Hei.! Onko joku samassa tilanteessa kun minä.? En kestä äidin kuolemaa . Avioero ja muutin lapsuuden kaupunkiin. Ei kavereita ei lapsia ei sukua. Ei terapia auta yksinäisyyteen ja tupla suru. Olen 57 v Porvoossa. Onko joku valmis asumaan mun kanssa? Tai olla elämänkumppani?
apua en selviä yksinäisyydestä ja surusta auttakaa
enkeli11
3114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä olen hieman sinua vanhempi sinkku, ja olen menettänyt vanhemmat kauan aikaa sitten. Erokin ei ole enää eilisen päivän murhe. Lapsia ja sukua ei ole paljoa. Olen kuitenkin löytänyt uoman arkeeni Jumalan ja ystävien kautta.. En edes kaipaa tähän kaveriksi kattilan kolistelijaa. Nyt osallistumaan erilaisiin asioihin,. Ala harrastamaan vaikka kotimaamatkailua. Porukoissa tapaa uusia ihmisiä ja on aikaa solmia tuttavuuksia kun ollaan päivä, pari jopa viikkokin samassa ryhmässä.
Voi vithulainen. Onpas neuvot. itä iloo matkailla, shoppailla, syödä hyvin?? Pelkkää huumetta ja harhaa.
Joo. Kukahan täyspäinen noita jaksaa katella päivää kauemmin.