Mitä äänet sanovat?

Mun päässäni ei sano mitkään äänet mitään.

Miten äänet voivat puhua päässä? Sijoitatko tosiaan kuuloharhasi päähäsi vai johtuuko tuo kuvaus siitä, ettet oikeasti kuule ääniä vaan korkeintaan omaa hiljaista puhettasi miehen persoonassa? Ihminen käyttää usein samoja elimiä ja aivojen osa-alueita ajatellessaan ja puhuessaan. Itsekin pystyn sijoittamaan oman puheeni moniin eri persooniin, jotka saatan assosiaatioilla tuottaa. Ei se ole ääniharha, vaan ihan tavallista ajattelua. Usein ns. äänien kuulemisessa se kuulostaa tulevan ulkopuolelta, koska ajatus ei ole omassa kontrollissa vaan esim. alitajunta tuottaa jatkuvasti tajunnanvirtaa ja erilaisia hahmoja ja diskursseja tietoisuuteen. Olen aina kummastellut sitä, miten jotkut psykoosipotilaat väittävät kuulevansa ääniä. Minua epäilyttää, että psykiatriassa tulkitaan ääniharhoiksi ilmiöitä, jotka eivät sitä faktisesti ole. Jokainen kuulee aidosti oman äänensä, ei se ole harha.

Sairastuessani aikoja sitten psykoosiin, yleensä miespuoliset äänet päässäni, puhuivat stadin slangi murteella. Ja käyttivät myös sanoja, kuten irrivalentti, joista saatoin vain arvailla, mitä sanat tarkalleen tarkoittivat. Hämmästyttävää asiassa oli, että olen naishenkilö, joka ei ole käynyt helsingissä kuin muutamia kertoja. Eikä ole tuttujakaan sieltä päin, joiden murrepuhetta olisin kuullut, ja harvemmin sitä kuulee puhuttavan mediassakaan.

Äänet vaimenivat useamman vuoden aikana ajatuksiksi. Lopulta selvisi erään telkkari ohjelman avulla, miten tämä aiempi äänien kuuleminen oli mahdollista. Olin kyllä osannut tuota epäillä ja sain vahvistuksen. Nykyisin kuulemani hyvin vähäiset äänet eivät ole puhetta, vaan ovat esim. kellon tikitystä huoneessä jossa ei ole kelloa. Viikko sitten kuului yksittäinen lampaan määkäisyä muistuttava äännähdys. Olisiko näillä syynä vierailuni profetiat keskustelupalstalla. Tämän vuoden puolella ehkä noin nelisen kertaa jotain kuulunut.

Kerroit, että kuulet ääniä. Mitä olet vastannut niille?

Minua äänet ovat syyllistäneet asioista, mihin en itse olisi voinut mitenkään vaikuttaa! Esim. kaverini kuoli syöpään ja äänet päässäni ovat syyllistäneet minua tapahtuneesta. Olen luonut pääni sisälle maailman, jossa taistelen näitä asioita vastaan.

Kyllä sinä olet syyllinen kaverisi kuolemaan. Negatiiviset ajatuksesi saivat sen aikaan. Sinun tulee uhrautua

Haista kuule vittu,

Ei kai kukaa oikeasti skitso kertoisi täällä mitä ne äänet sanovat? S e on salaisuus ja vaarallista aineistoa.

En usko ääniharhojen todellisuuteen. Ne ovat mielikuvituksen tuotetta. Ja sellaista josta on hauska puhua ja keksiä lisää "harhoja joita kuulee". Kukaan ei voi oikeasti todistaa että potilas kuulee "ääniharhoja".

Uskoisin äänten tehtävänä olevan henkilön pitäminen tavallaan kiireisenä, normaali elämä kuten opiskelu tai töiden teko tulee täysin mahdottomaksi. Itselläni on myös kokemusta vuosien masennuksesta, jolloin mielessä pyörii loputon negatiivinen kierre, joka vaikuttaa ihan samalla tavoin. Sairastaminen käy tavallaan henkilön työstä, jonka parissa nuoruus vuodet vierivät, kunnes henkilö lähestyy keski-ikää. Tällöin ainakin omalla kohdalla kaikenlaiset oireet helpottivat roimasti.

Äänet tekevät henkilöstä pelokkaan ja yksin viihtyvän. Ne ovat hyvin negatiivisiä, pilkkaavat vaikkapa ulkonäköä tai olemusta, mikä nuorella iällä hyvin traumaattista. Välillä ne voivat hetkeksi muuttua mukaviksi vaikkapa kehumalla, kunnes taas meno vaihtuu lannistavaksi. Ja taas tämä kierre jatkuu alusta. Henkilö on vuosia melkoisen hämmennyksen vallassa, ja itseäni aluksi järkytti ja nolotti ajatus, että joku seuraisi tekemisiäni 24/7, jos vaikka kommentoitiin wc-käyntejäni.

Keskeisin äänten sanoma kohdallani oli kuitenkin vuosien ajan, kehoitus painua vittuun, muuttaa pois asunnostani tai häipyä. Olen ajatellut, että tällä ehkä yhteyttä muuttoliikkeeseen ja kaupungistumistrendiin joka vallalla. Itselläni pahimmat oireet olivat heti opiskelujen jälkeen ja opiskelemassa olen ollut kahdesti. Jos kykenin olemaan koulun kirjoilla ja osallistumaan opintoihin puoli vuotta, niin tuota seurasi saman pituinen erittäin hankala vaihe. Eli psykoosialttiin on järkevää välttää tällaista stressiä.

Äänet voivat puhua englantia tai jopa kieltä jota ei itse osaa, mutta on joskus kuullut puhuttavan eli tietää suurinpiirtein mistä maanosasta kyse. Itse olen kuullut englantia, ruotsia, tanskaa, norjaa ja kerran v. 2015 vuonna ilmeisesta muutaman lauseen jotain lähi-idän kieltä. Tämä tapahtui kotona nukkumaan laittaessani ja säikäytti melkoisesti.

Runsas puheääni vaihe kesti n. 3 vuotta ja vaimeni lopulta omiksi ajatuksiksi, eli osa ajatuksistani voi tulla myös ulkomaankielinä. Nämä ajatukseni ovat erittäin viihdyttäviä nykyään, ja naurankin niille hyvin usein. Koen että joku taho on ehkä yhteyksissä minuun telepaattisesti ajatusten kautta. En tiedä mistä tämä muutos positiiviseen johtuu, mutta eloni on mukavaa nykyään ja olen tyytyväinen.

Onnekasta kuitenkin on ollut keskiajan ääniä kuuleva väki, joilla näitä kokemuksia vaikka Hildegard Bingeniläinen, kun tosiaan nämä voivat olla sen aikaiseen verrattuna silkkaa p....a. Joskus olen esim. kuullut kähisevää kuin muunnettua puhetta, joka sanoi jotenkin näin " saatana tässä moi, tapetaan sut" jne. eli tällaistakin voi olla. Näihin aikoihin yli 10 vuotta sitten itselläni alkoi yhtäkkiä voimakkaat kipuoireet, kun tuota kähinää kuulin.

Kuulen ehkä enää vähäisesti sen vuoksi, koska osaan jo vältellä tilanteita tai paikkoja, joissa nämä oireet mahdollisia. Ja asuntonikin on ilmeisesti tällä hetkellä sopiva minulle, koska sielläkin oireet niin vähäisiä. Puhetta en kuule enää lainkaan, vaan jotain kolahduksia tai kahinaa, jotka saattavat säikäyttää. Myös silloin tällöin kuuluu aivan kuin jonkinlaisia ihmisperäisiä äännähdyksiä tai ulahduksia naapuriasunnosta.

Perheen kanssa aikaa viettäessä on minulle selvinnyt, että myös he kuulevat samat elämisen äänet naapurista, jotka ovat tällä hetkellä terveystiedoissani psykiatrin toimesta merkitty harhoina. Olisikin kiva omistaa jonkinlainen laite, jolla tarkkailla ympäriston äänimaailmaa, jotta tietäisi kuinka paljon näistä on ihan todellisia ääniä. Ja laite jolla voisi dokumentoida pään sisäiset äänet jotenkin. Vinkki-idea terveysteknologian keksijoille, varmaan kela maksaisi nämä apuvälineet sairastuneille.

Elokuvasta nimeltä Ihmemaa Oz löytyy ehkä vastaus äänten kuulemisen mysteeriin.

Minäkin kuulen ääniä mm kaikenlaisia kysymyksiä. Sanon aina ettei kuulu sulle ihmeesti loppuvat äänet

"Muista trollata kansaa, eivät ne kuitenkaan tajua, että uutisotsikot ovat vain pelonlietsontaa eli tyhjää lätinää"

Tumppaa läpees ja hyvää joulua!

Itse pään sisäinen ääni on mm. laulanut musiikin tahtiin. Kun puhuin vuosia sitten asiasta psykiatrille hän määräsi lääkkeet ja elämäni on sen takia mennyt pilalle.


http://akukopakkala.fi/hyva-tietaa-skitsofreniasta/

https://nonpsychiatry.wordpress.com

Ilman lääkityksiä elät tutkimusten mukaan paremman elämän ja sinulla on vähemmän psykooseja. Lääkityksen lopetus kuitenkin helposti laukaisee psykoosin. Vastusta ongelmiesi medikaalisaatiota!

Mun äänet huutavat ahdistavia ja syyttäviä asioita.Ne voivat sanoa ihan mitä vaan.Mikään ei ole niille pyhää.En jaksa niitä kuunnella,en kestä sitä huutoa.En kestä tällä hetkellä itseäni,en halua olla olemassa. En halua tuottaa pettymystä läheisilleni.Minun täytyy vaan jaksaa.Haluaisin pehmustettuun selliin yksin.Sillain ,että hoitajat ja lääkäri ei sais tulla lähellekään mua kiusaamaan ja pilkkaamaan.

Tosin lisäsin Ketipinoria niin äänet vaimeni,mutta aivot tuntuu tulehtuneilta ja masennus on tosi tylppää ja väsyttää ja ei ole enää kiinnostusta mihinkään.Kaikki on kuitenkin pahaa,joten missään ei järkeä.Psykoottinen masennustila äänillä vai ilman? Siinäpä vasta kysymys. Lamaantunut turvonnur keho vai nätimpi ulkokuori vähemmällä lääkkeellä.

Minkälainen hoito sulla on tuohon psykoottiseen masennustilaan muu kuin ketipinor, onko muita lääkkeitä, oletko saanut ääniin apua lääkäriltä/hoitajalta/psykoterapeutilta? Kuinka kauan olet kärsinyt psykoottisesta masennustilasta ja äänistä?

Seromex ja opamox. En saa mitään apua.Terveyskeskukseen en uskalla mennä.En luota niihin siellä pätkääkään enkä jaksa mitään hoitajakäyntejä,että miten olet syönyt ,juonut ja urheillut . Mietin kyllä joka päivä soitanko ja ilmoitan olevani heitteillä.Sairastuin masennukseen todella pienenä,mutta19 vuotiaana teeskentelyni oli teeskennelty,koska menin sellaiseen psykoosiin,että en enää ymmärtänyt tosi asioita ja jouduin sairaalaan.Nyt olen 42 v. Tuntuu,että todellisuus on niin outo,että siinä on pakko olla joku juoni,jota en tässä nyt kerro,koska sen kertominen ei minua valitettavasti auta.Kestäisin mielummin todellisuuden kuin kuvitelmani,mutta kun en näe missään mitään järkeä.Kaikki on sairasta ja turhaa ,synkkää ja ikävää. Kuvitelmani on todellisuuttakin synkempi!

Äänet on vihaisia,että kirjoitan tänne:(

Enkä sitä paitsi saa huolestuttaa ketään vaan minun pitää olla hiljaa ja keksiä itse miten pärjään.Se oli siinä sitten.Morjens.

No kaipa sitä sitten elää kitkuttelee ja joka päivä riemastuu kahvikupista! Joo, kyllä mä kuitenkin haluan elää Jumalaan luottaen.Siis kuolema tulee aikanaan ja jos pitää pillereitä popsia niin so be it.

Sivuvaikutukset ei kauheasti ilahduta,kun muutenkinj jo masentaa,mutta näillä mennään.
Niinpä niin, mitä ne äänet sanovat? tai huutavat? Ihmisellä voi vaan olla niin paha olo ja iso huoli,että kyllä siellä päässä voi käydä melkoinen mekastus.
Mietin tässä,että voiko siellä oikeasti olla joku muu kuin minä? Siis joku jolla on eri muistot kuin mulla.Tuntuu vaan tihkuvan ikäviä muistojasairaalasta mieleen ja on niin kummallisia ajatuskuvioita.Eikä ne edes ole pähkähulluja vaan ne selittäis aika paljon asioita.
Vaikka mitä mä niillä selvennyksillä muka teen? Hmm, no en ainakaan enää luota yhteenkään hoitajaan.Se on fiksua .Mu
lla on oikeus vetää raja johonkin ,ihan mihin vaan sen haluan vetää!
Jep,tsemppiä mulle!

Keskustelen tuttujen kanssa ilman somea tai puhelinta. Tutuilla on paikat päässä, välillä on riitaa ja välillä menee hyvin. Lisäksi on oma sisäinen maailma missä on oma reservi mitä käytän julkisissa tilanteissa ja vähän kuin seksin korvikkeena.

Kuulin Sokoksen gongissa, kun kaksi partapoikaa keskusteli suomen kielellä.
Toinen kertoi, että hän kuulee yöllä ääniä, joissa Kuopion mummeli sanoo:
"Työnnä oikeen syvvään, siellä se tekköö hyvvee".
Poika oli oikein ihmeissään noista sanoista ja kertoi, että menee vielä
kyselemään neuvoa SPR:n viranhaltijoilta.

Mikä tekee äänien kuulemisesta sairasta, mutta kuvien näkemisestä tervettä? Ei pysty ymmärtämään.

Itse juttelen äänille astraalimaailmoihin ja välillä korkeammalle. Astraaleissa on yleensä korjattavaa, jota omalla panoksellani hoidan. Sairaudentuntoa tästä en tunne, enkä tule tuntemaan kun joku ei-hereillä oleva sitä minulle yrittää pakottaa. Diagnoosi on paranoidinen skitsofrenia, jatkuva.

Äänien kuuleminen voi olla normaali ilmiö, ilman mielenterveyden häiriötä.

Tätä on ihmisten vaikea käsittää. Mutta ei tarvitse lääkkeitä, pystyy käymään työssä, harrastamaan joka ilta jotakin ja tekemään mitä tahansa kuin toisetkin ihmiset. Unohtaa kuulemansa äänet silloin ja elää vain omaa elämäänsä. Virhe on manipuloitua äänistä ja toimia äänien mukaan.

Oppi on maksettu siitäkin. Mutta nyt en tarvitse lääkkeitä, kun opin elämään tässä äänimaailmassa, ja kuulemma aivot todentotta luovat uusia yhteyksiä, eli on pystytty stimuloimalla aivoja saamaan ihmisiä kuulemaan ääniä, ja osalla ihmisistä äänet ovat jääneet pysyviksi, ilman, että he olisivat sairaita.

Ihmisen aivot ovat tuntematonta osaa ja monet taiteilijat ja luovat ihmiset näkevät esineet väreinä, kuulevat värit ääninä ja aistit toimivat eri tavalla. Lapsilla tämä yleistä, eli samasta asiasta tulee monta aistikokemusta, eikä se ole sairautta, vaan sellaista, mikä yleensä häviää kasvun myötä.

Psykologian ammattilainen kertoi , että hän tietää, että ei ole sairas, vaikka kuulisi ääniä. Hän tiesi aivojen monipuolisuudesta, ja siitä, että tämä ei ole sairautta välttämättä, ja jos ihminen tulee toimeen äänien kanssa, miksi pitäisi lääkitä sairaammaksi!

Minusta pitäisi hyväksyä tämä asia julkisessa terveydenhuollossa!

Olisi aika hyväksyä, että on ääniä kuuleva, eikä tarvitse lääkitystä. Mutta jos puhuisi jollekin ammattilaiselle, joutuisi sairaalaan, ja se tuhoaisi koko elämän nyt, työelämään takaisin päässeenä, monen harrastuspiirin parissa olevana, ja normaaliksi sosiaalisesti luokiteltuna ihmisenä.

Mitkään lääkkeet eivät omiin ääniini tehonneet, ne eivät loppuneet edes piikityksillä. Olisi pitänyt kokeilla elämää ilman lääkkeitä, eikä tuomita hulluksi!

Nyt ymmärrän, miksi ihmisen olisi parasta vaieta, että on ääniä kuuleva! Vain ääniä kuulevat voivat ymmärtää, että ihminen on terve äänistä huolimatta. Hänelle on vain annettu tälläinen ominaisuus, kuten jollekin on joku muu ominaisuus annettu. Esimerkiksi pakkoliikkeet tai muu käyttäytyminen, jota ei lääkkeillä voida poistaa!

Itse kuulin joskus nuorena näitä ääniä ja nyt jo paljon vanhempana käsitän niiden merkityksen. Äänien kuuleminen on itse asiassa sellainen varoitusmerkki näille niitä kuuleville. Jos niitä varoituksia yrittää vaimentaa, tai toimia niitä vastaan, kävelee suoraan surman suuhun. Voimat ehtyy lopulta kohtaamassaan vastustuksessa. Tosin moni lopultakin toimii epärationaalisesti ja vastoin etuaan. Itselleen ei voi oikein mitään.

Minulla on skitsofrenia ja yksi ilta kuuntelin puoli tuntia "hyvä homma" olihan tuo ihan huvittavaakin. Ei tää aina hauskaa ole jos äänet haukkuu vaikka kuvottavaksi tai kehottaa tappamaan itsensä... mulla ei oo lääkitystä eikä mitään hoitoa. Olen sopeutunut oireisiin ja kykenen käymään normaalisti koulussa ja näkemään ystäviä tms.

Äänten kuulemisesta suomeksi tekstitetty dokumentti youtubessa. Siinä psykologian tohtori Eleanor Longden kertoo äänistään:

https://www.ted.com/talks/eleanor_longden_the_voices_in_my_head?language=fi
"Eleanor Longden oli aivan kuin kuka tahansa opiskelija, menossa yliopistoon kepein askelin ja vailla huolen häivää. Aina siihen asti, kunnes äänet hänen päässään alkoivat puhua. Nämä sisäiset kertojat olivat aluksi harmittomia, mutta ne kävivät vihamielisemmiksi ja käskevämmiksi, ja tekivät Longdenin elämästä painajaista. Hän sai skitsofreniadiagnoosin ja lääkityksen ja ennen pitkää järjestelmä, joka ei osannut auttaa häntä, hylkäsi hänet. Longden kertoo liikuttavan tarinansa vuosia kestäneestä matkastaan takaisin mieleltään terveeksi, ja kuvaa, kuinka hän onnistui selviytymään oppimalla kuuntelemaan ääniään."

Tässä youtubedokumentissa Eleanor kertoo lisää vaiheistaan. Siinä hän sanoo mm. että kun hän on kertonut julkisesti toipumisestaan jotkut ovat epäilleet, että hän ei oikeasti olisi ollutkaan niin huonossa kunossa kuin sanoo, koska parani niin hyvin ja valmistui tohtoriksikin. Eleanor korjaa tämän väärinkäsityksen ja sanoo että hän oli todella huonossa kunnossa. Joten ei siis tarvitse ajatella että hänen onnistumisensa ei olisi mahdollista muillekin. Se edellytti sitä että hän hyväksyi äänensä, kuunteli niiden viestiä ja lakkasi ajattelemasta että hänen "päässään olisi vikaa". Se mikä hänet sairastutti oli lapsuuden ja nuoruuden traumat ja hyväksikäyttö. Näistä hänellä ei ollut mahdollisuutta kertoa kenellekään silloin kun ne tapahtuivat, ja siksi kokemukset dissosioituivat hänen mieleensä ja tulivat esiin vasta "psykoosina" ja ääninä, joita vain hän itse kuuli...

https://www.youtube.com/watch?v=MB869Pk390U

Vertaistukea kansainvälisestä ääniä kuulevien verkostosta. Moniääniset ry:
http://www.moniaaniset.fi/

...Eleanor kävi myös terapiassa, sitten viimein kun onnistui saamaan sitä. Ei siis joutunut selviytymään pelkillä lääkkeillä ja oma-avulla...

En ole itse koskaan kuullut ääniä. Te, jotka olette, oletteko löytäneet mitään punaista lankaa siinä, mitä ne sanovat? Oletteko esim. pystyneet kytkemään ne joihinkin vaikeisiin elämänolosuhteisiin, ihmissuhteisiin, pelkoihi, toiveisiin, sisäisiin motiiveihin tms.?

Ovatko ne ehkä symbolisia lauseita, käsitteitä ja ilmauksia käsittelemättömistä tunteista ja ajatuksista, vähän samalla tavoin kuin unet voivat olla symboleja tiedostamattomista asioista. Esim. jos menneisyydessä on jokin ahdistava kokemus, jonka käsittelemistä on vältellyt, saattaa nähdä painajaisen, jossa joku pahis ajaa takaa tai jos kokee turvattomuutta, saattaa nähdä unen, jossa oman kodin ovi ei mene lukkoon tai pysy kiinni tai on mennyt rikki.

Voisivatko äänet olla uniin verrattava symbolinen, tiedostamattoman synnyttämä ilmiö, mutta vain valveilla tapahtuva sekä auditiivinen unessa tapahtuvan ja visuaalisen sijaan?

Äänet sanovat