aikuisiän reuma

Poikani sairastui alle 3-vuotiaana reumaan(nyt 24v) Mieheni sairastui kolme vuotta sitten, molemmat on työelämässä. Molempien sairaus on uudelleen arvioitu nyt, nivelpsoriasis. Molemmissa jokseenkin sama hoito. Taudin ärhäkkyys vaikuttaa kulkuun mutta nykyään on melko hyvät hoidot. Monasti hermoilu ja muu stressi vain pahentaa tautia. Useimmat reumapotilaat nykyään selviävät hyvin työelämässä.

Reuman kanssa selviää, itse olen selvinnyt yli 20 vuotta.
Ei mihinkään pyörätuoliin, vaan töissä edelleenkin. Miksi murehtia ennalta jotakin, murehdi vasta sitten jos sairastut. Huumori on paras keino, jos joskus on vaikeata. Nykyään lääkkeet on niin hyvät, että kyllä selviää.
Iloa elämääsi!

Tiedät varmasti itsekin, että minkä tahansa sairauden oireet ovat yksilöllisiä. Näin on niveleumankin kohdalla. Toiset pärjäävät koko elämänsä, ettei sairaus juuri haittaa arkielämää. Jotka invalidisoituvat pahasti jo varhaisvaiheessa. Elämää tämä vain on. Päivä kerrallaan on elettävä, kun kohtaloaan ei voi muuksi muuttaa.

Minun suvussani ei ole reumaa, vaan niimpä vaan sairastuin itse nivelreumaan reilut 6 v. sitten epätavallisella tavalla. Alussa tuntui, että kaikki on lopussa. Tietoa oli vähän. Muistin vain pari kotikyläni vanhaa ihmistä, joista toinen istui aina pyörätuolissa, ja toinen kertoi kultapiikeistä ja Heinolassa käynneistä. Arvelin minunkin osani olevan pyörätuoli jossain vaiheessa. Lääkäri sanoi minulle, että hyvin harva nykyisin menettää liikuntakykynsä reuman takia. Toista se oli ennen, kun hoitona oli mm. asperiinia suurina annoksina.

Enää en kanna huolta sairaudestani. Kipuja oli alussa paljon, kunnes riittävällä lääkityksellä ne hellittivät. Kun vain muistan olla syömättä sianlihaa, vietän melko kivutonta elämää. Särkylääkkeitäkään en ole tarvinnut vuosiin. Syön neljää eri lääkettä sairauteni takia. Sivuvaikutuksia ei ole pahemmin ollut toistaiseksi.

Apuvälineitä minulla on ihan muutama käytössä. Sain ne ilmaiseksi apuvälineyksiköstä lääkärin lähetteellä.

Työelämässä en tällä hetkellä ole. Viimeisessä pätkätyösuhteessani jouduin nostelemaan painavia paketteja. Sain siirron kevyempiin hommiin, kun häntäluu kipeytyi niin, etten pystynyt kunnolla istumaan, ja jouduin syömään särkylääkkeitä. Sain sairaslomaa viikon.

Elämäntoverin hakua reuma ei haitannut. Menin naimisiin viime kesänä :-) Lapset tuli onneksi tehtyä terveinä nuoruusvuosina.

Stressi voi laukaista reuman. Älä siis turhaa murehdi mahdollista sairastumista. Minä en halua kovin paljoa edes lueskella reumasta kertovaa kirjallisuutta. Mieliala vaan turhaa laskee, jos kaikkia kauhutarinoita alkaa mielessään pyörittelemään. Jos jotain poikkeavaa ilmenee, minulla on lupa soittaa milloin vaan keskussairaalan reumaosastolle.

Nivelreumasta ei voi sanoa, että se olisi perinnöllinen sairaus. Perintötekijöillä on kyllä vaikutusta, mutta sairastuminen on monen altistavan tekijän yhteissumma. Myös suurin osa niistä, joilta on löydetty reumatekijä verestä, ei tule koskaan sairastumaan mihinkään reumasairauteen.

Itse sairastuin vajaa pari vuotta sitten. Olen lukenut kaiken mahdollisen sairauteeni liittyvän kirjallisuuden. Ei ne minua mitenkään järkytä tai huoleta.

Anne77, vaikuttaa siltä, ettet ole käynyt vielä lääkärissä. En halua pelotella, mutta ota huomioon, että sinulla voi olla jokin aivan muu reumaattisia oireita aiheuttava sairaus. Se ei selviä ilman lääkäriä.