Narsistinen äiti, no se varmasti monellakin on, mutta huomasin isäni vielä ollessa elossa että hän nosti oman siskonsa perheen aina isääni paremmaksi, ts. äiti kehui siskonsa miestä ja nosti hänet aina paremmaksi kuin oma isäni oli. Minkäin lapsena uskoin että ätini siskon perhe on jotakin erinomaista mutta en vain nähnyt sitä miksi äitini kehui ja nosti heidä ainat ylemmäksi. Vasta aikuisena tajusin että se oli äitini kiusaamismuoto isääni kohtaan. Kun isäni kuoli (oman käden kautta) ja jouduin elämään äitini kanssa muutaman todella rasittavan vuoden, hän alkoi käyttää minua kohtaan samaa halventamistekniikkaa. Nyt hän vain nosti lähellä asuvat naapurit ja alkoi ylistää heitä eikä taaskaan mitään syytä ylistyslaululle. Hän piti naapurin lapsia ominaan ja minusta hän puhui että minä tarvitsen hänen apuaan. Todellisuudessa hän tarvitsi minua koko ajan minä en tarvinnut häntä mihinkään, mutta sankarille täytyy olla uhri, ennenkuin sankaruutta voi esiintyä. Äitini teki minusta osaamattoman, pärjäämättömän, vaikka olisin tehnyt ja osannut mitä, meinasin itsekin jo uskoa tuon manipuloinnin, mutta viimein terapiassa minulle selvisi että elän persoonallisuuhäiriöisen kanssa. Menin terapiaan täysin omatoimisesti koska tunsin olevani viallinen ja koska äitini ei löytänyt minusta kuin vikoja. Olin asioissa pelkkää ilmaa hänelle. Terapiassa paljastuikin että viallinen onkin äitini enkä minä. Silmäni avautuivat. Näin että äitini onkin ainoastaan hyvä etsimään toisesta vikoja, omia vikojaan hän ei näe lainkaan. Niitä ehkä on niin paljon että hän luulee sen olevan se normaali. Näin miten mitätön hän oikeasti todellisuudessa on, hänestä voi käyttää sanaa nolla. Mutta itse hän tuntee olevansa aina minun yläpuolellani. Katkaisin välit häneen, auttakoon häntä sitten ne, joita hän arvostaa.
Onko muilla tätä
Hellu_rei
13269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hyvä että tunnistit, mistä on kyse! Vaatii rohkeutta ja sisua huomata. Pelkkää hyvää jatkoosi!! <3
Kiitos! Kyllä, olen rohkea,sisukas ja vieläpä älykäs :)
Mulla on äiti samanlainen. Huomasin kans että parempi katkaista välit. Nyt haukkuu minua hulluksi ja vaatii minulle hoitoa ja lapset ku pitäis ottaa pois. Jep jep siinäpähän huudelkoon. Pian se huomaa että joulu tuli ja meni mutta hän ei meidän perheeseen pääse.
Onko noi perhekiistatkin puitava nykyään somessa?
Niinpä, narsisti siirtää omat epäkelvot luonteenpiirteet uhrinsa ominaisuuksiksi. Kertoen hovilleen, miten hänen *kelvoton* lapsi ; varastaa, valehtelee on mieleltäänsairas, ahne, laiska, tyhmä, toisia hyväksikäyttävä, kiero ja läpeensä paha ihminen.
Minäkin olen kantanut tätä viittaa harteillani. Ja oikeasti olen kiltti, aina muut huomioon ottava ihminen.
Ainoastaan narsisti on lyönyt tuon leiman otsaani jo varmasti syntymähetkestä lähtien. Koska ikinä en ole hänelle riittänyt, aina on löytynyt jotain *vikaa*.
Anoppia ja äitiä kerran vertaillessa ihmettelin miten oma äiti saattaa olla niin ilkeä ilman mitään syytä. Välillä mietin että syyn täytyy olla mustasukkaisuus mutta jos miehestä eroaa anoppi jatkaa elämäänsä siirtyen seuraavaan miniään mutta äiti ei koskaan lakkaa haukkumasta omaa lastaan oli siitä sille hyötyä tai ei
"Miten oma äiti saattaa olla niin ilkeä ilman mitään syytä?" Siis tämän minäkin haluaisin tietää?Ehkä muokkaisin tuota lainausta siten, että, miten narsisti saattaa olla niin ilkeä ilman mitään näkyvää syytä? Kun jotenkin tuntuu täysin luonnottomalta se pahuus, seläntakana haukkuminen ja pahanpuhuminen, vaikka ei edes juurikaan olla tekemisissä toistemme kanssa. Narsisti jopa kutsuu itsensä käymään ja mielistelee ja on kuin muka paras ystävä. Mutta oven suljettuaan jo aloittaa *ystävänsä* mustamaalauksen.
Voiko se olla kateutta? Kun joskus tuntuu, että narsisti kadehtii jopa toisen luonteenominaisuuksia, ystäviä ja jopa elämää, vaikka ne ei poikkeakkaan tavanomaisesta juurikaan.
Narsistin väittämiä uhristaan, niin ne asiat ovat juuri niitä, jotka
ovat narsistilla itsellään huonosti.
Hyvä, että terapiassa löysit oikean syyllisen.
Se oli odontuntuista kun äidille sai sanoa ja sanoa mutta tuntui kuin aivojen päällä olisi ollut joku kuorikerros jonka läpi asia ei mene perille. Toinen outo asia jonka huomasin että se mitä hän minusta ajatteli ei muuttunut koskaan, se oli ennakkoon asetettu ja tein aivan mitä tahansa, olin vain se mitä hän minusta ajatteli. Itse hän sanoi että hänelle pitäisi antaa Presidentiltä mitali saavutuksistaan omassa perheessään. Aivan järjetön ajatus ihmiseltä joka ei ole tehnyt kuin vahinkoa perheelleen. Asuinoloja myöten kaikki oli ala-arvoista, äiti ei kyennyt vastaamaan tai ottamaan vastuuta missään asiassa. Hän vain voivotteli ja aikansa voivoteltuaan unohti koko asian. Mitään hän ei milloinkaan tehnyt minkään asian eteen. Hän alisti itse itsensä ilmaiseksi palvelijaksi vieraille ihmisille ehkä tavoitteenaan korjata itsetuntoongelmansa. Vieraat alkoivat hyödyntää häntä ja tajusivat että tälläinen heikoitsetuntoinen hakee heiltä hyväksyntää ja sitähän he antoivat maksuksi kun äiti vain teki töitä heille. Koko homma oli vain äitimme oman itsetunnon korjaamista. Vuotavassa astiassa ei vesi pysy, joten äiti joutui tekemään jatkuvasti hyviä töitä ulkopuolisille saadakseen hetkellisesti sen itsetuntotason joka meillä muilla on melko pysyvä.
Äitini puheista tietty osa voi olla totta, ja tietty osa olla valhetta. Siksi juttu on uskottavaa. Esimerkisi äitini kertoo edelleenkin kuinka isäni kuoleman jälkeen hänelle jäi yksin elätettäväksi kaksi lasta, eikä hänellä ollut mitään kulkuvälineitä(hänellä ei ole ajokorttia tai saati autoa) ja matkaa ruokakauppaan oli yli 30 km. Hän selvisi uroteoin yksin kaikesta. Ainoa tosiasia on että isäni todella kuoli ja matkaa ruokakauppaan oli tuo yli 30km, mutta minä olin isäni kuoleman aikaan 32 vuotias ja sisareni 26 vuotias. Emme olleet mitään hänen elätettäviään. Meillä molemmilla oli autot, itse omalla työllä hankitut. Sisarukseni oli muuttanut jo 17 vuotiaana kotoa hänellä oli oma perhe ja lapset. Minä asuin äitini kanssa isäni kuoleman jälkeen koska hän ei todellakaan olisi saanut edes ruokaa mistään. Minä kuskasin ruuat ja tein kaikki muutkin tarvittavat työ. Välillä myös sisarukseni käytti häntä asioilla ja ruokaostoksilla. Miten ovelaa että hän sitten kääntää asiat kertomuksissaan noin, siis häntä oikein haastateltiinkin erään tutkijan opinnäytetyöhön tuosta sankaruudesta ja tuo valhe on edelleenkin jossakin siellä varmaankin luettavana. Ehkä äitimme kuvitteli saavansa ihailua ja sen korjaavan sen itsetunnonvajeen joka on tullut siitä ettei ole saanut omilta vanhemmiltaan samaa ihailua lapsena. Äidillä on oikea neuroosi kääntää asia kuin asia siten että kaikki oli hänen ansiotaan. S.amasta syystä hän ei anna muiden perheessä loistaa, vaan tekee meistä loisia jotka elivät ja elävät edelleen hänen saavutuksiensa ansiosta.
Vaikuttaa siltä, ettet saanut itse tarpeeksi kiitosta omasta "uhrautuvuudestasi".
Tein niinkuin lapsen kuuluukin tehdä, tein siis täysin oikein kun autoin äitiäni. En kiitoksen takia , vaan sen vuoksi ettei äitini olisi muuten tullut toimeen. Itse hän on täysin avuton eikä kykene edes omia asioitaan järjestelemään. Vaikka on täysin ns. 'terve' hänen ymmärryksensä asioista on todella rajallinen. Hän vain ratsastaa aina muiden kyydissä. Mutta se että hän valehtelee asioista päinvastaista, on väärin. Ja mikään ei paljasta hänen valehtelevan jos ei itse tietäisi asioiden oikeaa kulkua. Äitini on epärehellinen ja sen asian huomaaminen pudotti äidin arvostuksen nollaan. Se että äitini valehteli, tarkoittaa että hän on myös valehdellut meillekin vaikka kuinka monta kertaa ennen tuota. Tajusin sen jälkeen mitä kaikkea äitimme oli meille valehdellut, asiat kuulostivat silloin oudolle mutta aiemmin ei mitenkään olisi arvannut että äitimme puheet ovat valheita jossa totuus on vain käärepaperina. Hän manipuloi meitä lapsia aina isämme pahuudesta ja tajusin että se kaikki oli äidin keksimää valhetta että saisi meidät lapsetkin tuomitsemaan isän.
Narsistivanhemmilla oli tapana kilpailla *paremmuudesta* keskenään. Oli se sitten mitä hyväänsä (pahuuttaa, julmuutta, syyllistämista ja kieroutta.) He kuitenkin toimivat ikään kuin parivaljakkona.
Ja toisen edesmentyä tämä kilpailu jatkui siten, että toinen puhui ikään kuin, *toisen suulla*. Usein miten valehdellen. Kun nythän ei enää se edesmennyt voinut oikaista noita juttuja. Niin tilanne oli joskus melko koominen, koska me lapset olimme kuitenkin olleet siinä sivussa, tapahtumissa läsnä.
Narsistivanhempi toimi niin, kuin meillä lapsilla ei olisi ollut muistia lankaan. Ja kun erhehtyi oikomaan näitä vääriä puheita, sai alta aikayksikön *hullun* leiman otsaan. Raamattua kyllä siteerattiin usein ja vaadittiin kunnioittamaan vanhempia, tai älä valehtele. Mutta nämä käskyt ja niiden noudattaminen ei koskenut narsistia itseään lainkaan.