Aaioita joita haluaa tehdä. Joihin kykenee.
Mulla on mietinnässä et onko musta enää mihinkään.
Haluan mahdottomia aaioita ja vaikka saavuttaisin ne olisin näin yksinäinen.
Tuntuu oudolta et on tippunut näin alas
Mulla on mietinnässä et onko musta enää mihinkään.
Haluan mahdottomia aaioita ja vaikka saavuttaisin ne olisin näin yksinäinen.
Tuntuu oudolta et on tippunut näin alas
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuttu tunne.Joskus tarvii aikaa palautuu rankoista kokemuksista,kyllä ne voimat palailee
https://m.youtube.com/watch?v=gH63tM0lZnM#
Riippuu pitkälti siitä mitä ne tavoitteet ovat. Jos kaikki tavoitteet ovat suorituskeskeisiä niin ihminen ennenpitkää huomaa tyhjyyden elämässään. Monet lapsetkin kasvatetaan tähän suorituskeskeisyyteen, jos kehutaan koulumenestyksestä tai urheilu-ym.harrastuemenestyksestä. Tehdään ihmisistä suorituskeskeisiä, kun että oltaisiin oikeasti onnellisia ja tykkääviä siitä lapsesta itsestään vikoineen ja kaikkineen.
Mullakin on tunne ettei musta ole enää mihinkään. Ei ole tavoitteitakaan. Kunhan selviäis päivän kerrallaan eteen tulevista vastoinkäymisistä. Sen hoksasin kun asioita mietiskelin ettei mulla ystäviä oikeastaan koskaan ollut, muutama tuttava vaan joskus vuosia sitten. Enää en edes pysty ihmisiin tutustumaan, kun en käy missään. Yksin ei tee edes mieli käydä missään. Tuskin tulevaisuudessakaan mulla tulee ystäviä olemaan, en ole ikinä mikään suosittu koskaan ollut. Musta on tullut elämäntilanteeni takiakin erakko, ei pysty olemaan pitkään pois kotoa, kun hoidan omaistani. Kun joskus tämä homma loppuu, niin en tiedä onko musta edes mihinkään töihin enää, varmaan pitäis ottaa jonkun verran saikkua ett saan kerättyä voimia ja virtaa akkuun. Mutt muita tavoitteita ei ole kuin selviäis tästä savotasta edes jotenkuten hengissä. Ja sitten kun on aikaa itselleni, voin vaikka lukea kirjoja ja sekin olis luksusta, ett vois vaikka nukkua koko päivän jos tuntuu siltä. Pieniä haaveita, tämmöisellä mitättömällä ihmisellä.
Voimia sinulle, kuulostaa rankalta. Kyllä tuossakin tilanteessa olisi hyvä, että olisi joku sydänystävä edes.
Kiitos. Olisihan se mukavaa, jos olis joku ystävä ollut, mutt kun ei, niin ei. Yks tuttava pisti välit poikki, just kun olisin eniten ystävää tarvinnut. Sanoi vain viimeisessä puhelussa, ett koita pärjätä. Ehkä mussa vaan on liian paljon vikoja kuoressa ja sisuksissa ettei kukaan halua näin viallisen tapauksen kans olla tekemisissä. No, eipä tuota auta märehtiä, kun se ei märehtimällä parane. Kun en kelvannut kellekään, niin en kelvannut.
Bullshit:"ehkä mussa ..liian paljon vikoja...kukaan halua näin viallisen..." aika rankkaa botaskaa jstn toisesta ihmisestä, vaikka muka puhut itsestäsi! Lukekaapa ihan huviksenne, miten eräät älykkäät,viisaat kokevat ns. Yksinäisyyden ja " ystavat"! He eivät voi yksinkertaisesti sietää sitä bullshiittiä, pinnallisuutta,mitä yleisesti ymmärretään " ystävyydellä" . Jos aitoja ihmisiä ei ole, ja monesti ei ole, he eivät mitenkään muserru " ystävien" puuttumiseen. He tietävät olevansa yksinäänkin hyvässä seurassa! Siinä teille tekopsykologeille askaretta. Ja pohdintaa, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Teidän metodinne yksinäisyyteen " pakottamisesta" on täysin epäonnistunut, se ei vaan toimi ihan jokaisen kohdalla.
Itsestäni mä puhuin, en kenestäkään toisesta. Sä et tiedä mitään kenenkään toisen elämästä, et tiedä mitä toinen on kokenut ja käynyt elämässään läpi. Mut on oikeasti pakotettu yksinäisyyteen omaishoitajuuden takia. Mä en voi lähteä mihinkään ja jättää muistisairasta yksin kotiin siks ajaksi. Mulla ei ole edes ketään muuta seuraa kuin se muistisairas ja hänestä ei ole juttuseuraksi, koska ei enää ymmärrä mistään mitään. Häntä ei saa edes mihinkään hoitopaikkaan, kun ei niitä hoitopaikkoja ole tarpeeksi asti tässä kaupungissa. Sä varmaan voit tehdä mitä haluat, mennä minne haluat, elää omaa elämää, sun ei tarvitse huolehtia muista kuin itsestäs. Enkä taatusti ole ainoa omaishoitaja joka kokee olevansa täysin yksin maailmassa. Tutut ja ystävät on ympäriltä hävinnyt, jopa sukulaisetkaan ei pahemmin pidä omaishoitajaan yhteyttä. Kun on itsensä löysään hirteen pistänyt, niin ei sua siitä kukaan auta pois ja tule kysymään ett tarvitko apua tai juttuseuraa. Yks tuttava kehoittikin kirjoittamaan päiväkirjaan ajatuksia ylös, kun olin hänelle soittanut, antoi ymmärtää ettei mun yhteydenpidot ole toivottuja. Enpä ole häntä sen jälkeen häirinnyt. En mä niitä entisiä tuttavia kaipaa, läksyni olen oppinut, mutt juttuseuraa kaipaan siinä missä muutkin ihmiset. Ystävyyteen en usko enää,ei ystäviä ole ollut, niin miten vois siihen uskoa. Mutt omaishoitajana olo on kuin lusis elinkautista vankilassa, eristyssellissä poissa muiden seurasta. Koti ei ole enää mikään koti vaan vankila,pakkotyölaitos. Älkää ihmiset vaan ruvetko omaishoitajaksi, älkää luopuko omasta vapaudesta ja elämästä.
No kylläpä se kellon ääni muuttui ihan toiseksi? Ensin ei kelvannut kenellekkään ja siksi yksinäinen, ja yht" äkkiä ollaankin omaishoitaja, nääntynyt jne. Bullshiittia edelleen!? Ja koita jaksaa! Tekstisi on niin " taidokasta", että vakavasti epäilen omaishoitajan rooliasi, taitaa olla keksitty. Voi voi...
Usko niin jos haluat. Sähän tiedät asioista enemmän kuin mä. Kunpa olisikin keksitty juttu tuo omaishoitajuus, mutt kun ei. Tänäänkin ollut hoidettavan takia helvetillinen päivä. Mutt hei, mähän vaan kuvittelen olevani maanpäällisessä helvetissä. By the way, jos olisit lukenut pieniätavoitteita tekstini, olisit huomannut, ett mainitsin jo siinä olevani hoitajana. Ota silmä käteen ja lue teksti ja hauku sitten vasta...kiitos
sama täällä
Voi tuntua myös toisinpäin, eli maailmalla ei ole enää mitään tarjottavaa, olen nähnyt ja kokenut jo kaiken mitä haluan nähdä.
Minulle yksin oleminen ei ole ongelma, mutta se ettei ole kivaa työpaikkaa.
Yksinäinen voi olla myös parisuhteessa. Olen naimisissa naisen kanssa. En rakasta puolisoani enää ja haluaisin erota. Meillä on pienet lapset ja vaimo ei halua erota. Meillä ei ole enää mitään yhteistä. Vaimo näpyttelee provoja vauva palstalle ja minä kirjoittelen tänne. Minä nukun sohvalla ja vaimo makuuhuoneessa. Nukun todella vähän ja olutta menee iltaisin. Tämä tilanne syö minua todella paljon. Helpottaa kun saa kirjoittaa ajatukset sanoiksi tänne.
Voisko toi ikävissäni lopettaa stalkkeroinnin ja saman lauseen toistamisen.
En tiedä kuka tuo aloittaja noin vaikertaa, mutta itse joudun keksimään aina omia harrasteita itselleni lisää, sentään pystyn harrastelemaan kaikenlaista, vaikka resurssini ovatkin suhteellisen rajalliset.
Pitää käyttää omaa mielikuvitusta että mihähän sitä keksisi seuraavaksi.