Toistuvia renkaita kuin väreitä veden pinnalla, vastakkaisia peilejä. Jälleen sanon hyvästejä, lähetän matkaan, lausun sisimmässäni sanat, joita en kuiskaa. Löydä itsesi, rakkaani, löydä kotiin.
Niin saapui marraskuu
tyyni.koski
19491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kun minä olin virtaavaa vettä sinä olit itse tyyneys - ja kun minä olen itse tyyneys sinä olet virtaavaa vettä.
(Ja sinä kesytit minut.)
Sanasi kuin omiani, polku, jonka vieressä minä olen valinnut kulkea, ja ymmärrän. Niin moni voisi luulla väärin, katsoa kaukaa ulkopuolelta ja arvostella, eivätkä he tiedä miten kaunis voi olla kaukainen vuori katsoa ja miten vaikea saavuttaa sen kylki, tulla osaksi, edes hetkeksi, tulla vangituksi lasikuvun sisälle ikuiseen talveen, joka on kuin valkea uni, niin selkeä ja täydellinen, ja miten ikinä he voisivatkaan tietää.
https://youtu.be/x9J2jvgMJjI
Sielu sielu, kaksoisliekki, toisille tarkoitettu, tähdet, universumi, kohtalo.
Rumien ihmisten sanahelinää kun eivät onnistu saamaan ihmissuhteita.
kaunis ihminen, kauniit sanat. Ainakin minua ovat rikastuttaneet paljon tämän nimimerkin runot, sentapaiset.
Samaa mieltä, oikein korkeaa tasoa ne ovat olleet.
Kaunista, ihminen on kaunis ajatellessaan kauniisti itsestä ja muista ❤️
Halu kertoa toisen tärkeydestä. Tunteesta. Tahto lähettää matkaan, antaa etsiä unelmansa, kantaa osa omistasi mukanaan ja toivoa, että joku poluista johtaa luoksesi ajan määräämättömässä hämärässä. Kykenemättä pyytämään enempää.
Ja vain yhden asian haluaisin mies tietää. Kuka minä olen sinun tarinassasi?
Kauniita ajatuksia aloittajalla. Nimenomaan vapaasta tahdosta ja halusta tulee lähteä se toisen lähelle tuleminen, oleminen ja rakastaminen. Jos olet jollekin vain hetkessä korvattavissa et ole hänelle arvokas. Ja jos itse tuntee vahvasti ja epäröi toisen tunteita tai sitä ono toiselle arvokas on hyväkin suojautua.
Ei kyse ole suojautumisesta. Hänen kanssaan en pelkää ja saan olla se, joka olenkin - minä vain murehdin sitä, että jos elämä viekin meidät kauemmas toisistamme ja en osaa, en kykene laskea sillä tavalla irti, ettenkö aina odottaisi häntä.
Nainen olet juoni,
jollei sinua aluksi huomaa,
seuraa kokoajan,
ei lopultakaan ymmärrä mitään,
elämän.
Minä ymmärtänyt
lainkaan mitä
ajoit takaa,
mutta sanojani punnitsen, en voi niitä lähettää matkaan, en sitoa toista. En haluaisikaan. Toivon vain / joskus / vielä kerran löytävän luokseni ja sanovan, että
pitää kiinni
minusta.
Ok, sori sotkuinen olin, piirtää yritän nyt selkeemmin.
Nainen on kuin elokuvan juoni,
jollei häntä ensin huomaa,
ja seuraa kokoajan,
ei loppujen lopuksi
elämästä ymmärrä yhtään mitään,
Kiitos. Mutta en tiedä onko tarpeenkaan ymmärtää. En ymmärrä itsekään. Jos maailmassa on jumala on hänen käsikirjoittajillaan joskus kieroutunut huumorintaju. Tai copy paste liikaa käytössä.
Hei näyttänön neito,
on hän oikea Oskari,
emmehän me voi kuolla,
koska eihän me vielä edes eletä,
kun ole emme yhteydessä,
vaan vasta näyttämön edessä.
Ei haittaa vaikka tulin väärään paikkaan,
en kuitenkaan ole oikea,
vielä harvemmin oikeassa,
olen kuitenkin oikeesti täällä.
Tuo oli hauskasti sanottu :D
Kiitos
Tuntuu siltä, että olen sanonut niin paljon ja kuitenkaan en mitään. Voisinpa edes kirjoittaa kirjeitä, kuunnella ajatuksiasi, mutta en tiedä - toisinaan toivon, että olisin vain valo, jonka voi sammuttaa ja kaikki katoaisi. Tunteet, ajatukset, ikävä, se mikä on väärin, mikä on oikein, mikä on mahdollista, mikä ei... in luctu atque miseriis mortem aerumnarum requiem, non cruciatum esse - ilman olemassaoloa ei ole rangaistustakaan, mutta toisaalta haluan myös uskoa, että jokaisella yöllä on aamunsa, niillä kaikkein pisimmilläkin.