ja lievän vainoharhaisuuden... Olen myös hieman tavallista herkempi, minulla on tosi hyvä kuulo ja tarkkaavaisuus muutenkin ja aistin herkästi jos joku esim. katsoo minua ja muiden tunteet tarttuvat minuun tosi helposti.
Aloitin aika vasta uudessa työpaikassa ja olin hyvin stressaantunut tänään ihan muista asioista kuin työasioista ja nekin huolet ovat tosi pian ohi, mutta vanha nainen joka työskentelee lähelläni liikkui työasioissaan siten että näki minuun päin ja kuulin korvissani kuinka hän olisi sanonut hiljaa että "homo", siirtyessään sivuun. Tämä pisti pääni ihan sekaisin, koska hän on muuten erittäin hymyilevä, jopa liiankin, mutta sairastaa migreeniä. Aloin miettiä onko hän suuttunut minuun ja vihaako hän minua.
Olen joskus kuullut muutenkin samoin väärin, ja todistanut sen vääräksi. Esim. kerran kuulin yläkerrasta (äänet kuulu läpi) että sieltä olisi huudettu "nörtti" -haukkuen... Sitten kuulin sen uudestaan vähän erilaisena ja se tulikin tuolin tms. siirtelystä... Ikävää että ihminen on sellainen, että tunnereaktio on silti sama...
Aloin vain miettiä kun muuten oli mukava päivä, että mitä tarkoittaa kun joku yhtäkkiä sihahtaa että "homo", vaikken olekaan homoseksuaali.
Sama ilmiö kyllä toistuu muuallakin ihan normaalisti, esim. ihminen sen hetkisen tunnetilan konteksti vaikuttaa siihen miten hän tulkitsee toisten kasvojenilmeitä. Siitä todisteena toimisi esim. se miten ihmisten valokuvien ilmeen tulkitsemiseen vaikuttaa kuvaan liitetty teksti tai vaikkapa kuvaa katsottaessa kuultu musiikki.
Epätietoisuus ja jonkin itselle tärkeän asian menettämisen pelko on elämässä pahinta.
Aloitin aika vasta uudessa työpaikassa ja olin hyvin stressaantunut tänään ihan muista asioista kuin työasioista ja nekin huolet ovat tosi pian ohi, mutta vanha nainen joka työskentelee lähelläni liikkui työasioissaan siten että näki minuun päin ja kuulin korvissani kuinka hän olisi sanonut hiljaa että "homo", siirtyessään sivuun. Tämä pisti pääni ihan sekaisin, koska hän on muuten erittäin hymyilevä, jopa liiankin, mutta sairastaa migreeniä. Aloin miettiä onko hän suuttunut minuun ja vihaako hän minua.
Olen joskus kuullut muutenkin samoin väärin, ja todistanut sen vääräksi. Esim. kerran kuulin yläkerrasta (äänet kuulu läpi) että sieltä olisi huudettu "nörtti" -haukkuen... Sitten kuulin sen uudestaan vähän erilaisena ja se tulikin tuolin tms. siirtelystä... Ikävää että ihminen on sellainen, että tunnereaktio on silti sama...
Aloin vain miettiä kun muuten oli mukava päivä, että mitä tarkoittaa kun joku yhtäkkiä sihahtaa että "homo", vaikken olekaan homoseksuaali.
Sama ilmiö kyllä toistuu muuallakin ihan normaalisti, esim. ihminen sen hetkisen tunnetilan konteksti vaikuttaa siihen miten hän tulkitsee toisten kasvojenilmeitä. Siitä todisteena toimisi esim. se miten ihmisten valokuvien ilmeen tulkitsemiseen vaikuttaa kuvaan liitetty teksti tai vaikkapa kuvaa katsottaessa kuultu musiikki.
Epätietoisuus ja jonkin itselle tärkeän asian menettämisen pelko on elämässä pahinta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet mielestäni yliherkkä kaikille vaikutksille, sekä tajunnastasi pulppuavaan, että ihmisten sanomisiin ja reaktioihin.
Itse miehenä lähes romahdin noista aiheettomista homonimittelyistä. Kerran pimahdin kun vanha jätkä sanoi raksalla, että sinut pitäisi ilmoitta poliisille homoudestasi.
Menin lääkäriin ja sanoin sille että työkaverit haukkuivat äsken homoksi.
Nuori mieslääkäri lisäsi bensaa liekkeihin ja sanoi mielellään kirjoittavansa lähetteen mielisairaalaan. Elettiin 1980 luvun loppua.
Äijä kirjoitti sairaskertomukseeni, että potilas ilmoittaa olevansa homoseksuaali.
Seuraavana talvena tutustuin naiseen, joka asui aikuisen tyttärensä kanssa. Seuraavana keväänä menimme maitraattiin vihille. Olemme eläneet parisuhteessa 35 vuotta.
Kun tuore vaimoni meni lääkäriin, hän vihjaisi potilaalleen; miten uskallat olla parisuhteessa miehesi kanssa. En ole oikaisuut potilashistoriaani.
Olen pienestä pitäen ollut heteroseksuaalinen. Traumojeni takia kesti 28v. ennekuin sain ensimmäisen naiskokemukseni.
Kiitos vastauksestasi. Luin sen jo silloin kun vastasit. On se hullua tuommoinen, mutta pitää olla niin vahva ettei välitä siitä mitä muut sanovat! Onhan sinulla valta omassa ~20 cm pääkopassasi... Itse ratkaisin tuon jutun siten, että menin nuotiolle luontoon erääseen hienoon paikkaan, vaikka olikin pimeää. Tuijottelin nuotiota niin kauan etten enää jaksanut olla siellä, vaan lähdin ikäänkuin automaattisesti pois paikalta (kyllästyin)... Tämän parin tunnin "kilvoittelun" ansiosta huoleni olivat rauenneet. Nuotioon tuijottelu hoitaa ihmistä ihmeellisellä tavalla.............
Oliskohan niin että sinulla on jäänyt lapsuudessa trauma,. Olet kokenut hylkäämistä ja että sinua on nolattu ja sanottu pahasti. Perusturvallisuutesi on horjuva jaon tunnetasolla hylkäämistä ja on jäänyt rakkauden vaje. Tuollainen personallisuus koko ajan vainuaa itselleen negatiivista palautetta, ei hän edes huomaa että häntä kannustetaan. Voi kun voisit mennä sinne missä tuo vamma tai traumat ovat tulleet ja käsitellä niitä ja pytää sitten Taivaallista Isää parantamaan nuo hylkäämiset, rakkauden vajeet, loukkaukset.
Kyllä näin on käynyt kuten sanoit. Monessakin vaiheessa elämää ja usein niihin on liittynyt vahva epätietoisuuden ja spekuloinnin täyttämä ahdistus ja pakotoimenpiteet... Periaatteessa elämääni on täyttänyt pelko yli puolet elämästäni. Joskus huomaan ajattelevani pahaa myös minulle ystävällisistä ihmisistä, työnnän heitä pois, en päästä lähelleni, kaipaan yksinäisyyttä jota hallitsen..