Voiko seuraavasti ajatella?
1. Entisaikaan ennen sotia elettiin maatalousvaltaisissa yhteisöissä.
Ihmiset tunsivat kylän asukkaat.
Jos jotain oli elämä kohdellut kaltoin niin tämä tyyppi tiedettiin ja ongelma oli tavalaan mukana kaikkien arkipäivässä. Uskon, että vastaavasti tuolloin asunnottoimallekin löytyi jostain sijapaikka tai yöpaikka pieniä työtehtäviä vastaan mitä saattoi normaalijärjellä ajatella suoritettavaksi. Tai mahdollisetsi kirkko majoitti väkeä talsivin sakastiin tms. sopivaan paikkaan.
2. Sen sijaan nykyään kun ollaan niin omissa lokeroissa ja yhteisöt suurentuneet ei huono-osaisat enää tarvitse välttämättä tuntea tai elää samanlaista arkipäivää rinnakkain.
Mikäli asia ei vain ihan mutu-tuntumaa ja ohi tositilanteen niin eikö synny seuraavat asiat
a) poliittisestikin asunnottomat jäävät vaille huomiota koska kukaan joka politiikkaa harrastaa ei tunne heitä, ei näe heitä, eikä tarvitse elää
arkea rinnakkain
b) kun näin voi elää puhdistetussa yhteiskunnassa niin eikö siitä synny myös
tavallaan sellainne ongelma niin poliitikoille kuin kenelle tahansa ihmiselle..että ihmisetsä tulee epärealistinen. Maailma on vain sitä mikä välttämättömästi toimii omassa arjessa.
Onko hyvä jos tavalaan elämän kirjoa ei esitellä
totuudenmukaisetsi vaan sitä mahdollisetsi tahattomastikin on aivan kuin hyssytelty ja vähätelty ongelmia?
Joka tapauksessa tulevaisuudessakin syntyy ihmisä joilla on terveyongelmia heti lapsesta lähtien tai rikkinäisä koteja ja huonoja aloituksia. Jos pyrkii tämän pyyhkimään poiis mielestä niin ..onko sekään niin mainio tapa
ajatella.. jos se johtaa sellaiseen pinnalliseen ja epärealistiseen ajatteluun ja tasapainottomiin ilmaisuihin.
No. En tiedä. Onko tämä ihan mutua jolle
elämässä remeliä saanut vain hymistelee hölmönä vai löytyikö sellaista yhteihnekiä joka haluaisi rakentaa luotettavaa ja turvallista yhteisöä
ja pyrkisi osioittamaan sitä mm. siinä kuinka heikkoja kohdellaan.
Eikö siitä voiis syntyä valtava yhteiluottamus ja yhteisöllinen henki. Sellainenhan oli talvisodankin alla ja uskon, että varmastikaan silloin ei asunnottomuus ollut yhtä vaikeaa kuin nykyään.
Miten muutebn asia oli tuolloin aikoinaan?
1. Entisaikaan ennen sotia elettiin maatalousvaltaisissa yhteisöissä.
Ihmiset tunsivat kylän asukkaat.
Jos jotain oli elämä kohdellut kaltoin niin tämä tyyppi tiedettiin ja ongelma oli tavalaan mukana kaikkien arkipäivässä. Uskon, että vastaavasti tuolloin asunnottoimallekin löytyi jostain sijapaikka tai yöpaikka pieniä työtehtäviä vastaan mitä saattoi normaalijärjellä ajatella suoritettavaksi. Tai mahdollisetsi kirkko majoitti väkeä talsivin sakastiin tms. sopivaan paikkaan.
2. Sen sijaan nykyään kun ollaan niin omissa lokeroissa ja yhteisöt suurentuneet ei huono-osaisat enää tarvitse välttämättä tuntea tai elää samanlaista arkipäivää rinnakkain.
Mikäli asia ei vain ihan mutu-tuntumaa ja ohi tositilanteen niin eikö synny seuraavat asiat
a) poliittisestikin asunnottomat jäävät vaille huomiota koska kukaan joka politiikkaa harrastaa ei tunne heitä, ei näe heitä, eikä tarvitse elää
arkea rinnakkain
b) kun näin voi elää puhdistetussa yhteiskunnassa niin eikö siitä synny myös
tavallaan sellainne ongelma niin poliitikoille kuin kenelle tahansa ihmiselle..että ihmisetsä tulee epärealistinen. Maailma on vain sitä mikä välttämättömästi toimii omassa arjessa.
Onko hyvä jos tavalaan elämän kirjoa ei esitellä
totuudenmukaisetsi vaan sitä mahdollisetsi tahattomastikin on aivan kuin hyssytelty ja vähätelty ongelmia?
Joka tapauksessa tulevaisuudessakin syntyy ihmisä joilla on terveyongelmia heti lapsesta lähtien tai rikkinäisä koteja ja huonoja aloituksia. Jos pyrkii tämän pyyhkimään poiis mielestä niin ..onko sekään niin mainio tapa
ajatella.. jos se johtaa sellaiseen pinnalliseen ja epärealistiseen ajatteluun ja tasapainottomiin ilmaisuihin.
No. En tiedä. Onko tämä ihan mutua jolle
elämässä remeliä saanut vain hymistelee hölmönä vai löytyikö sellaista yhteihnekiä joka haluaisi rakentaa luotettavaa ja turvallista yhteisöä
ja pyrkisi osioittamaan sitä mm. siinä kuinka heikkoja kohdellaan.
Eikö siitä voiis syntyä valtava yhteiluottamus ja yhteisöllinen henki. Sellainenhan oli talvisodankin alla ja uskon, että varmastikaan silloin ei asunnottomuus ollut yhtä vaikeaa kuin nykyään.
Miten muutebn asia oli tuolloin aikoinaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihmiset ovat itsekkäitä omaan napaansa tuijottelijoita, joihin ei saa yhteishenkeä enää edes talvisodalla. Ihmiset syrjivät toisiaan ja nauttivat saadessaan kiduttaa heikompiaan. Ainoa mihin ihmiset yhdessä pystyvät on sortovalta. Ihmiset ovat pahoja, pois poikenneita ja tyynni kelvottomia kaikki.