oltaisiin voitu ruveta kunnolla juttelemaan jä lähes pari vuotta sitten. Ongelmana koko tilanteessa on varmasti ollut se, että minä yhdistän asioita ja kaikkea muutakin eri tavalla kuin muut. Minulle yhden sanan voi liittää useampaankin ihmiseen ja siksi monta vuotta on ollut sekamelskaa ja se ei ole koskaan tuntunut hyvältä. Ja lisäksi se, että yksityisasioita ei olisi koskaan saanut käsitellä töissä. Minä todella toivon ettei minun tarvitse enää kärsiä siitä koskaan, koska aina silloin kun sitä tapahtuu kuolema palaa välittömästi takaisin olkapäille ja silloin ei jaksa muuta kuin olla yksin. Selvää on se, etten koskaan jaksa ruveta tutustumaan minulle tuntemattomiin ihmisiin. Siinä ei minulle ole koskaan ollut mitään epäselvää, mutta jos ainoa ihminen jonka kanssa haluaisin elämäni jakaa ajattelee koko tilanteesta eri tavalla, niin minulle on selvää että elän loppuelämäni yksin.
Minun mielestä
ajatuksiani
099
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.