Hautasin eilen koirani,sen ihmisen parhaan ystävän

amaaivanitse

Sain sen haudata puutarhaani,kuono järvellepäin!
Se lyhyt sairaus,kasvain ikenessä,osoittautukin syöväksi.Se rakas nelijalkainen oli minun ainoa ystäväni täällä yksinäisyydessä,kun mieheni oli laitoksessa ja poistui yli kaksi vuotta sitten veronmaksajain kaartista.
Veronmaksajat ovat olleet viimeaikoina tapetilla,varsinkin he jotka olisivat maksukykyisiä?

No on minulla hyvääkin kerrottavaa: Olin tänään lekurissa ja sain lähes terveen paperit,tosin lonkkani ja selkäni kuvataan.
Pääni kuvaamiselle ei katsottu aihetta??
Se tämä aman sanoma pilvipoutaisena päivänä

18

267

    Vastaukset 18

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • allergikko

      Eikö sinulla ollut hiljattain montakin nelijalkaista, ainakin kerroit 12 tassuntuomaa lunta ja kuraa sisälle? Kaikkiko olet haudannut jo?

      • No olen haudannut ehkä tulevaisuudenhaaveet,mutta ne nelijalkaiset ovat päässeet pari kissaa uusiin koteihin ja ne vanhukset 24v kissojen taivaisiin.

        Minäkin olen alrgikko,siis astmapiippu ja sillei.Altistuin liimalle työympäristössä,kissalanpoika oli pahinta myrkkyä.
        No meidän elämämme jatkuu,siitä huolimatta,että rakkaan koirani jouduin eilen hautaamaan ama


      • Noi kurajäljet eteisenmatolla vain kertoivat,niiden ihanien karvatassujen kuuluan tähän asuinilmapiiriin,joka koostui lähes yksinomaan karvatassuista.
        Yksinelämisen voi paikata noilla karvatassuilla ja näin tein sen minäkin


    • Olin niin paniikissa,etten osannut edes kirjaitua palstalle,kun kerroin tuntemuksistani.
      Lemmikin menetys on todella rankka juttu.Ja vielä nopeasti etenevä sairaus

      • Olen kokenut sen menetyksen myös Ritu. Tiedän miten pitkään kuuntelee tassuttelua iltaisin sängyn viereen, ennenkuin uskoo ystävän menneen.
        Minä menetin bern'nini auto-onnettomuudessa, jolloin sillä ratkesi verisuoni keuhkoissa.

        Tsemppiä Ritu, onneksi olkoon silti terveytesi puolesta, kyllä sulla pää on terävänä pysynyt, moikka vaan 😊


      • sini.sirkku kirjoitti:

        Olen kokenut sen menetyksen myös Ritu. Tiedän miten pitkään kuuntelee tassuttelua iltaisin sängyn viereen, ennenkuin uskoo ystävän menneen.
        Minä menetin bern'nini auto-onnettomuudessa, jolloin sillä ratkesi verisuoni keuhkoissa.

        Tsemppiä Ritu, onneksi olkoon silti terveytesi puolesta, kyllä sulla pää on terävänä pysynyt, moikka vaan 😊

        Tiedän sen! Kiitos sini_sirkku!
        Se koira oli koko minun elämäni.Hän kannatti minua,hänen kanssaan jaoin suruni,iloni.
        Nyt on vain tyhjyys?


      • sini.sirkku kirjoitti:

        Olen kokenut sen menetyksen myös Ritu. Tiedän miten pitkään kuuntelee tassuttelua iltaisin sängyn viereen, ennenkuin uskoo ystävän menneen.
        Minä menetin bern'nini auto-onnettomuudessa, jolloin sillä ratkesi verisuoni keuhkoissa.

        Tsemppiä Ritu, onneksi olkoon silti terveytesi puolesta, kyllä sulla pää on terävänä pysynyt, moikka vaan 😊

        Tunnen myös syvää kiitollisuutta niitä nelitassusia kohtaan,joita olen saanut omistaa,kouluttaa.
        Haastavin oli bulmastiffini Topi ja vielä uros.Koulutus vaati todella kovia,mutta päättäväisiä otteita.
        Rodun ominaisuus täytyy tietää,ennenkuin hankii koiraa. Topi eli ja oli suojelijani lähes kuusitoista vuotta,molossikoirien keskiikä kolmetoista,että Topi ylitti ikärajansa


    • yrjänä.eläinten.ystävä

      Syntymäkodissani vanhempi veli aina piti pystykorvakoiraa. Kun edllinen tuli vanhaksi ja raihnaaksi veli ei halunnut sitä itse lopettaa.
      Kutsui kauppiaan tekemään sen pienoiskiväärillä. Ei olisi pitänyt pikkusantun antaa sitä katsoa. Koira nuolaisi kauppiaan saapasta jo maahan lysähtäneenä.

      Vaimon hankkimaa koiraa lenkitin kymmenkunta vuotta. Monirotuinen tyttökoira Ronja eli 14 vuotiaaksi. Eläinlääkäri sanoi että sen munuaiset ovat loppu ja koira pitäisi lopettaa.
      Hautasin sen kuono portille päin puutarhaan banaanilaatikossa kevättalvella Sanoin sille tippa linssissä: vahti hyvin tonttiamme.

      Tämä menee jo uskomuspuolelle. Naapurien edesmenneet narttukoirat pitivät minua pahimpana tyyppinä, minkä tiesivät.
      Koirat vaistoavat eri tasoilta asioita. Ne vaistoavat, että Ronjan henki suojelee tuota taloa yhä.

    • Sinulle yrjänä.eläinten.ystävä!
      Todella toi kertomuksesi eläinrakkaudesta lähentää meitä kaikkia.
      Eläimen ei koskaan täydy kärsiä.Eihän se rakas perheenjäsen osaa kertoa sinulle,että nyt minuun koskee.Eläin vetäytyy,sosiaalisuus katoaa,silloin täytyy omistajan tajuta,että nyt ei kaikki ole hyvin?
      Koirallalleni kasvoi ienkasvain,luulin sitä hyvänlaatuiseksi,mutta se olikin syöpä.
      Koirani oli energinen,käytiin lenkeillä,mutta se pahkura kasvoi.
      Rötkensäteet paljastivat syövän,olihan se pysäyttävä toteamus.
      Jollainlaiila,kun sain sen rakkaalle eläimelle kaivettua haudan ja makuualustan ja viltin laitettua sinne mullanalle pystyin olettamukseen,olen tehnyt parhaani tämän rakkaan koirani puolesta,jonka sain omistaa ama

    • Hyvä ystäväno Roi oli lahjakas kirjoittaja. Hänet palkittiin mm. kirjoituskilpailussa muutama vuosi sitten aihhesta " Koulutuslenkki Laajasalossa" ja olisi saanut erikoiskutsun paikalliseen kirjastoon palkintojenjakotilaisuuteen, Valitettavasti Roin maailllet harrastukset saivat ikävän lopun vain viikkoa ennen tuota tilaisuutta, Roilta poistettiin pala yläleuan luuta vain pari kuukautta aiemmin, Tiedustelin lääkäriltä asian mielekkyyttä, hän kuitenkin uskoi tai uskotteli, että Roilla olisi vielä mnta vuotta elinaikaa,
      Valitettavasti syöpä levisi aivoihin ja aiheutti vakavan sairaskohtaisen pahaksi onneksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä , eikä minulla ollut mahdollisuutta rauhoittaa Roita ja kuljettaa eläinsairaallaan. Oneksi Roilla oli ns,kuristushihna, Saatuni pitävän otteen sain kuljetettua Roin ulos. Jouduin yksinkertaisesti kuristamaan Roin, Itkin ja pyysin anteeksi, vaihtoehtoja ei vain ollut, Vaimolleni ja hänen tyttärelleen Roin kuolema oli tietysti järkytys, kuitenkin he hyväksyivät päätökseni.
      Onneksi Roin kirjoitus julkaistiin kokoelmassa " Elämää Laajasalossa ennen ja nyt" kirjoituskilpailun satoa Laajasaon kirjasto

    • en.ymmärrä

      Miten koira voi olla lahjakas kirjoittaja ? Kenet kuristit, en ymmärrä kirjoitustasi ?!

      • Kaiketi kirjoittaja elää lukemaansa ja kokemaansa?
        Minä koin aikoinaan lukemani Sielunmatka parapsykologisen teoksen matkana sielunmaisemaan,jolloin halusin tietää elämäntarkoituksen,poikani itsarin jälkeen.
        Siiinä opuksessa kerrottiin,ettei kuollutta eläintä saa jäädä suremaan,koska se ei pysty jatkamaan uudestisyntyneenä uutta elämäänsä.
        Tänään lehtiä haravoidessani,sinitiainen tuli juttelemaan ja ajattelin,koirani sielu oli päässyt perille ama


      • Mielestäni hän kertoo kuristaneensa sairaan koiransa!
        Minä olen aina,kun on ollut tarvis lopettaa eläin kutsunut eläinlääkärin ja kotipihalla nukutus ja kuolinpiiki.
        Eläimen voi hyvästellä,eläimelle voi kertoa,sinä menet ensin ja minä tulen perässä sinne sateenkaarisille ja kuinka rakas olet minulle ollut


      • rituliini_38 kirjoitti:

        Mielestäni hän kertoo kuristaneensa sairaan koiransa!
        Minä olen aina,kun on ollut tarvis lopettaa eläin kutsunut eläinlääkärin ja kotipihalla nukutus ja kuolinpiiki.
        Eläimen voi hyvästellä,eläimelle voi kertoa,sinä menet ensin ja minä tulen perässä sinne sateenkaarisille ja kuinka rakas olet minulle ollut

        Mielestäni sinä tilanteessa kaikkein tuskattomin toimenpide, pitkittäminen ilman lieventävää lääkitystä olisi ollut suoranaista eläinrääkkäystä.
        Roin rakkaimpia harrastuksia oli arkelogia, eräs kohta tuossa kirjoituksessa: Koulutettavani kertoo noiden bunkkereiden olevan IT-tykkien suojia, Tiedän kuitenkin kiinalaisten sotavankien rakentaneen tänne ennen ennen ensimmäistä maailmansotaa taisteluasemia, olen kaivauksieni yhteydessä löytänyt huomattavan hapankaalikerrostuman.


      • rituliini_38 kirjoitti:

        Kaiketi kirjoittaja elää lukemaansa ja kokemaansa?
        Minä koin aikoinaan lukemani Sielunmatka parapsykologisen teoksen matkana sielunmaisemaan,jolloin halusin tietää elämäntarkoituksen,poikani itsarin jälkeen.
        Siiinä opuksessa kerrottiin,ettei kuollutta eläintä saa jäädä suremaan,koska se ei pysty jatkamaan uudestisyntyneenä uutta elämäänsä.
        Tänään lehtiä haravoidessani,sinitiainen tuli juttelemaan ja ajattelin,koirani sielu oli päässyt perille ama

        Tuttu kirja tuo Peter Richelieun: Sielun matka. Kertoo myös muistaakseni reinkarnaatioista.


    • Per-kel

      Minä hautasin ystäväni 3½ vuotta sitten.- Uutta en tässä iässä enään ota, paitsi jos vaimo lähtee ennen minua :(

    • Roi on kertomuksessa "Minä olen Roi"-muotona, ikäänkuin "omistajansa" (ihmisen) kouluttajana :)

      Venäjällä on hyvin kuuluisa kirja Bim Mustakorva, suomennettukin tämä. Siinä myös koira kertoo elämästä neuvostoliitossa, koiran silmin katsottuna.
      Samalla se on hienovarainen arvostelu (rivien välistä) vallitseviin olosuhteisiin "sosialismissa".

    • yrjänä.eläinten.ystävä

      Oli oireellista että veljeni hautajaisista lähdin saattotilaisuuskahvit juotuani. Koiran muistohetkeni ei lähde mielestä koskaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset ymmärtävät ettei talous lähde nousuun

      Miten paljon järjellisempi olento nainen onkaan kuin tilastollisestikin paremmin tienaava mies. Kun kaikkialla puskuroid
      Maailman menoa
      109
      713
    2. En jaksa

      Enää pelleillä ja paljastan J naisen nimen. Se on Jonna ja hän ei koskaan, edes luultavasti ollut täällä. Silti piene
      Ikävä
      42
      506
    3. Jos meillä olisi yhteinen koti

      Niin haittaisiko sinua pitää se vähä tavaraisena? Ajattelin tänään että jos joskus asuttaisiin yhdessä ja haluaisit pal
      Ikävä
      50
      470
    4. Yksi asia sen esti

      Etten antanut meille mahdollisuutta
      Ikävä
      36
      462
    5. Minkälainen nainen

      Minkälainen kaipaamasi nainen on luonteeltaan? Kaikki hassun hauskat antava ja helppo on sallittuja, jos poikien on kovi
      Ikävä
      17
      419
    6. Kissa eli kivuissa useita viikkoja

      Ei vienyt lääkäriin vaikka kissa parka maukui ja moni seuraajakin (minäkin) näin että kissa on sairas.
      Tuusniemi
      91
      391
    7. Tuntuu pahalta meidän molempien puolesta

      Anteeksi, että olen tällainen pelkuri. En vaan usko rakkauteen enää miehen ja naisen välillä omalla kohdalla. Tiedän, et
      Ikävä
      33
      381
    8. Haluat siis irl

      Ettemme ole missään väleissä?
      Ikävä
      43
      355
    9. Mies kyllä lähestyy naista

      jos on oikeasti kiinnostunut. Tämä muistutuksena.
      Ikävä
      46
      353
    10. Martina ja Muhis vaan ystäviä

      Selityksiä tältä tyrkyltä löytyy, eikö kehtaa puuma sanoa, että seurustelemme. " Tää nyt on tämmönen alku vielä". Eiköhä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      130
      352
    Aihe