Miten lääkärit erottavat sen, onko kyseessä bipo vai persoonallisuushäiriö?
Jos mielialanvaihtelut todella nopeita, esim. aamulla töihin mennessä voi olla positiivinen ja seesteinen olotila ja sitten voi pienikin negatiiviseksi koettu asia saada aikaan olotilan muuttumisen täyteen aggressioon, pää "sumenee" siten, että sinne ei mahdu mitään muuta kuin se yksi negatiiviseksi koettu asia, koko elimistö täysin kiivastuneessa , aggressiivisessa olotilassa. Sitten muutaman tunnin kuluttua olotila voi taas vaihtui rauhalliseksi.
Bipo vai persoonallisuushäiriö
kumpi
23
1152
Vastaukset
- punkalaidun
Luulin kyllä oitistansa että kysymyksessä olisi sama fiba,
- lulu90
Eipä ne erotakaan. Samat oireethan noissa on (varsinkin tunne-elämän epävakaudessa ja 2-tyypin bipossa). Sit jos kuvioon sotketaan holi/muut päihteet niin ei siinä ammatti-ihminenkään pysty sanomaan mistä on kyse.
Ainoastaan jos suvussa esiintyy bipoa/lapsuuden olot viittaa selkeästi pershärön kehittymiseen niin diagnoosille on anamnestinen peruste. Aivokuvissahan on löydetty bipoilta etuaivolohkosta poikkeamia tutkimustasolla, mutten usko tällaista tehtävän missään päin maailmaa diagnostisessa mielessä.
Lääkitystä kokeilemalla yleensä selviää. Jos SSRI aiheuttaa (hypo)manian niin sitten kyseessä on bipo. - Bipo2diag2011
bipon määritelmät on löydettävissä esmes käypähoidosta. Käytännössä nopeasyklisyys ei viittaa bipoon vaan johonkin muuhun. Bipo vaatii sekä pitkäaikaisen masennuksen että pitkäaikaisen maanisen jakson (2 viikkoa?). Biposta on olemassa nopeasyklisiä variaatioita, mutta pääasiassa bipo ilmenee kausivaihteluina, eli pitkäkestoinen keskivaikea tai vaikea masennus ja vähintään yksi "pitkäkestoinen (vähintään 2 viikkoa)" maaninen tai hypomaaninen vaihe.
- kumpi
Näin olen itsekin ajatellut, että nopeasyklisyys (erittäin nopea) viittaisi johonkin muuhun kuin bipoon. Nopeasyklisyys liittyy pääosin reagoimisesta ulkoisiin tapahtumiin. Toisinaan ollut tosin kausia, jolloin ollut pitkään vaikeaa masennusta ja kausia, jolloin sekamuotoista/hypomaniaa. SSRI-lääkkeet aiheuttivat ongelmia. Taustalla myös PTSD(ns. complex), joka voi jo itsessään selittää erilaiset ongelmat.
- persoonadx
Minullakin nopeasyklisyys(tunneissa vaihtuva raju muutos itsetuhosta euforiaan ja takaisin) on ollut bipon kanssa lähinnä poikkeustilanne, joka meni ohi ja syklit jatkui hitaampina sen jälkeen ja olen välillä ollut remissiossa vuosia. Näinkin voi käydä. Saattoi olla että juuri joku masennuslääke provosoi nopeat syklit koska bipo diagnoosia ei ollut vielä annettu.
- persoonadx
kumpi kirjoitti:
Näin olen itsekin ajatellut, että nopeasyklisyys (erittäin nopea) viittaisi johonkin muuhun kuin bipoon. Nopeasyklisyys liittyy pääosin reagoimisesta ulkoisiin tapahtumiin. Toisinaan ollut tosin kausia, jolloin ollut pitkään vaikeaa masennusta ja kausia, jolloin sekamuotoista/hypomaniaa. SSRI-lääkkeet aiheuttivat ongelmia. Taustalla myös PTSD(ns. complex), joka voi jo itsessään selittää erilaiset ongelmat.
Ihminen voi siis olla reaktiivinen ulkoisiin asioihin bipon lisäksi. Ei ole persoonallisuushäiriö vaan esim. masennuksen aikaan saama herkistyminen ja kaiken ylitulkitseminen negatiivisesti. Persoonallisuushäiriöistä mieleen tulee epävakaa persoonallisuus. En ole asiantuntija mutta olen kuullut sanovan, että nämä ihmiset lähes aina vahingoittavat/viiltelevät itseään.
- persoonadx
Persoonallisuushäiriöt erottaa taviksetkin kun tarpeeksi kauan on sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Sekä bipo diagnoosi että persoonallisuushäiriödiagnoosit selviävät hoitavalle taholle useampien tapaamisten ja kartoitusten jälkeen. Niissä on omat kriteerinsä. Ja ei, ei ole samat oireet.
- Terve.vaanmenoa
Minulla on myös kaksisuuntainen häiriö. En tiedä pitääkö mennä eteen vaiko taaksepäin. Auttakaa hyvät ihmiset!
- Kaikonmänt
Jos siis menen eteenpäin, niin ääni sisälläni sanoo: mene taaksepäin! Nyt olen jumittunut tähän risteykseen, enkä pääse mihinkään päin. Mitä minun pitäisi tehdä, en kai voi koko ikääni olla tässä? Töihinkin pitäisi mennä ja minä jumitan tässä risteyksessä
- M-1
Eipä ne erotakaan, ainakaan enää siinä vaiheessa kun epävakaaksi on jo kerran tuomittu.
Itse sain juuri Potilasvahinkolautakunnalta päätöksen, että oli hoitovirhe hoitaa mua epävakaana vaikka minulla oli sillä hetkellä menossa psykoottinen maniajakso.
Korvauksia odottelen, vaikkakin hoitovirheen toteaminen oli minulle tärkeintä kun lähdin viemään asiaa eteenpäin. - kokemus.tietoa.alalta
Kerron tämän varoituksena muille, koska itselläni tästä kyseenalaisesta toiminnasta valitettavasti tietoa.
Kannattaa olla hyvin varuillaan joidenkin psyykelääkkeiden kanssa. Niillä voi olla amfetamiini-huumeen kaltainen vaikutus, eli mania aikaan saadaan tarvittaessa näillä kemiallisesti. Manialla tietenkin on monesti tuhoisat seurakset henkilölle. Sillä on olemassa ihan tieteellisesti tutkittua tietoa, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla naisilla, on huomattavasti enemmän ei toivottuja raskauksia ja yksinhuoltajuutta.
Eli riskit on naispuolisille melkoiset, ja tosiaan kun joillekin jopa aloitetaan nämä lääkkeet pakolla sairaalassa. Jos huomaa olevansa heikoilla ja eli lääkettä tuputetaan pakolla, kannattaa hyvissä ajoin hakea strerilisaatioon, jos pelkää yllä olevaa. Lääke kun alkanut vaikuttaa euforisesti, niin ei huomaa itse vaikutusta. Myös omaisten kannattaa olla tarkkana ja huolissaan.
Kukin voi miettiä tämän toiminnan moraalia, sitä ei ole olemassa. Kukin tietää, että sairastuneet ovat hyvin heikoilla, eli huostaanoton riski heillä huomattavan suuri. Hoitotaholla on tarve tuottaa lisää uhreja järjestelmään "asiakkaiksi".- jyjew
Eikö ihminen itse huomaa jos on euforinen? Kyllä minä ainakin huomaan.
- Ajskldldjsksish
Persoonallisuushäiriö liittyy nimensäkin mukaan ihmisen persoonallisuuteen. Jotkin osa-alueet ja työkalut on kehittyneet väärin, ja ihminen ei osaa säädellä itseään. Käytös on usein jollain tapaa lapsellista tai outoa. Reagointi on vahvaa, näkyi se ulos tai ei. Tämä näkyy tunteiden ailahteluna, kun ihminen ottaa asiat tunteisiin. Epävakaa persoonallisuushäiriö ei tarkoita kaksisuuntaista mielentilaa, joka menee ääripäästä toiseen jaksoittain, se tarkoittaa tunteiden säätelyn vaikeutta, ja vahvaa reagointia asioihin. Epävakaa p.häiriö tarkoittaa mustavalkoista, hieman lapsellista
ajattelua.
Kaksisuuntainen taas on aidosti aivokemiallinen juttu, eikä henkilö välttämättä ole herkkä noin muuten, eikä esimerkiksi reagoi helposti. Joku voi olla kuukausia ihan tylsä ja alakuloinen, ja maniavaiheessa lähinnä luottaa itseensä liikaa ja ottaa riskejä. Persoonallisuuteen tämä ei liity, eikä ihmisellä välttämättä ole mitään tunteiden säätelyn vaikeuksia, hän voi olla ihan järkevä ja rauhallinen. Hänellä on masennus- ja maniajaksoja, jolloin ajatuksia sävyttää ei niinkään ulkoiset tapahtumat, vaan tämä senhetkinen "päänsisäinen tila", joka johtuu sairaudesta. Ihminen ei välttämättä koe suuria mustavalkoisia tunteita. Hänen yleinen mielialansa vaan vaihtelee.
Maniassa oleva voi ottaa suuria riskejä ja aloittaa projekteja enemmän kuin yleensä, ja vajota taas masennukseen sen jälkeen, jolloin ei oikein mikään huvita pitkään aikaan. Persoonallisuushäiriöinen taas hyvänä hetkenä enemmänkin hehkuttaa itselleen, kuinka kaikki on niin kivaa, parasta ja ihanaa, kunnes heti seuraavaksi kaikki onkin ihan perseestä, sitten taas niin parasta. Hän reagoi ihmisiin myös samanlailla, kun taas kaksisuuntaiselle ihmisillä ei välttämättä ole mitään väliä. - Ajskldldjsksishsksk
Vielä esimerkkinä:
Kaksisuuntainen vs. persoonallisuushäiriö on sama kuin masennus vs. persoonallisuushäiriö.
Masentunut ihminen voi olla tyyni kuin mikä, ja persoonaltaan aivan normaali. Kyse on yleisestä mielialan sävystä, aivojen tilasta. Masentunut voi olla reagoimatta mihinkään, tai suuttumasta mistään. Kaksisuuntainen ihminen voi olla sellainen, ettei hänestä mikään oikein tunnu miltään, eikä hän suutu pikkuasioista. Maniassa hän saattaa ärsyyntyä, ja olla hyvin erilainen, ei silti välttämättä mitenkään tunneherkkä.
Jos maailmasi kaatuu kokoajan, itket herkästi, sitten ootkin maailman huipulla, se tarkoittaa vain että olet hyvin herkkä ihminen. (Ja herkkä persoonallisuushäiriöille). Et ole tällöin kaksisuuntainen, kun se ei ole synonyymi tunnetilojen vaihtelulle.
Persoonallisuushäiriöinen taas ei osaa kontrolloida reagointiaan. Hän suuttuu ja iloitsee ärsykkeistä, eikä osaa hillitä tätä. Tämä sama jatkuu vuosia ja vuosikymmeniä putkeen. Pointti on tunteiden vaihtelu, ja usein muihin ihmisiin tai odotuksiin liittyvät ongelmat.- 772
Nyt minusta tuntuu, että mulla on ennemminkin persoonallisuushäiriö kuin bipo :D Vaikka eihän sitä tämän perusteella voi olettaa, ja ainakin joskus kun luin eri p.häiriöiden oireita, en tunnistanut niistä itsestäni kuin muutaman. Mielestäni siis alle sen kuin voisi nettitestien perusteella epäillä.
Ennemminkin on tuo ärsykkeistä innostuminen jota en osaa hillitä, mutta myös suuttumisessa (ei onneksi kovin paha, en ainakaan ole väkivaltainen ja osaan mennä tilasta pois kun oon todella ylikierroksilla ja vihainen)
Toisaalta minulla on dg ADHD:sta, ja näissä monissa on vähän samankaltaisia oireita, joka saattaa johtua vain tosta keskittymishäiriöstä eikä persoonallisuushäiriöistä tai muusta.
Olen myös miettinyt, että miten erottaa bipon kakkostyypin (hypomanian siis, en oo varma muistanko oikein) ja ADHDn, tai oikeastaan että on ne molemmat. Itselläni siis molemmat, kaksisuuntanen tuli kyllä yllätyksenä mulle.
- moniminä
Käytöksen ja olon nopea vaihtelu voi olla posttraumaattiseen stressihäiriöön liittyvä dissosiaatio.
Dissosiaatiohäiriö kuitenkin sivuutetaan usein, koska se ei ole lääketehtaille tuottavaa. Vain terapia auttaisi mutta kela ei kuntouta dissosiaatiohäiriötä. Lääkärit on lääketehtaiden marionetteja, siksi puhutaan vain niistä sairauksista joihin on lääke.- kumpi
Ja vaikka pääsisikin terapiaan, voi olla vaikeaa löytää terapeuttia, joka olisi tarpeeksi ammattitaitoinen esim. complex ptsd tapauksissa. Terapeutin pitäisi osata muutakin kuin että siellä vaan hölötetään niitä näitä. Varsinkin jos vauriot ovat alkaneet jo ennen lapsen puhumaan oppimista tai ns. mielen kehittymistä (mielen teorioiden mukaan ns.mieli alkaa kehittyä n.3 vuotiaana), niin terapian tulisi sisältää myös kehollisia menetelmiä. Itsellä kokemus puhumisterapiasta, joka tuntui olevan yhtä tyhjän kanssa. Ehkä kyse juuri dissosiaatiosta, puhe ja oma sisin ovat tavallaan täysin erillään toisistaan. Oma puhuminen on kuin robotti raportoisi erilaisia asioita, vailla mitään yhteyttä tai tunnekokemusta omaan itseen. Ne joilla kokemusta tästä varmaan tietävät mitä tarkoitan.
- dissoillen
kumpi kirjoitti:
Ja vaikka pääsisikin terapiaan, voi olla vaikeaa löytää terapeuttia, joka olisi tarpeeksi ammattitaitoinen esim. complex ptsd tapauksissa. Terapeutin pitäisi osata muutakin kuin että siellä vaan hölötetään niitä näitä. Varsinkin jos vauriot ovat alkaneet jo ennen lapsen puhumaan oppimista tai ns. mielen kehittymistä (mielen teorioiden mukaan ns.mieli alkaa kehittyä n.3 vuotiaana), niin terapian tulisi sisältää myös kehollisia menetelmiä. Itsellä kokemus puhumisterapiasta, joka tuntui olevan yhtä tyhjän kanssa. Ehkä kyse juuri dissosiaatiosta, puhe ja oma sisin ovat tavallaan täysin erillään toisistaan. Oma puhuminen on kuin robotti raportoisi erilaisia asioita, vailla mitään yhteyttä tai tunnekokemusta omaan itseen. Ne joilla kokemusta tästä varmaan tietävät mitä tarkoitan.
Kyllä, kokemusta on ja tiedän todella, mitä tarkoittaa, kun "puhe ja sisin ovat tavallaan irrallaan toisistaan" ja on omalla kohdalla suuri helpotus vihdoinkin saada sanoiksi se, mikä on omalla kohdalla ongelma-meitä on paljon, eivätkä kaikki osaa, ymmärrä tai jaksa etsiä tietoa tai vaatia oikeuksiaan tässä järjestelmässä. Lääkäreiden ja hoitajien mielivalta on pahimmillaan aivan hirvittävää, mutta sen ymmärtää vasta, jos se omalle kohdalle sattuu. Sekin tosin on terveydenhuollossa omituista, että minun piti itse haalia kaikki mahdollinen tieto ja potilaskertomukset ja kirjoittaa elämänhistoriani auki niin hyvin kuin vain muistin ja sitten itse diagnosoida itseni psykiatrille, joka pyynnöstäni sitten lisäsi persoonallisuus ja ahdistushäiriön(jotka ovat virheelliset dg:t tänä päivänä, mutta niitä ei voida kuulemma poistaa, koska ovat niin vanhat diagnoosit?) jatkeeksi vielä tuon PTSD:n. (on complex, mutta sitähän ei erikseen diagnosoida). Minun olisi pitänyt tuo dg saada jo vuosikymmen sitten, mutta vasta nyt löytyi psykiatriselta puolelta henkilö, joka oli kylliksi itse opiskellut traumoja ja niiden syntymistä yms. jotta hän kuuli, mitä oikeasti sanoin eikä vain tuijottanut vääristeltyjä kirjauksia aikaisemmilta vuosilta! Ja terapeuttini, joka on aivan ihana,myöskin traumoihin erikoistunut ihminen, näki heti, siis aivan ensimmäisillä käynneillä mistä on kohdallani kysymys-disso sekä 1. ja 2. tyypin traumaa. Kymmenessä vuodessa ehdittiin tehdä peruuttamatonta vahinkoa paitsi minun, myös omaisteni elämälle väärillä hoitomenetelmillä. Niin valtavat määrät on ihmisiä saanut ja yhä saa kärsiä ammattitaidottomien/epäpätevien puoskareiden kynsissä, häpeä Suomen terveydenhuolto. Mielisairaalat ja terveydenhuolto on mielestäni saatava vastuuseen ihmisoikeusrikoksistaan Suomessa- tietäisikö joku ehkä hyviä sivustoja näihin asioihin liittyen? Ehkäpä jonain päivänä ovat asiat hoitavalla puolella paremmin ja potilaita hoidetaan oikein pelkän lääkinnän sijaan.
- Pekkajasusi
Puolisoa hoidettiin melkein vuosi sekamuotoisena 1 tyypin bipolaarisena. Mikään lääke ei toiminut: viimeisestä levisi maksa, aiemmat teki siitä hitaan. Diagnoosi oli kahden eri psykiatrin tunnin haastattelun tulos: eli siis yhtä tyhjän kanssa. Siinä vaiheessa kun maksa oli pettämässä, puoliso tunnusti kertoneensa psykiatreille vain sen mitä nämä halusivat kuulla. Ilmeisesti silloin tuntui paremmalle ajatukselle olla bipolaarinen kuin ottaa vastuuta teoistaan. Ei ne narsistit aina kovin älykkäitä ole! Älkää uskoko ainakaan pikadiagnooseihin, oli lääkärin titteli mikä tahansa. En jaksa kaivaa nyt linkkiä, mutta löysin silloin pari tieteellistä tutkimusta joiden mukaan narsismin ja bipolaarisuuden diagnoosit sekoittuvat. Ja puoliso pärjää hyvin ilman lääkkeitä. Terapiassa käy opettelemassa ihmisyyttä. Välillä jotain menee kai perillekin. Missään nimessä en yritä vähätellä lääkkeiden tarvetta aidossa bipolaarisuudessa - tämä nyt vain hankki itselleen väärän diagnoosin.
- Bipo2
Persoonallisuushäiriö on pysyvä ominaisuus. Hypomania esiintyy erillisinä jaksoina. Pitkäaikaisesti kohonnutta mielialaa ei esiinny puhtaissa persoonallisuushäiriöissä
- jhnmb
https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/persoonallisuus-muuttuu-ian-myota-enemman-kuin-uskomme-mika-kokemus-muutti-sinua
Iäkkään ihmisen persoonallisuus ei ole enää sama kuin teini-ikäisen, väittää amerikkalaistutkimus. Mitkä kokemukset ovat muuttaneet sinun persoonaasi?
Mitä ajattelet, kun katsot kuvaa 14-vuotiaasta itsestäsi? Kuvailisitko häntä samoin sanoin kuin nykyistä minääsi?
Harva kuvailisi, väittää amerikkalaistutkimus. Se on pitkäkestoisin ihmisen persoonallisuutta kartoittanut tutkimus ja haastaa ajatuksen muuttumattomasta, läpi elämän samankaltaisena pysyvästä persoonallisuudesta. Tutkimustuloksista ovat uutisoineet esimerkiksi The Huffington Post ja Helsingin Sanomat.
Tutkimus koostui kahdesta osasta. Sen varhaisessa vaiheessa opettajat arvioivat 14-vuotiaiden oppilaidensa persoonallisuutta, esimerkiksi itsevarmuutta, tunnollisuutta ja määrätietoisuutta. 63 vuotta myöhemmin, eli vuonna 2012, samoja, tuolloin 77-vuotiaita oppilaita pyydettiin osallistumaan uudelleen persoonallisuustestiin. Myös osallistujien läheisiä pyydettiin arvioimaan tutkittavien persoonallisuutta.
Tutkijat eivät löytäneet tuloksista juurikaan yhteneväisyyksiä – nuoruuden persoonallisuutta kuvailtiin hyvin eri piirtein kuin myöhempää. The Huffington Postin mukaan tulokset yllättivät, koska persoonallisuutta on monissa tutkimuksissa pidetty suhteellisen vakaana ja pysyvänä.
Persoonan muuttumiseen voi olla monia syitä. Helsingin Sanomien jutun mukaan esimerkiksi suuret elämänmuutokset, kuten puolison kuolema tai avioero, voivat muuttaa persoonallisuutta pysyvästikin.
– Lisäksi vaikkapa psykoterapian tai lääkehoidon seurauksena persoonallisuuspiirteet saattavat muuttua paljonkin, kertoo Helsingin yliopiston psykologian dosentti Christian Hakulinen Helsingin Sanomien jutussa.
- Bipo1
Eihän ne aina erotakaan. Virhediagnooseja sattuu paljon epävakaan persoonallisuushäiriön ja bipon välillä.
Mutta noiden kahden pääasiallinen ero on siinä, että epävakaassa oireet ovat pysyviä ja bipossa oireet esiintyy jaksoittain. Epävakaa on aina impulsiivinen, bipo vain maniassa/sekamuotoisessa (ja tämä kestää viikoista kuukausiin). Epävakaan mieliala on aina ailahtelevainen, bipolla vaihtelee mielialat sekamuotoisessa ja maniassakin saattaa vaihdella aggressiivisuuden ja hilpeyden välillä, mutta terveenä tai masentuneena ei. - Kaksisuuntainen
Mulla ollut bipo jo kauan, tunnen myös erään epävakaan. Aivan eri diagnoosi. Ja eri oireet, mulla jaksoittaista ailahtelevuutta, persoonallisuushäiriössä enemmän tuota epävakautta taitaa olla kokoajan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.691792Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1641459- 881252
- 1231240
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te491150- 75922
Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-245907- 106867
Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi99805Mitä vastaat jos
Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍36674