Menen huomenna tuomiolle, ja pelkään.
Olen sairastellut somaattisesti paljon, vielä ei tiedetä tarkalleen mikä on vikana. Oikeastaan olen jumiutunut sairaalan tutkimusjonoon, ja odotan koska edes saisin ajan erikoislääkärille.
Jatkuva sairastaminen ja kivut ovat vieneet minut aivan jaksamisen äärirajoille, sillä seurauksin että minulle puhkesi nyt aivan äskettäin vaikea masennus.
Menen huomenna käymään tutkimuksissa, ja ilmeisesti lääkärikin tulee paikalle. Miten selviän ja kestän jos/kun taas tulee synkkiä ja kurjia uutisia? Joko sanotaan, että ei vielä tiedetä mitään, että selvitellään... (en jaksa enää) tai sitten kaikelle löytyy syy. (Mieleni ei vaan kestä enää yhtään takaiskua, enkä hyväksy yhtäkään diagnoosia).
Miten ihmeessä tämän epätietoisuuden kanssa pärjää?
Olen tehnyt inventaarion lääkekaappiini ja todennut, että yksi lopullinen ratkaisu ainakin olisi mahdollinen. Jos uutiset ovat huonoja, ne saavat jäädä viimeisiksi. Tämä ratkaisu säästäisi myös paljon yhteiskunnan verovaroja, kun ei enää tarvitsisi käyttää niitä minuun.
Ehkä pahempaa kuitenkin on, jos jälleen sanotaan, ettemme tiedä. Odotellaan ja kuulostellaan, ja kokeillaan nyt vielä vaikka tällaista lääkettä. Jonotilanne eteenpäin on edelleenkin n. 2kk...
Olen sairastellut somaattisesti paljon, vielä ei tiedetä tarkalleen mikä on vikana. Oikeastaan olen jumiutunut sairaalan tutkimusjonoon, ja odotan koska edes saisin ajan erikoislääkärille.
Jatkuva sairastaminen ja kivut ovat vieneet minut aivan jaksamisen äärirajoille, sillä seurauksin että minulle puhkesi nyt aivan äskettäin vaikea masennus.
Menen huomenna käymään tutkimuksissa, ja ilmeisesti lääkärikin tulee paikalle. Miten selviän ja kestän jos/kun taas tulee synkkiä ja kurjia uutisia? Joko sanotaan, että ei vielä tiedetä mitään, että selvitellään... (en jaksa enää) tai sitten kaikelle löytyy syy. (Mieleni ei vaan kestä enää yhtään takaiskua, enkä hyväksy yhtäkään diagnoosia).
Miten ihmeessä tämän epätietoisuuden kanssa pärjää?
Olen tehnyt inventaarion lääkekaappiini ja todennut, että yksi lopullinen ratkaisu ainakin olisi mahdollinen. Jos uutiset ovat huonoja, ne saavat jäädä viimeisiksi. Tämä ratkaisu säästäisi myös paljon yhteiskunnan verovaroja, kun ei enää tarvitsisi käyttää niitä minuun.
Ehkä pahempaa kuitenkin on, jos jälleen sanotaan, ettemme tiedä. Odotellaan ja kuulostellaan, ja kokeillaan nyt vielä vaikka tällaista lääkettä. Jonotilanne eteenpäin on edelleenkin n. 2kk...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinhän siinä sitten lopulta kävi. Nyt on yksi syy lisää olla masentunut, yksi syy olla jatkamatta elämää. Luulin, että tämä elämä on ollut jo tarpeeksi vaikeaa muutenkin.
Kaikki on kuin iso noidankehä. Masennuksen taustalla ovat siis fyysiset sairaudet, joiden taustalla ilmeisesti yhtenä tekijänä on ylipaino yhtenä "huono tuuri". Koko ajan mielessäni pyörii vain, että olen itse syyllinen omaan ylipainooni ja siten myös sairauksiini ja masennukseen. Miten ihmeessä tästä kaikesta pääsee eroon? Muuten kuin lopettamalla kokonaan syöminen, kun nyt ei jaksa liikkuakaan, jotta saisi painonsa putoamaan...
Odotan kauhulla jo tulevaa, pelkään. Aina kun olen toivonut, että asiat alkavat selvitä, olen saanut pettyä uudelleen ja kaikki menee entistä huonommin. Ei ole enää mitään syytä miksi haluaisin elää ja pettyä kerta toisensa jälkeen itseeni ja ympäröivään maailmaan.
Eihän sitä edes tarvitse liikkua laihtuakseen. Hiilarit pois tai vähemmälle niin jokainen laihtuu vaikka mitä tekisi. Se on kiinni ihan siitä mitä syöt, kun syöt.