Savon Sanomien Lukujan palstalle oli Olli-Pekka Ryynänen, Kuopion kaupunginvaltuutettu ja professori emeritus kirjoittanut vanhustenhoidon tasoa Kuopiossa kovin kehuva mielipide.
Mutta vähän liian ylikehuva ja liian kauniiksi maalaileva.
Mielipiteeseen olisi voinut lisätä enemmän kriittistä ja analyyttistä tarkastelua.
Ne ja kokonaiskuva tilanteesta, kuten kodinhoitotyössä olevien, ja dementiaa sairastavien omaisten näkökulma ja omat kokemukset ovat jääneet tekstistä täysin pois. Samoin vanhusten hoitotyötä ja omaisten dementiaa sairastavien työn kuormittavuudesta ja jatkuvasta stressistä ja niiden ja työtaakan keventämisestä ei mainittu sanallakaan mitään.
Asia korostui etenkin mielipiteen viimeisessä lauseessa, jossa sanottiin, että " Hyvää työtä on tehty ja tästä jatketaan".
Näistä Olli-Pekka Ryynäsen kommenteista tuli väistämättä jotenkin sellainen mielikuva, että "Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt". Tämä tosin pätee häneen ehkä ennemminkin imperfektissä tosin. Onhan kyseinen henkilö luonut uraa terveydenhuollon järjestelmissä. Ollut ns. siellä leipätyötä tekevä.
Joistakin asioista olen hänen kanssaan samaakin mieltä. Esim. siitä, että hoidon tarpeen arvoiointia tulee ja pitää kehittää edelleen.
Mutta pitkään oman lähiomaiseni tilannetta omakohtaisesti nähneenä ja seuranneena olen myös huomannut, ettei kaikki olen hänen kohdalla mennyt sillä tavalla, kuin olisi pitänyt.
Esim. minun dementiaa sairastava lähiomainen ei ole saanut missään vaiheessa mitään kuntouttavaa ja toimintakykyä lisäävää terapiaa ja muistisairauden etenemistä hidastavaa kuntoutusta.
Olli-Pekka Ryynänen toteaa tekstissään myös, että suurin osa iäkkäistä hoidetaan omaan kotiinsa. Se ajattelu ja käytäntö, eli vanhuksen kotona asuminen, kodinhoitopalveluiden, tai tehostetun palveluasumisen järjestäminen toimii vain niiden esim. dementiaa sairastavien kohdalla, jotka sairastavat lieväasteista sairautta. Ja joilla vielä muisti, kognitiiviset taidot ja kyvyt ja elämänhallinta on vielä hallussa. Ongelmia sen sijaan tulee nimenomaan silloin, jos ja kun dementiaa sairastavalla alkaa ilmetä kontrolloimatonta käytöstä, kuten esim. hallitsematonta syömistä. Mikä ei ainakaan ole hyvä asia, jos potilaalla on muita perussairauksia, kuten diabetesta ja suoliston imeytymishäiriötä. Millään kodinhoitopalveluiden tehostetulla lisäämisellä kyseinen ongelma ei poistu.
Liian kauniiksi ja ruusuisiksi maalaillut kuvat eivät välttämättä vastaa todellisuutta.
Mutta jos joillakin ei ole omakohtaista kokemusta vanhustenhoidon todellisesta arjesta, niin oma näkemys voi mennä aivan liian yli-ihannoivaksi.
Hoidon arviointia pitää todellakin lisätä. Mutta pitäisi ottaa nykyistä enemmän huomioon paitsi vanhustenhoitotyötä tekeviä, omaisia ja kysyä heidän näkemyksiään ja ottaa myös heidän näkökulmansa huomioon vanhustenhoitotyötä kehitettäessä.
Mutta vähän liian ylikehuva ja liian kauniiksi maalaileva.
Mielipiteeseen olisi voinut lisätä enemmän kriittistä ja analyyttistä tarkastelua.
Ne ja kokonaiskuva tilanteesta, kuten kodinhoitotyössä olevien, ja dementiaa sairastavien omaisten näkökulma ja omat kokemukset ovat jääneet tekstistä täysin pois. Samoin vanhusten hoitotyötä ja omaisten dementiaa sairastavien työn kuormittavuudesta ja jatkuvasta stressistä ja niiden ja työtaakan keventämisestä ei mainittu sanallakaan mitään.
Asia korostui etenkin mielipiteen viimeisessä lauseessa, jossa sanottiin, että " Hyvää työtä on tehty ja tästä jatketaan".
Näistä Olli-Pekka Ryynäsen kommenteista tuli väistämättä jotenkin sellainen mielikuva, että "Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt". Tämä tosin pätee häneen ehkä ennemminkin imperfektissä tosin. Onhan kyseinen henkilö luonut uraa terveydenhuollon järjestelmissä. Ollut ns. siellä leipätyötä tekevä.
Joistakin asioista olen hänen kanssaan samaakin mieltä. Esim. siitä, että hoidon tarpeen arvoiointia tulee ja pitää kehittää edelleen.
Mutta pitkään oman lähiomaiseni tilannetta omakohtaisesti nähneenä ja seuranneena olen myös huomannut, ettei kaikki olen hänen kohdalla mennyt sillä tavalla, kuin olisi pitänyt.
Esim. minun dementiaa sairastava lähiomainen ei ole saanut missään vaiheessa mitään kuntouttavaa ja toimintakykyä lisäävää terapiaa ja muistisairauden etenemistä hidastavaa kuntoutusta.
Olli-Pekka Ryynänen toteaa tekstissään myös, että suurin osa iäkkäistä hoidetaan omaan kotiinsa. Se ajattelu ja käytäntö, eli vanhuksen kotona asuminen, kodinhoitopalveluiden, tai tehostetun palveluasumisen järjestäminen toimii vain niiden esim. dementiaa sairastavien kohdalla, jotka sairastavat lieväasteista sairautta. Ja joilla vielä muisti, kognitiiviset taidot ja kyvyt ja elämänhallinta on vielä hallussa. Ongelmia sen sijaan tulee nimenomaan silloin, jos ja kun dementiaa sairastavalla alkaa ilmetä kontrolloimatonta käytöstä, kuten esim. hallitsematonta syömistä. Mikä ei ainakaan ole hyvä asia, jos potilaalla on muita perussairauksia, kuten diabetesta ja suoliston imeytymishäiriötä. Millään kodinhoitopalveluiden tehostetulla lisäämisellä kyseinen ongelma ei poistu.
Liian kauniiksi ja ruusuisiksi maalaillut kuvat eivät välttämättä vastaa todellisuutta.
Mutta jos joillakin ei ole omakohtaista kokemusta vanhustenhoidon todellisesta arjesta, niin oma näkemys voi mennä aivan liian yli-ihannoivaksi.
Hoidon arviointia pitää todellakin lisätä. Mutta pitäisi ottaa nykyistä enemmän huomioon paitsi vanhustenhoitotyötä tekeviä, omaisia ja kysyä heidän näkemyksiään ja ottaa myös heidän näkökulmansa huomioon vanhustenhoitotyötä kehitettäessä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja Savon Sanomat lukee palautteen täältä? Eikö oikeampi osoite olisi lähettää palautetta suoraan Savon Sanomille. Ai niin sinne joutuu kirjoittamaan omalla nimellä. Täällä voi suoltaa mitä tahansa nimettömänä.
Itse asiassa ei voi. Ainakin taannoin kävin yrittämässä lähettää palautetta Savon Sanomien palauteosion kautta. Ei onnistunut enää. Sen sijaan siellä kyseltiin vain, mitä mieltä olet lehden tarjonnasta yms.
Olen kuitenkin puhunut totta ja totuuksia vanhustenhoitoon liittyvistä asioista ja todellisesta tasosta. Mitään laaja-alaisempaa gallupia kun ei ole koskaan tehty, eikä kyselty esim. omaisten kokemuksia ja näkemyksiä vanhustenhoitopalveluista ja niiden laadusta. Ja nykyisten käytäntöjen toimivuudesta käytännössä.
Minulla ei ole mitään syytä valehdella. Eikä minulla ole henkilökohtaisesti mitään ketään vastaan.
Eivät professoritkaan ihan kaikkea ja kaikkia asioita tiedä. Ja hrömmm! En oikein usko, että Olli-Pekka Ryynänen, emeritusprofessori on tehnyt päivääkään vanhustenhoitotyötä. Ja tietää sen arjesta juuri mitään. Ainakaan käytännössä.
On helppoa vetää esiin tilastoja, numeroita ja väittää niitä todisteiksi vanhustenhoitopalveluiden hyvästä tasosta. Kuten sanoin, mitään laajamittaisempaa gallupia ei silti ole koskaan tehty.
Eikä tulla välttämättä tekemäänkään. Koska silloin paljastuisi se oikea puoli ja totuus asioiden tilasta. Sitäpaitsi terveydenhuoltojärjestelmän käyttöön ottamansa käytännöt on tehty vain talouspoliittisista ja ennen kaikkea säästösyistä. Kun omaiset ja kodinhoitopalveluissa vanhustenhoitotyötä tekevät joutuvat pakotetusti hoitamaan entistä vaikeasti sairaampia, toimintakyvyttömiä ja omasta hoidosta kykenemättämiä siinähän tulee valtiolle, kunnille ja terveydenhuoltojärjestelmiä roimia säästöjä. Vaikka mitä tahansa muuta seliteltäisiin, tai perusteltaisiin inhimillisillä syillä, että on parempi, että vanhukset hoidetaan kotiin. Vaikka kotihoidossa on jo nyt sellaisia potilaita joiden paikka oikeasti olisi heidän terveydentilansa ja vointinsa perusteella laitoshoidossa, tai vähintäänkin tehostetussa palveluasumisessa. Kyse on vain ja ainoastaan rahasta ja säästämisestä. Ei mistään muusta.
Voisin yhtä hyvin vaikka laittaa nimeni tähänkin julkisesti. Silloin joutuisi vain itse puhelin ja muun häirinnän kohteeksi. Siksi se ei ole viisasta.