En tiedä mitä tehdä.

Eli oon nyt 20v(mies) mua on lapsena kiusattu n.6v? En saanu nukuttua kunnolla koko sinä aikana tuli yöllä aina jotain pään huminoita, painajaisia jne. Eli koko ala-aste kiusattiin.
kun menin ylä-asteelle niin kiusaaminen loppu. Olin muuttunut siitä hiljaisesta introvertti pojasta tosi sosiaaliseksi kaikkien kaveriksi...kaikki oli hyvin ulkopuolisesti. Vaan pään sisällä kaikki oli sekasin... Fantasioin aina tilanteita kun olin yksin(eli aika usein) mitä jos asiat olis näin niin miten mun elämä olis...oli suuruuskuvitelmia...mitä jos oisin miljonääri miten kuluttaisin päivät? Ja siis saatoin kuluttaa tunteja päivästä fantasioihin. Tiiän että kuulostaa ihan sekopäiseltä mutta se oli mun tapa selvitä. No porukat ei nähny ikinä sitä pahaa oloa koska osasin sen piilottaa.

No sitten jotenkin sain itseni ylä-asteella mukaan siihen ns.kovien jätkien tupakan poltto porukkaan. No siinä tuli sitten hölmöiltyä...näpistelin kaupoista ja varastin pyöränkin. No siitä tuli sossujuttuja pari mutta se huono kierre saatiin ylä-asteen aikana katkastua. Long story short kävin sen jälkeen lukion ja intin(ei kiusattu ja kaikki oli jees). Sain paljon uusia kavereita .Vieläkin välttelin ahdistusta fantasioilla ja musiikin kuuntelulla ja olin aikamoinen perfektionisti.

Kaikki meni ihan jees sain opiskelupaikankin.

Mutta nyt ei enään fantasiat auta...päivällä koulussa oon aina iloinen ja edelleen kaikkien kaveri, oon se viiminen tyyppi jolla olettais ongelmia olevan. Mutta nyt en pysty olemaan iltaisin yksin ollenkaan...pakko olla jonkun kanssa tai ahdistun omista ajatuksista aivan helvetisti. Jos joudun olemaan yksin nii mää vaan ketjupoltan, juon kahvia ja katon jotain komediaa televisiosta muuten en kestäis. Kouluhommia saan tehtyä kuitenkin.
Yöllä en saa nukuttua ku vasta aamuyöstä koska vaan ahistaa. Aamulla sitte väsyneenä ilopillerinä kouluun. Viikonloput ryyppään bileissä. Ja kukaan ei osaa aavistaakaan kuinka paskaa mulla oikeasti on. Tähän loppuun: En oo koskaan ollu itsetuhonen enkä ole vieläkään.
Kiitos jos joku jakso tämän lukea.

Oisko jotain ehotuksia mitä tehä?
En tiiä menikö kieliopit putkeen ku keskellä yötä ruustaan tai onko ees järkevän kuulonen.
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Entiiämitätehä kirjoitti:

Eli oon nyt 20v(mies) mua on lapsena kiusattu n.6v? En saanu nukuttua kunnolla koko sinä aikana tuli yöllä aina jotain pään huminoita, painajaisia jne. Eli koko ala-aste kiusattiin.
kun menin ylä-asteelle niin kiusaaminen loppu. Olin muuttunut siitä hiljaisesta introvertti pojasta tosi sosiaaliseksi kaikkien kaveriksi...kaikki oli hyvin ulkopuolisesti. Vaan pään sisällä kaikki oli sekasin... Fantasioin aina tilanteita kun olin yksin(eli aika usein) mitä jos asiat olis näin niin miten mun elämä olis...oli suuruuskuvitelmia...mitä jos oisin miljonääri miten kuluttaisin päivät? Ja siis saatoin kuluttaa tunteja päivästä fantasioihin. Tiiän että kuulostaa ihan sekopäiseltä mutta se oli mun tapa selvitä. No porukat ei nähny ikinä sitä pahaa oloa koska osasin sen piilottaa.

No sitten jotenkin sain itseni ylä-asteella mukaan siihen ns.kovien jätkien tupakan poltto porukkaan. No siinä tuli sitten hölmöiltyä...näpistelin kaupoista ja varastin pyöränkin. No siitä tuli sossujuttuja pari mutta se huono kierre saatiin ylä-asteen aikana katkastua. Long story short kävin sen jälkeen lukion ja intin(ei kiusattu ja kaikki oli jees). Sain paljon uusia kavereita .Vieläkin välttelin ahdistusta fantasioilla ja musiikin kuuntelulla ja olin aikamoinen perfektionisti.

Kaikki meni ihan jees sain opiskelupaikankin.

Mutta nyt ei enään fantasiat auta...päivällä koulussa oon aina iloinen ja edelleen kaikkien kaveri, oon se viiminen tyyppi jolla olettais ongelmia olevan. Mutta nyt en pysty olemaan iltaisin yksin ollenkaan...pakko olla jonkun kanssa tai ahdistun omista ajatuksista aivan helvetisti. Jos joudun olemaan yksin nii mää vaan ketjupoltan, juon kahvia ja katon jotain komediaa televisiosta muuten en kestäis. Kouluhommia saan tehtyä kuitenkin.
Yöllä en saa nukuttua ku vasta aamuyöstä koska vaan ahistaa. Aamulla sitte väsyneenä ilopillerinä kouluun. Viikonloput ryyppään bileissä. Ja kukaan ei osaa aavistaakaan kuinka paskaa mulla oikeasti on. Tähän loppuun: En oo koskaan ollu itsetuhonen enkä ole vieläkään.
Kiitos jos joku jakso tämän lukea.

Oisko jotain ehotuksia mitä tehä?
En tiiä menikö kieliopit putkeen ku keskellä yötä ruustaan tai onko ees järkevän kuulonen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu