Olkaa itsellenne armollisia niin, jos ette ehdottomasti halua loppuelämäänne olla yksinään vailla molemminpuolista rakkautta, koska maailmaan mahtuu ihania vapaita miehiä kasapäin joista varmasti löytyy joku joka antaa vastarakkautta tai tunteita. Ei yhteen ainoaan mieheen kannata omaa rikasta elämää uhrata jos on saanut rukkaset ja kauaa jumittamaan. Näin minäkin nyt teen ja minulla on jo kaikki hyvin sillä ihastuksen positiivisia tunteita ei enää ole kyseiseen ihmiseen. Kyllä aika auttaa jos ei saa vastakaikua ja itsekseen on paha pitää tunteita yllä kun tietyn aikaa, joillakin kauemmin joillakin lyhyemmin. Sitä voi huomatakin myöhemmin että elämä meni jo ja ikääkin on jo tullut todella paljon märehtiessä. Itse olen jo valmis tälläiseen. Antamaan mahdollisuuden jollekin toiselle joka minut hyväksyy sellaisena kuin olen, ja tunteeni ottaa vastaan antaen samankaltaisen tunteen. Itse haluan vielä perheen ja kaikkea muuta ennenkuin olen jo liian vanha että tuo ensimmäinen asia onnistuisi. Katuisin syvästi jos jäisin ikuisuutta märehtimään ollen näin aivan yksin ja ilman rakkautta,onnea ja iloa osana elämää. Tuntuu että olen valehdellut itselleni kaiken sen ajan kun olen ikävöinyt.
Arvoisat naiset
kanssasisaret
291515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Oletko miettinyt koskaan että kaikki ei kaipaa sitä parisuhdetta siksi että heillä pitäisi olla joku? Jotkut haluavat sen suhteen siksi että kohtaavat sellaisen ihmisen jonka kanssa haluavat olla :)
En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan, tätä on vaikea selittää...
Ei siis halua suhdetta suhteen takia vaan jonkun tietyn ihmisen takia.
Minä ainakin elän mielummin hautaan saakka sinkkuna kuin jonkun sellaisen kanssa jota kohtaan en tunne todellisia tunteita!!
Joo arvasin et joku tulee tuon vielä sanomaan. En tarkoittanut tuota niin että pitäisi olla joku eli kaikki kelpaa. Vaan sitä että "turhasta" yksipuolisesta tunteesta voi päästä pois tutustumalla muihin itseään kiinnostaviin miehiin ja antamalla juuri itselleen mahdollisuuden nähdä uusin silmin myös muut miehet, niin siis mikäli kokee jämähtäneensä siihen yksipuoliseen tunteeseen ja sitä vastakaikua ei ole. Kun tutustuu niin voi olla että ihastuu ja lopulta rakastuukin ja löytää ihanan kumppanin. Mutta jokaisen oma asia tietysti jos haluaa olla yksipuolisessa tunteessa,se on jokaisen oma päätös ja en kritisoi sitä. Tuo on sinun päätöksesi ja toivottavasti olet sitä mieltä vanhanakin jos asia on niin ettet ole saanut vieläkään sitä kaivattuasi lähelle.
Joskus sitä ei vain pääse yli. Kaikki ei vaan ihastu helposti ja voi olla että sitä uutta ihmistä johon ihastuisi tosissaan ei enää tulekaan. Aivan sama vaikka tutustuisi uusiin miehiin, niin ei sitä niin vaan ihastuta.
Onhan se harmi jos joutuu elämään yksipuolisten tunteidensa kanssa koko elämänsä mutta ei sille vaan voi mitään jos niin käy.
Taidat ajatella niin eri tavalla kuin minä ettet ymmärrä omaa ajattelutapaani tai tunne-elämääni ollenkaan.
Mielestäni oikea valinta olisi jotakin noiden kahden ääripään välillä. Pelkät tunteet ovat väärä osoitin valintaan, ne voivat johtaa harhaan, jos ne eivät ole oikealla tavalla suuntautuneet. Toisaalta on turha tuhlata elämänsä yksin vain sen takia ettei löydä jotakuta jota kohtaan ei tunne sellaisia tunteita joita haluaisi - tunteet kun voivat viedä harhaan tai jättää jotakin kertomatta. Pelkkien tunteiden sijaan pitäisi löytää tasapaino järjellisen päättelyn ja tunteen välillä - näin ainakin miehenä tämän koen.
Politiikalla saa kaikenkattavia himoja ja ja haluja tyydyttäviä ratkaisuja.
Niin aloitushan on ristiriitainen. Aloittaja kertoilee jollekin kuinka niitä ihastuneita, rakastuneita ja sopivia kumppaniehdokkaita tulee jokaiselle vastaan, mutta jospa tuo jolle hän kirjoittaa niin hänellä ei tule tunteita juuri niitä ihmisiä kohtaan eli yksipuolisia ovat tunteet sellaisessakin tapauksessa. Harvat suhteet varmaan oikeasti perustuu molemminpuolisiin tunteisiin, ehkä rakastajat tai maksulliset olisivat oikeesti hyvä vaihtoehto. Mutta ei kai ketkään pakkien jälkeen kenessäkään roiku, vaikka ite tiedän useampiakin pareja, joissa toinen tai kumpainenkin ovat antaneet ennen yhdessäoloa toisilleen pakit antaneet.
Kyllä täällä sellaisiakin ihmisiä on ollut. En ole tuota mieltä kuin sinä, mutta mielipiteitä mahtuu maailmaan niin sinulla kuin minullakin. Jos minulle annetaan pakit niin olen sen verran ehdoton etten enää koe olevani tulevaisuudessa yhdessä sellaisen ihmisen kanssa jos tulisi myöhemmin lähentymään, enkä pystyisikään olemaan. Mutta jokainen tyylillään.
Kuulosta siltä, että on tyydytty toiseen jos on pakkien jälkeen vielä yhteen päädytty. Ei kai sellainen tavoitekaan voi olla.
Eiköhän tuokin riipu oikeastaan siitä minkä takia pakit on annettu tai että olivatko ne pakit oikeastaan edes ehdottomat pakit. Siitä olen samaa mieltä, että eihän se olotila pakkien jälkeen ole mitä parhain, mutta tuleehan niitä "pakkeja" sitten myöhemmin yhdessäoltaessakin, kun ollaan jostain eri mieltä. En itsekään lähtisi pakkien jälkeen yrittämään uudelleen vaan näen, että toisella olisi silloin selityksen paikka.
Toisinaan pakit voivat tulla tilanteen yllättävyyden vuoksi, kun ei heti keksi oikeaa tapaa reagoida tai näe, mitä toisen aikeista pitäisi ajatella. Onhan se tuskallista hapuilla saavuttamattoman perään, jos pakit on tullut mutta pitäisi olla myös varma että kyseessä on ehdottomat pakit.
En tiedä onko sekään ainoastaan huono asia, että tyytyy toiseen. Ehkä odotukset tai näkemys toisesta ovat aiemmin olleet väärät, ja myöhemmin huomaa korjata ne. Eikä se oikeastaan välttämättä ole edes niin, että pakkien jälkeen ei voisi päätyä toiseen ratkaisuun muuten kuin tyytymällä. Ehkä joskus tarvitaan aikaa miettiä asiaa tai elämäntilanne on sellainen ettei kykene ottamaan toista elämäänsä. Voisin minäkin kuvitella torjuvani toisen hetkellisesti sen takia etten ole parhaimmillani.
Pakkeja tosiaan voi tulla eri syistä ja välillä tilanne voi olla niin, että toinen ei ole siinä tilanteessa, että haluaisi seurustella tai että toinen alkaakin tuntumaan kiinnostavammalta kun paremmin tutustuu. Itselle on nuorempana käynyt niin, että en ollut kinnostunut yhdestä tyypistä lainkaan, mutta tutustuttuani huomasin, että hän olikin ihastuttava. Se mitä ei kuitenkaan oikein myöhemminkään pysty löytämään on seksuaalisen vetovoiman puute. Se harvemmin syntyy jälkikäteen, mutta voihan sitä suhteen silti kivaan tyyppiin alottaa ja ettii rakastajan sitten itelleen. Nää on valintoja ja kun miettii, että noin monen osan pitäus natsata ts. molemminpuoliset tunteet, seksuaalinen vetovoima ja mukava tyyppi niin eihän sellasta oo olemassakaan.
Itse en enää tarvitse seksiä eli ainoa minkä olisin halunnut oli kaverisuhde, mutta hän olisi halunnut enemmän joten jatkan elämääni niinkuin tähänkin asti yksin.
Eiköhän tässä aloituksessa nyt keskusteltu enemmänkin rakastavaisista eikä mistään kaverijutuista. Tietysti ymmärrän, jos on kykenemätön seksiin ja ilmaisemaan seksuaalista halukkuutta, mutta eiköhän se ole enempi sellaisten mummo-ja pappaikäisten juttu.
Niin taisi käydä että entuudestaan tuttu ihminen halusi suhteelta eri asioita kuin minä. Minulla ei ole mitään ongelmaa olla yksin joten sillä mennään ilmeisesti loppuelämä.
Mutta kun koen ettei yksin olemisessa ole mitään ongelmaa niin ei ole mitään pakkoa löytää ketään.
Rakkaudessa harvemmin korvikkeet riittävät ja en tiedä olisiko se oikein nyt tätä uutta toistakaan kohtaan, että ottaisi vain korvikkeeksi koska on "pakko mennä eteenpäin". Mikä pakko? Pakko satuttaa enemmän ihmisiä?
Tämä on jotain mitä olen itse paljon miettinyt, mutta totean aina, ettei se olisi oikein jotain toista kohtaan, joka saattaisikin rakastua ja elätellä suurempia toiveita ja minä vain haluaisin häivyttää hänen avullaan yksinäisyyttäni. Sitä kutsutaan laastareiksi, kun haluat lääkitä pakkien tai yksipuolisten tunteiden murjomaa sydäntäsi jonkun ihmisen läheisyydellä ja huomiolla.
Itse kyllä tunnen nääntyväni tähän yksinäisyyteen ja läheisyyden kaipuuseen, mutta koska tiedän edelleen rakastavani tuota yhtä ja Ainoaa niin en oikein todella, todella halua ketään muutakaan.
Totta.
Miehenä kuitenkin sanoisin että naisten suurin ongelma ei ole että he ikävöivät liian kauan aikaa eivätkä siirry eteenpäin vaan...
Ikävöivät tekemättä asialle mitään.
Olen miehenä, aina, ihan aina tehnyt jotakin asialle jos on tullut tunne että nainen on "se yksi ja ainoa".
Valitettavasti näistä ei ole rakentunut mitään, mutta olenpahan ollut rohkea.
Se asia joka minua kalvaaa on kuitenkin että en ole ehkä tarpeeksi avoimesti suhtautunut silti kaikkiin mahdollisuuksiin joita ympärilläni on ja olen aina olettanut aikaisempien kokemusten perusteella ettei lähes kukaan voisi minusta kiinnostua tai välittää oikeasti, eli että naiset ihastuvat hetkellisesti luonteeseeni, mutta siinäpä se sitten onkin kun en ole maailman komein tai statusta ei ole riittävästi enkä ole "kunnianhimoinen".
Suremiseni liittyy siis siihen mitä olen jättänyt tekemättä enemmän kuin siihen että joku ei ole huolinut tai on varattu jne.
Valitettavaaa on että ihmiset eivät uskalla tehdä niille omille unelmilleen mitään ja kertoa tunteistaan tai ainakin yrittää yksinkertaisesti osoittaa kiinnostusta siihen kohteeseen.
Tämän palstan ulkopuolella on myös lukemattomia naisia ja miehiä kaipaamassa jotain olematonta, mielikuvituksen tuotetta ilman että se kohde tietää niistä tunteista mitään.
Jos jotain olen oppinut se on ettei märehtmisiin ole varaa paitsi siltä osin että oppii mitä on opittavissa siitä kohtaamisesta ja omista tunteista, mutta tärkeimpänä asiana nousee esille oma aktiivisuus ja uskallus.
Kadun niitä asioita joita en tehnyt enkä niitä jotka tein (loukkaamatta toisia tietenkin) sitten elämäni loppupuolella.
Tuli sellainen ajatus, että eikö olisi oikeastaan vain hyvä asia että kaikki negatiiviset ja huonot tunteet voisi käydä läpi ennen kuin päätyy toisen kanssa mihinkään lähempään. Eli pitäisi katsoa mitä ihastumisen tunteen jälkeen jää jäljelle. Silloin kun on saanut pakit ei tosiaan kannata jäädä toista haikailemaan, jos pakit ovat tosiaan ehdottomat eikä mitään toivoa enää ole. Ihastumisen tunne on kuitenkin todella heikko peruste haikailla toista. Toisinaan kyse voi olla kuitenkin syvemmästä aavistuksesta, ja silloin tulisi olla varma ettei kyse ole pelkästä kemiasta ja yksipuolisesta tunteesta vaan jostakin syvemmästä, ja se jokin on riippumatonta pelkistä tunteista.
Toisaalta ei se ihan noin mene. Kyllä ne ihastumisenkin ja intohimon tunteet olisi kiva käydä sen kohteen kanssa läpi. Se on tietenkin totta, että jos suhdetta pidemmälle ajattelee niin sellainen tunteiden tasaantuminen ja silti välittäninen kertoo aika paljon, sillä negatiivista on kaikissa ja paljon on kyse silloin myös halusta ja tahdosta rakastaa toista ja tämä tietysti molemminpuolisesti, muuten ei toimi.
En ole aivan varma mitä tarkalleen ajattelin tuosta mitä sanot tunteista ja intohimosta, mutta varmaan jotain siihen suuntaan, että ne saattavat ilmentyä aivan uudella tavalla kun on saanut järjellisellä tasolla käydä ne yksin läpi. Eli suhtautuisi toiseen ikään kuin realistisemmin tunteella kuin pelkän alkuhuuman mukaan, joka ei ehkä anna kaikkein todellisinta kuvaa toisen oikeasta luonteesta ja viehätyksestä. En varmana tietenkään väitä etteikö silti saattaisi olla niitä epätodellisia kuvitelmia senkin jälkeen mutta ainakin niiden pitäisi vähentyä. En siis myöskään väitä etteikö niitä tunteita ja intohimoa saattaisi syntyä myös myöhemmin. Hyvä kuitenkin, että otit asian esiin.
Kiinnostaisi tietää oletko mies vai nainen nimerkillä kirjoittava miesniinaieinäin? Aloituksesta olisi hyvä myös tietää, että onko varattu tai vapaa mies. En haluisi olla millään tunteilla kiinni varattuu, joka on tyytyväinen suhteeseensa. Etsin ja kaipaan rakkautta, vaikka en ehkä saisi ja vain varatut, jotka valmiita hyppäämään suhteestaan tai vapaat kiinnostaa.
Mies olen ja yksin toistaiseksi,. On kuitenkin jotakin katseilla, enkä oikein tiedä vielä mitä se on. Sen haluan selvittää ensiksi ennen kuin mitään enempää sotken. Se saattaa olla juuri sitä mitä tarvitsen, vaikken osannut odottaa siltä suunnalta mitään, Rakkautta ja luotettavaa kumppania kaipaan minäkin.
Millään tavoin varattuun en koskisi. Ainakin naisten puolelta kuullut liikaa näitä, jossa mies on luvannut jättää aiemman suhteen ja huijannut käytännössä molempia naisia. Eli venyttänyt eroa aina eteen päin jollakin verukkeella. Varmaan jotkut naisetkin osaavat saman. En siis aina ole elänyt niin järjen päälle, mutta näin ajattelisin jos voisi varmana luottaa, että oikein tekemällä asiat menevät vähintään riittävän hyvin. Aina en ole tähän oikein kyennyt luottamaan.
Mutta totuus on se että naiset pärjäävät paremmin yksin.
Onko kyseessä pakit jos pyydät ihmistä luoksesi ja hän tekee oharit? Täytyykö siitä päätellä, että henkilöä ei oikeasti koskaan kiinnostanut, vai että hän ei vain pysty lähestymään ketään tai ainakaan sinua kun olet niin pelottava?
Kiitos+viestiketjun+aloittajalle++hyvästä+aiheesta.+Olen+nainen,+ja+olen+itse+parannellut+haavojani+tässä+jonkun+aikaa.+Olen+samoilla+linjoilla+sen+kanssa+että+,+ihan+liikaa+,erityisesti++naiset+(anteeksi+yleistys)+,jäävät+siihen+tunteeseen+kiinni,+eikä+ymmärrä+sitä,++että+suhde+kasvaa+ja+etenee,+jos+molemmat+haluavat+sitoutua+ja+heittäytyä.+Se+mitä+tuntee,+on+tietenkin+todellista,+ja+vie+jonkun+aikaa+toipua,+mutta+kun+olo+helpottuu,+oppii+näkemään+,+että+ketään+ei+voi+pakottaa,+jos+ei+uskalla/ole+valmis+parisuhteeseen.Jos+kohdallenne+osuu+ihminen,+jonka+kanssa+on+hyvä+olla,+joka+osaa+arvostaa+sinua,+haluaa+olla+kanssasi,+teillä+on+sama+elämäntilanteet,+samat+tulevaisuuden+toiveet+NIIIN..älkää+ihmeessä+jääkö+menneeseen+Tunteeseen,+vain+siksi+että+
Ei rakkaus ole pelkkää tahtoa. Tuo kuulostaa kovalta ihmiselle, joka on tunneihminen tai joka oikeasti on tahtonut saada suhteen säilymään. Toivon tuollaisille ihmisille rinnalleen ihmisen, joka ei ole heidän kanssaan minkään suurempien tunteiden vaan tahdon kanssa.
Miten tulkitsit noin.? Eiköhän alttarillakin sanota Tahdon..
Olen todella tunneherkkä ihminen ja tiedän miten yksipuolisesti sitä vaan näkee tunteensa, ja velloo niissä, siksi yritin valottaa toisenlaista näkökulmaa ja on aika kovaa sanoa ihmiselle joka parantelee haavojaan, että oletpa kova ihminen???
Olen miettinyt tuota tahtomisasiaa ja rakkautta ylipäätään ja koska rakkaus, jossa kumpikin rakastaisivat ja että se ylipäätään olisi mahdollista on turhan haihattelua, pelkkää satua ja joka kerta yhtä satuttavaa niinkuin eräs joskus fiksusti sanoi, että kannattaa vaan tarttua intohimon hetkiin vaikka varattujen kanssa ehkä sillä tavoin saa sitä lempeä ja tunnetta edes jollakin tavalla elämäänsä. Ongelma on siinä, että en oikein osaa ja uskallakaan lähteä baareihin naisena etsimään josko löytyisi jotain seksi-ja läheisyysseuraa vaikka yhdeksi yöksi. Pitäus uskaltaa ja nimenomaan yksin lähtee hakeen. Netistäkin vois löytyä tollasta seuraa, mutta ei pysty kun netti-ja puhelinliikennettä stalkataan, ehkä jostain keksin keinon. Asia vaan on niin, että jotain täytyy tällä saralla tehdä.
Minusta aloitus oli realistinen...
Monenlaiset asiat voivat vaikuttaa taustalla orastavan suhteen etääntymiseen. Minullakin ollut orastavaa aistien vaihtoa yhden naisen kanssa pitemmän aikaa, ehkä ensikohtaaminen tapahtui kuntosalilla aikoinaan? Erilaisia kohtaamisia kotiemme välillä (katseiden vaihtoa) useaan kertaan, ajan saatossa saanut nimen ja osoitetiedon tietooni, nyt olen hänelle kirjoitellut omasta tilanteestani, jossa rivien välistä helppo todeta, etten voi sitoutua suhteeseen kenenkään kanssa, kirje kirjoitettu häntä kunnioittaen ja kannustaen, todennut siellä myös, että päätökseni on minulta epäitsekäs päätös ja minusta hyvin ymmärrettävissä, en ala tarkemmin asiaa kuvaamaan täällä, kun et joudun tapauksen johdosta muuttamaan toisaalle.
Hän olisi ollut mieleinen monella tapaa, mm. liikunnallinen niinkuin minäkin ja olisi toiveideni täyttymys, toivon tulevaisuudessa, että kohtaan kun aika on oikea vastaavanlaisen naisen rinnalleni? Sitä en vielä tiedä milloin on oikea aika minulle, olen kuitenkin jo 50 ikäinen, enkä voi luvata, missä tulen elämääni myöhemmin viettämään?