"Kohistessa sadekuuron
et kuule kun kerron
Sun jälkeesi on yksinäisyys
pahempaa kuin koskaan ennen
Kaupunki tulvii
huuhtelee katujaan
pesee pois muistojaan
Meistä ei enää
jäljellä mitään
Päivässä haihtuu
toiseksi muuttuu
Se vihloo ja syö
joka ytimeen asti käy yksinäisyys
tänäänkin minä luovutin
annoin sen nylkeä mua"
et kuule kun kerron
Sun jälkeesi on yksinäisyys
pahempaa kuin koskaan ennen
Kaupunki tulvii
huuhtelee katujaan
pesee pois muistojaan
Meistä ei enää
jäljellä mitään
Päivässä haihtuu
toiseksi muuttuu
Se vihloo ja syö
joka ytimeen asti käy yksinäisyys
tänäänkin minä luovutin
annoin sen nylkeä mua"
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olipa surullinen runo ,niin kaunis ja kaipuuta täynnä.. Empatia minussa heräsi..
Aivan selvästi naisen kirjoittama. Miehet ei kykene tuollaiseen herkkyyteen.
mutta anonyymiltä kenelle?
Tuo teksti on pätkä Paula Vesalan sanoitusta. Siksi lainausmerkeissä, kun ei ollut aloittajan omaa käsialaa.
Runot auttaa. Palataanpa asiaan kirjeiden merkeissä.
Sopii Sulta mulle.