Rajan pitäminen välillämme on minulle äärimmäisen vaikeaa mutta välttämätöntä. Rajalla tarkoitan asiallisuutta ja vaistoan kyllä, ettet siitä pidä? En vain voi antaa itsestäni tämän enempää, koska silloin raja alkaisi häilyä eikä se olisi hyväksyttävää. Ymmärräthän? Haluaisin olla sinun, kokonaan...mutta etäältäkin voin rakastaa. Olenhan jo vuosia tehnyt niin <3
Hyvää yötä.
Hyvää yötä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Tällä palstalla tuntuu olevan yllättävän monta rajavartijaa. Pidän sitä jonkinlaisena ennätyksensä. Vain Berliinissä olen nähnyt heitä aikoinaan enemmän. 😂
Mistäköhän johtuu etten löydä mistään Berliinin kuviani, dementiaako..? :(
Ymmärrän, ja kunnioitan päätöstäsi. Ymmärräthän sinä, että minä tiedän sinun tunteesi minua kohtaan?
Kirjoitustyylistä ja muistakin seikoista arvaan, ettei ole häneltä, mutta sisältö voisi sopia tilanteeseemme. Tai varmaan se on vain toiveajattelua. Tietäisipä edes ne toisen tunteet tai sen, jos niitä ei ole. Saisipa kertoa omansa. Voisimmepa keskustella ja miettiä ne rajat yhdessä...
Mikset saa kertoa omia tunteitasi?
pelkuruudesta ei uskalla kertoa!!!
Mikä sinä olet toisen tilannetta kommentoimaan?
Minkähän verran uskaltaisin avautua? En halua tulla tunnistetuksi, joten kerron epämääräisesti. Lisäksi välillä tuntuu siltä kuin täällä joku toinen kirjoittelisi hänelle enkä halua tulla sekoitetuksi niihin kirjoituksiin. Jos ne kirjoitukset olisivat todella hänelle, niin minulla olisi myös vahva epäilys niiden kirjoittajasta. En koskaan laittaisi sellaisia tunnisteita toisesta, joista ulkopuolisetkin voisivat tunnistaa. Itsensä saa nolata, toista ei.
Meillä on taustalla jonkinlaista tarinaa. Nyt ei olla tekemisissä, mutta joskus sattumalta nähdään. En oikeastaan edes tiedä kunnolla, mitä tunnen, ja se vaivaa minua. En kuitenkaan ole pystynyt unohtamaan.
Minua jarruttaa varmaankin eniten se, kun ei ole tullut sopivaa tilaisuutta puhua. Ja se, etten yhtään tiedä mitä hän ajattelee minusta vai ajatteleeko yleensä ollenkaan. Ei minkäänlaista vihjettä. Ainoastaan katseet ja ystävällisyys harvoin nähdessämme, mutta mitä niistä voisi varmuudella päätellä? Olen kyllä ehkä "pelkurinöösikin", mutta sille on syynsä. Teoriassa voisin ottaa yhteyttä, väylä on olemassa, mutta kynnys liian korkea. On tässä myös käytännön rajoitteita, mutta eihän ne estäisi puhumasta.
Kymmenen tarkistuksen jälkeen totean, että tässä ei ole mitään tunnistettavaa, joten uskallan painaa lähetä-nappia.
Osasit kirjoittaa epämääräisesti :) En siis pysty tarkasti tietämään millainen tilanteesi on, joten vaikeaa kommentoida. Ethän sitä kyllä pyytänytkään, siis kommenttia. Heärsi kuitenkin uusi kysymys mieleeni, millainen olisi sopiva tilaisuus puhua?
Jos näkisimme muuten kuin ohimennen. Juttelisimme hetken niitä näitä, ja siitä voisi tunnustellen siirtyä oikeisiin aiheisiin. Minua ei haittaisi suorempikaan lähestyminen, jos hän ottaisi yhteyttä tai pysäyttäisi minut jossain, ja kysyisi suoraan, voimmeko jutella. Itse en uskalla lähestyä niin suoraan ja hän tuskin tekee niin. Ehkä hän ei edes halua, mutta hän saattaisi myös luulla, että se on tilanteessamme jotenkin sopimatonta tai että minä en halua. Siksi luulen, että kummankin kannalta tuo tunnustelu olisi ensin tarpeen. Jos toisesta ei saisi mitään vihjeitä irti, voisi perääntyä tilanteesta.
Kommenttisi olisivat mukavia, mutta en uskalla paljastaa enempää. Mutta mikä on oma tarinasi, Jotainonsyynä? Miksi olet tällä palstalla ja tässä ketjussa? ;)
Milloin viimeksi "MuurienSisältä" näit tuota kaipaamaasi henkilöä?
Siitä hetkestä lähtien, kun yhteinen historiamme alkoi, hän jäi pysyvästi mieleeni. Eräästä syystä ajauduin palstalle ja olen täällä todennäköisesti ikuisesti. Tämä aloitus puhutteli minua melko samalla tavoin kuin kirjoitit ensimmäisessä kommentissasi. On surullista, jos ei voi kertoa omia ajatuksiaan ja tunteitaan ja ajattelin laittaa kysymyksen sinulle kehiin aiheesta, pienten toiveajatusten, että saisin vinkkiä mitä hän voisi ajatella tällä hetkellä. Luin kuitenkin nimimerkkisi uudestaan ja ajattelin, että olet varmaan vankilassa. :) Mistäs minä tiedän, vaikka olisitkin? Silloin et olisi hän, toivottavasti.
Hyvä, että kirjoitit epämääräisesti, koska ainakin jotkin lauseet kolahtivat itseeni. Ja tällä tavoin vahvistit sitä, mikä ajatuksissani on pyörinyt jo hetken aikaa eli minun täytyisi jutella hänen kanssaan tai olen oikeasti täällä palstalla ikuisesti.
Toivottavasti uskallamme molemmat kohdata itsemme ja ajattelemamme ihmisen, vaikka pelottaisikin.
Toivon myös, että heittäisit vielä kommenttia.
En ole vankilassa. :D
Tuo tuli vain mieleen aloittajan nimimerkistä mutkan kautta. Ensimmäinen vaihtoehto ei kelvannut, koska oli rekisteröity. Ajattelin henkisiä muureja.
Minäkin toivon, että saamme molemmat selvyyden vielä. Luulen kirjoituksesi perusteella, ettet ole hän, mutta en voi olla täysin varma. Ehkä kuitenkin samanlainen tilanne vain. Haluaisitko kertoa, mitkä asiat kolahtivat? Tai jos haluat varmistaa, niin mikähän olisi sellainen asia, josta tietäisimme, ilman että muut voi tunnistaa? Jos nyt kuitenkin vastaan ympäripyöreästi tuohon aikakyselyyn.
"vastaisitpa", puhutaan kuukausista, ei vuosista eikä viikoista. En sano tarkemmin. Kerro itse tarkempi aika, jos arvelet, että osuu. Tai kerro jotain omasta tilanteestasi.
puhutaan kuukausista...
Sinun tilanteesi on ilmeisesti se että huhti-toukokuussa näit viimeksi. Olen tainnut huomata sinun kirjoituksiasi ennenkin. Minun tilanteessani näimme viimeksi tuossa syksyllä.
Ei osu.
En ole kirjoittanut tänne ennen omasta tilanteestani kuin lyhyitä kommentteja, joten sekoitat johonkin toiseen.
Hyvä, ettet ole vankilassa. Nuo henkiset muurit olivat sitten kakkosvaihtoehto mielessäni. :D
Itse asiassa kaikki asiat taisivat kolahtaa jollain tavalla, mutta en silti usko, että olisit hän.
Jossain määrin sitä toivon, että hänkin olisi täällä ja purkamassa sydäntään vuokseni. Toisaalta taas toivon, että näin ei ole, koska elämä on oikeasti muualla. Ja toivon sitä myös itselleni, että jos hän ei kaipaa minua niin sydämeni antaisi tilaa vielä joskus jollekin toiselle.
Minäkin yhtäaikaa toivon ja en toivo, että hän ajattelisi minua. Itseni vuoksi toista ja hänen vuokseen toista. Eniten kuitenkin toivon, että asiaan tulisi jokin selvyys. Jos kumpikin ajattelee samoin, siitä olisi hyvä tietää avoimesti, vaikkei se voisikaan johtaa mihinkään nyt. Jos olen hänelle kuin kuka tahansa, haluaisin tietää sen jotenkin paljastamatta itseäni. Säilyttää kasvoni. Silloin pakottaisin itseni unohtamaan ja tajuamaan, ettei oikeasti ollut kyse mistään elämää suuremmasta. Kaikki on vain sattumaa eikä mitään muuta. On vaikeaa saada tietää kysymättä. Jos hiljaisuus ei todista mitään, niin mikä todistaisi?
Tuleeko mieleesi mitään asiaa, minkä voisit tähän kertoa? Jotain mistä olette jutelleet kahden kesken tai joku leffa jonka olette yhdessä katsoneet tai jotain muuta? Jotain millä voisimme sulkea pois toisemme antamatta vihjeitä ulkopuolisille? ;)
Niin kuin sanoit, on vaikea saada tietää kysymättä tai puhumatta. Siitä syystä en halua kertoa mitään meidän välistä asiaa nyt tänne. Minulla on nyt hyvä fiilis päällä, että aion vielä puhua hänen kanssaan. Ja haluan luoda sinulle samaa fiilistä, että uskaltaudut kohtaamaan hänet irl. Miltä kuulostaa?
Sinä toivot, että olisi kyse elämää suuremmasta, siksihän sinä täällä olet. Minäkin toivon niin. Kynnys tunnisteiden laittamiseen on vaan kohonnut suureksi. Tunteita ei kuitenkaan voi kääntää pois päältä kuin valokatkaisijasta. Olen edelleen hyvin syvissä vesissä kaipaukseni suhteen.
Ymmärrän. Olen itsekin avautunut jo liikaa. Olen myös haihatellut jo riittävästi. Olen valmis puhumaan, jos tilaisuus tulee. Pelkään ettei sitä tapahdu tai en saa selvää merkkiä mihinkään suuntaan. Haluan vain pois nämä turhat ajatukset ja tunteet sisältäni, jos ne ovat turhia. Niin ja sovitaanko että tätä palstaa ei sitten ole olemassakaan, ts. siitä ei puhuta?
En välttämättä ole sinun hän, etkä sinä minun, joten on varmasti varminta aloittaa keskustelu jostain muusta kuin mihinkään palstaan viittaavasta. Mutta ei kyllä haittaisikaan yhtään, jos hän olisi tänne kirjoittanut. Ehkä siitä syystä, koska olen itsekin täällä ollut. Äläpäs nyt murehdi liikoja, otetaan selvää molemmat omassa tilanteessamme ja murehditaan sitten tai ollaan superiloisia ;) Jännittää, hermostuttaa ja pelottaa, mutta kyllä se vaan on niin että se suu olisi avattava, mieluusti äänen kera.
Ei palstalla olo ole mikään nolo asia jos molemmat on olleet! Etkö ole valmis tekemään mitään sen eteen, että se tilaisuus puhumiselle tulisi?
Onko toinen varattu? Jos ei niin ajatteletko pitkälti mitä muut ajattelisivat, jos olisitte yhdessä?
Olen aina ihmetellyt ,että miksi pitää aina miettiä mitä muut ajattelevat. ?
Ihmiset, joilla ei ole omia mielipiteitä tai jotka haluaa päteä ja olla suosittuja jossakin piireissä ajattelee noin, mutta menettää itsensä ja tunteensa tuolla tavalla.
Hän on parisuhteessa.
Osuu ja uppoaa ap:n teksti.
Rajan pinnassa ja äärirajoilla olen ollut jo pitkään.Rajavartijaa ei ole tarvittu kun välimatka on niin pitkä ja kohtaamisia ei ole ollut....Silti tämä voimakas tunne yhteyteen joka ei mee pois.....ei vaan pysty unohtamaan...oon pikkuhiljaa suostunut rakastamaan täältä kaukaa ja säilyttämään sydämessäni.
Miksi rakastat kaukaa? Mitä jos se toinen haluaisi rakastaa lähempää.
Haluaisin minäkin...
En tiedä onko se koskaan mahdollista..
En haluaisi olla hänen elämänsä rakkauden ja onnen esteenä..
Toivon hänen elämäänsä niin paljon rakkautta ja kaikkea hyvää..
Hymyilisin, jos näkisin sinut vaikka ohikiitävän hetken.
Oletko ap. Sari nimeltäsi?
niin vaikea tietää mitä sanoa/kirjoittaa kun ei tiedä miten kuuluu ajatella tilanne ja tapahtumat huomioiden. Tahdon kyllä enemmän ei siitä ole kahta sanaa.