joka rikkoo koko ihmisen. PTSD eli posttraumaattinen stressihäiriö kestää niin kauan parantua kokonaan. 2011 se tapahtui kun kohtasin henkistä ja fyysistä väkivaltaa jota jatkui se koko vuosi, jonka jälkeen se jatkui uhkailuna ja pelotteluna sekä vainoamisena..
2012 loppuvuodesta traumapsykologi antoi diagnoosin PTSD ja silloin olin jo lääkinnyt rankemmin itseäni viinalla ja kärsinyt jumalattomista pelkotiloist, painajaisista joissa näen exäni hajottavan oven tai ikkunan ,katsovan minua vihaisesti ja hyökkäävän päälle tai työntämäsä minua seinää vasten ja puristamalla mua leuvasta pakottaen katsomaan itseään silmiin kun hän toistelee mitä kaikkea hänestä minä olen jotta varmasti uskon ja painan sen syvälle selkäytimeen asti.
Muistan puristaneeni silmät kiinni ja kyyneleet virraten kuunnellut..
Minulle uskoteltiin että olen pahasti mielisairas ja todella paha ihminen. Minua alettiin taivutteleen uskomaan että olen psyykkisesti niin sairas että minun täytyy antaa lupa exäni toimia edunvalvojanani ja allekirjoittaa lappuja joilla antaisin luvan hallita pankkiasioitani sekä muita yksityisiä asioitani. (vaikka tosiasiassa juuri lääkärissä oli tehty tarkistus minun psyykkisestä ja fyysisestä tilasta jonka olin itse pyytänyt tämän exäni väitteiden takia tekemään minulle. Pyysin siitä myös ihan lääkärinlausunnon allekirjoituksineen..)
Minua taivuteltiin uskomaan että olen niin kamala että vain se exäni on ainut toivoni ja minun täytyy mennä naimisiin hänen kanssaan...
Kävin läpi helvetin...mutta pääsin irti siitä kaikesta. Vuosiksi jäi traumat siitä helvetistä jota kukaan ei pysty tajuamaan edes täysin koska kaikki on niin uskomattoman kuuloista. En siksi oikein jaksa edes avata kokemaani.. ymmärrys ja uskokaan kaikilla ei riitä ymmärtään sellaista häiriintyneisyyttä mitä olen kokenut.
Olen toipunut todella hyvin ja lähes jo oireettomaksi siitä kokemuksesta, mutta tänään taas huomasin kuinka yliherkästi otan jos mies minulle huutaa tai vihaisemmin puhuttelee.
Menen jotenkin ihan lukkoon ja järkytyn enemmän kuin olisi tarvis. Itku on tulla ja kädet alkaa täriseen... ahdistuneisuuteni tulee voimakkaaksi...
Se siitä enää jäljellä, joka kertoo väkivallan kokemiseni historiasta. Häiritsevää kun en pysty sitä kontrolloimaan vaan se on ns. PTSD-häiriön viimeisiä jälkiä joille en vaan voi mitään enkä pysty edes kovettaan itseäni tai häivyttään näkyviä reaktioita kuten kyyneleet ja käsien vapina.
Kiroan ikuisesti päivää jolloin en tajunnut olla varovainen ikävän ihmisen kohdattuani.
2012 loppuvuodesta traumapsykologi antoi diagnoosin PTSD ja silloin olin jo lääkinnyt rankemmin itseäni viinalla ja kärsinyt jumalattomista pelkotiloist, painajaisista joissa näen exäni hajottavan oven tai ikkunan ,katsovan minua vihaisesti ja hyökkäävän päälle tai työntämäsä minua seinää vasten ja puristamalla mua leuvasta pakottaen katsomaan itseään silmiin kun hän toistelee mitä kaikkea hänestä minä olen jotta varmasti uskon ja painan sen syvälle selkäytimeen asti.
Muistan puristaneeni silmät kiinni ja kyyneleet virraten kuunnellut..
Minulle uskoteltiin että olen pahasti mielisairas ja todella paha ihminen. Minua alettiin taivutteleen uskomaan että olen psyykkisesti niin sairas että minun täytyy antaa lupa exäni toimia edunvalvojanani ja allekirjoittaa lappuja joilla antaisin luvan hallita pankkiasioitani sekä muita yksityisiä asioitani. (vaikka tosiasiassa juuri lääkärissä oli tehty tarkistus minun psyykkisestä ja fyysisestä tilasta jonka olin itse pyytänyt tämän exäni väitteiden takia tekemään minulle. Pyysin siitä myös ihan lääkärinlausunnon allekirjoituksineen..)
Minua taivuteltiin uskomaan että olen niin kamala että vain se exäni on ainut toivoni ja minun täytyy mennä naimisiin hänen kanssaan...
Kävin läpi helvetin...mutta pääsin irti siitä kaikesta. Vuosiksi jäi traumat siitä helvetistä jota kukaan ei pysty tajuamaan edes täysin koska kaikki on niin uskomattoman kuuloista. En siksi oikein jaksa edes avata kokemaani.. ymmärrys ja uskokaan kaikilla ei riitä ymmärtään sellaista häiriintyneisyyttä mitä olen kokenut.
Olen toipunut todella hyvin ja lähes jo oireettomaksi siitä kokemuksesta, mutta tänään taas huomasin kuinka yliherkästi otan jos mies minulle huutaa tai vihaisemmin puhuttelee.
Menen jotenkin ihan lukkoon ja järkytyn enemmän kuin olisi tarvis. Itku on tulla ja kädet alkaa täriseen... ahdistuneisuuteni tulee voimakkaaksi...
Se siitä enää jäljellä, joka kertoo väkivallan kokemiseni historiasta. Häiritsevää kun en pysty sitä kontrolloimaan vaan se on ns. PTSD-häiriön viimeisiä jälkiä joille en vaan voi mitään enkä pysty edes kovettaan itseäni tai häivyttään näkyviä reaktioita kuten kyyneleet ja käsien vapina.
Kiroan ikuisesti päivää jolloin en tajunnut olla varovainen ikävän ihmisen kohdattuani.
Vastaukset 9
Vanhimmat
no sepä ikävää :(
Mutta ymmärrettävää miksi jos tietää taustat, mutta harvoille tutuillekaan jaksan alkaa selittään. Mä sitten vain oon sitä mitä oon sitten enkä jaksa kertoa miksi oon.. ei se kuulu vieraammille mitä mulla on elämässäni sattunut.
Onni silti etten kaikkeen suostunut esim:
Valtakirjat joilla luovutan exälleni hallinon asioihini ja joilla annan luvan toimia edunvalvojanani hän toi kotiini ja toisteli minulle mitä hänestä olen ja löi paperin eteeni... minä löin lääkärinlausonnon hänen nenän eteen mutta häntä ei kiinnostanut.
Minun piti antaa yksityisissä pankki ja muissa asioissa hallinta hänelle. Se oli vaatimuksista yksi johon minua henkisen ja fyysisen väkivallan keinoin painostettiin
Toinen oli avioliitto ja asuntoni irtisanomislappu. Minua huoriteltiin ja haukuttiin ja kaikin keinoin litistettiin maanrakoon jotta minulta irtoisi allekirjoituksia papereihin..
se oli sairasta aikaa ja vain minun jääräpäisyys pelasti minut siltä.
Tommoset psykopaatit ottaa uhrikseen ihmisiä joita luulee heikoiksi, olit vahvempi kuin luuli. Onneksi sulle.
Itse kokenut vastaavaa, mutten ihan noin pahana. Tai oli sekin pahaa, mutten halua selittää täällä mitä kaikkea siihen liittyi. Aiheutti mullekin ptsd:n, mutten juonut viinaa tms. joten en päässyt psykologille sen takia.
Ja aloittaja senkun jatkaa tarinointiaan. Mitähän seuraavalla kertaa.
Se vaan että tuo on totta
Tässä Suomessa on 5 miljoonaa ihmistä
On lottovoittajia, on julkkiksia. Idols voittajia
On Matti nykäsiä jotka elänyt alkoholismi ja väkivalta perhehelveteissä, sitten on Anneli auer tapauksia, on kouluammuskelu tapauksia, on erilaisia moottoripyöräjengejä ja rikollisjärjestöjä
Joten miksi ei minun kertomani tapaista?
Ehkä siksi että jotkut elää rajatussa kehdossa jossa muu maailma on suljettu ulos ja sieltä turvasta ei näe laajasti. Näkee vaan sen oman kehdon Seinät eikä tajua että maailma on suuri ja laaja ja käsittää paljon enemmän kuin sen sinun pienen kehtosi rajat.
Älä viitti tota tekopyyhyyttäsi, kun luulet joistain stalkkaamisista ihmisistä taustojen ja muun puolesta ties mitä, tietämättä mistään mitään. On sellasia kun alotuksessa, tuskin ne tänne tulee kertoilen.
Tuskinpa puhun kuule palstasta.
Onko tullut mieleen että saattaisi. Puhua ihan koti ikkunani takana vakoilemassa valokuvia Otavasta ja minulle niitä lähettelevästä vainoajasta joka viestiin kirjoittaa kuvan perään
"Hyvin näkee. Tapan sinut jos..."
Minusta se on ihan oikeaa stalkkausta eikä sitä palstan lässyttäjän vinkumista jostain mielikuvitus palstakiusaajista.
Psykoosit on sairaus ja sellaiset tarvii apua jotka täältä omii kaiken ja luulee ties mitä
Elämä on lives
Naurattanut lukea sitä itkua täältä jostain vitun palsta stalkkauksesta kun vitun vinkuja ei ole saanut puukon kärkeä vainoajaltaan selkäänsä ja samalla kuiskattu korvaan.
" sinähän et minua jätä. Jos jätät ja näen sut jonkun muun kanssa. Tapan teidät molemmat. Tajuatko. Et ole jättämässä. Sitä paitsi riisua kukaan muu voisi rakastaa ees. "
Sekin on mielestäni sitä oikeaa vainoamista ja uhkailua
Eikä mitään jokiniemen sadun kaipaajan mielikuvitus paskaa jostain palsta mössöistään
Tollasia kokemuksia ei voi oikein kukaan muu ymmärtää, kuin sen helvetin läpi käynyt?
Ikävä ihminen kuulostaa lievältä ilmaisulta? Ihmispaholainen lähempänä totuutta.