Auttaisiko, jos osaisi vihata ? Minua siis niin ottaa päähän, kun toivoisin löytäväni parisuhteen. Kun sitten tapasin esim. risteilyllä miehen, joka tuntui tosi kivalta ja arvomaailma saman suuntainen ja paljon muutakin yhteistä. Kyselin aika alkuun, että oletko naimisissa tai onko naisystävää, molempiin kieltävä vastaus. Naisystävään vähän haparoiden, ei varsinaisesti. Hmnn, mietin, että jos on jostakin ollut kiinnostunut vaan tms. Sitten ollaan niin seurassa koko ajan eli en enää muihin edes vilkaise, enkä tanssi. Olin iloinen.
Seuraavana päivänä sitten kertoi uudelleen kun kysyin, että mitä varsinaisesti tarkoittaa, niin on vuoden tapaillut! Se siitä. Oitis takavasemmalle. Siinä meni sekin mahdollisuus tutustua miehiin.
Oikeesti otti päähän, olisin voinut ainakin viettää sen illan jonkun sinkun kanssa, kun sitä seuraa ei ole kotonakaan. Summasummaarum. Olen huomannut, että naimisissaolevat ja näköjään siis seurustelevatkin kyllä mieluusti haluavat seuraa livenä tai netissä *huokaus*
Ette arvaa miten raskasta on olla teidän seuraneitinä. Onneksi en edes suudelmaan suostunut, mutta inhottavaa, kun pienen pieni tuskin mikrpskoopillakaan nähtävissä oleva toivon siemen herää. Nyt vihaan kaikkia huomionosoituksia, enkä usko kehenkään, ihan sama mitä sanoo.
Miksi miehet teette tuollaista? Jääkö sitä jotenkin hieno valloittaja fiilis, piti vielä esitellä ns. työkaverillesikin ja tyttären koira on ihana, ihastuisit kyllä siihen ja en ole sidottu mihinkään ja pläpä pläpä pläpä - mitä paskaa??
On niin vaikea vihata - olen vain surullinen.
Seuraavana päivänä sitten kertoi uudelleen kun kysyin, että mitä varsinaisesti tarkoittaa, niin on vuoden tapaillut! Se siitä. Oitis takavasemmalle. Siinä meni sekin mahdollisuus tutustua miehiin.
Oikeesti otti päähän, olisin voinut ainakin viettää sen illan jonkun sinkun kanssa, kun sitä seuraa ei ole kotonakaan. Summasummaarum. Olen huomannut, että naimisissaolevat ja näköjään siis seurustelevatkin kyllä mieluusti haluavat seuraa livenä tai netissä *huokaus*
Ette arvaa miten raskasta on olla teidän seuraneitinä. Onneksi en edes suudelmaan suostunut, mutta inhottavaa, kun pienen pieni tuskin mikrpskoopillakaan nähtävissä oleva toivon siemen herää. Nyt vihaan kaikkia huomionosoituksia, enkä usko kehenkään, ihan sama mitä sanoo.
Miksi miehet teette tuollaista? Jääkö sitä jotenkin hieno valloittaja fiilis, piti vielä esitellä ns. työkaverillesikin ja tyttären koira on ihana, ihastuisit kyllä siihen ja en ole sidottu mihinkään ja pläpä pläpä pläpä - mitä paskaa??
On niin vaikea vihata - olen vain surullinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.