Täytyy myöntää, että kyllä meikäläisenkin ajankohtaisia meininkejä sinänsä sivusta seurailevan eläkeläisäijän kuulemisaistin linkittämän viestin siirtyminen aivolokerikkoon rekisterointilohkoon lähes takkuili, kun meidän pääministerimme luonnehti porsaanreikää ja sen tukkimista niin, että mokomaa ei enää tapahtuisi tässä tasavallassa muualla kuin Meri-Lapissa oli tapahtunut. Pääministerin suhtautuminen suoraan sanottuna oli järkyttävää kuultavaa.
Kysessähän on yksinkertaisesti paikallisen väestön omien asioitten hoitaminen eli väestön kotikentän tahto heitä itseään koskevien terveydenhoidon järjestelyjen organisoinnista. Meri-Lapissa oli todettu, että julkisen vallan toimesta sikäläinen erikoissairaanhoito pysyvänä palveluna lakkautetaan ja palvelut siirtyvät suunnilleen sadan kilomterin päähän Rovaniemelle tai sitten toisena vaihtoehtona Oulu on sekin samanmoisen etäisyyden päässä.
Tuo maantieteellinen etäisyys johtaa muistelemaan aikaisempia CCCP-valtakunnan "järjestelyjä", joissa yhteyksissä myös suomenheimoista väkeä määrättiin muuttamaan pois vanhoilta asuinsijoiltaan ja usein ukaasiin kuului määräys, jossa karkotettujen oli siirryttävä etäisyydelle, joka oli vähintään 101 kilometrin päässä. Käytännössä siis merilappilaisten olisi lähitulevaisuudessa haettava erikoissairaanhoidon palvelunsa etäisyydeltä, mikä vastaa täysin Stalinin ajan Neuvostoliiton 101-kilometristä etäisyyttä ja sitä pitempääkin matkaa. Kun paikallinen hallintojärjestelmä tekee täysin laillisen päätöksen toimia toisin, niin siitä seuraa pääministerimme kertoma tapahtuneen nimittäminen porsaanreiäksi ja sen semmoisen pikaisen tukkimisen vaatimus.
Kysessähän on yksinkertaisesti paikallisen väestön omien asioitten hoitaminen eli väestön kotikentän tahto heitä itseään koskevien terveydenhoidon järjestelyjen organisoinnista. Meri-Lapissa oli todettu, että julkisen vallan toimesta sikäläinen erikoissairaanhoito pysyvänä palveluna lakkautetaan ja palvelut siirtyvät suunnilleen sadan kilomterin päähän Rovaniemelle tai sitten toisena vaihtoehtona Oulu on sekin samanmoisen etäisyyden päässä.
Tuo maantieteellinen etäisyys johtaa muistelemaan aikaisempia CCCP-valtakunnan "järjestelyjä", joissa yhteyksissä myös suomenheimoista väkeä määrättiin muuttamaan pois vanhoilta asuinsijoiltaan ja usein ukaasiin kuului määräys, jossa karkotettujen oli siirryttävä etäisyydelle, joka oli vähintään 101 kilometrin päässä. Käytännössä siis merilappilaisten olisi lähitulevaisuudessa haettava erikoissairaanhoidon palvelunsa etäisyydeltä, mikä vastaa täysin Stalinin ajan Neuvostoliiton 101-kilometristä etäisyyttä ja sitä pitempääkin matkaa. Kun paikallinen hallintojärjestelmä tekee täysin laillisen päätöksen toimia toisin, niin siitä seuraa pääministerimme kertoma tapahtuneen nimittäminen porsaanreiäksi ja sen semmoisen pikaisen tukkimisen vaatimus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ne on ihan eri reiät mitkä tukitaan ja mitkä jätetään auki. Hallintarekisteri, vakuutuskuoret ja veroparaatiisit ovat ahneille elintärkeitä.
Huomattavan mielenkiintoiseksi tilanteen tekee nyt tänään (22.11.17) uutisoitu Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpon julkituoma kanta, jonka mukaan Länsi-Pohjan eli Meri-Lapin alueella tehtiin väärä päätös, kun siellä päätettiin niin kuin päätettiin. Syyllisten joukkoon kunnallispäättäjien rinnalle Orpo katsoi aiheelliseksi nostaa mukaan myös Mehiläisen. Muistaakseni juuri Kokoomuksen taholla on taidettu ajaa valinnan mahdollisuuksien lisäämisen päämäärätietoista politiikkaa. Kokoomuslaiselle joustavuudelle on ilmeisesti saatu uutta sisältöä.
Olennaisena ytimenä Meri-Lapin (Länsi-Pohjan) tilanteessa on erikoissairaanhoito. Sipilän hallitus yhdessä Lapin hegemoniapäsmäryyttään vankentamaan pyrkivän Rovaniemen kanssa yrittää poistaa erikoissairaanhoidon palvelut Meri-Lapin (Länsi-Pohjan) alueelta ja etäännyttää niitten saamisen Kemistä sadan kilometrin päähän Rovaniemelle. Oulu toisena vaihtoehtona sijaitsee sekin sadan kilometrin päässä Kemistä. Mieleen juohtuu edesmenneen Neuvostoliiton ajoilta Stalinin karkotuspolitiikan yhteydessä mainittu etäisyys 101-kilometrin päähän karkottamisineen vanhoilta kotitanhuvilta.
Meri-Lapin erikoissairaanhoidon merkeissä meneillään oleva konflikti antaa aiheen syventyä pohtimaan asiaa ja aihetta juuria myöten. Kyseessä on siis Länsi-Pohjan keskussairalan lakkauttaminen ja sen saman tien erikoissairaanhoidon päättyminen alueella. Rovaniemellä sijaitseva Lapin keskushallinto on saanut liittolaisekseen koko Suomen hallituksen, Sipilän hallituksen. Sektoriministeri Annika Saarikko ei onnistunut painostamaan Meri-Lapin päättäjiä nöyrtymään polvilleen hallituksen tahtoon. Sen jälkeen pääministeri Juha Sipilä tosiaankin katsoi aiheelliseksi, kenties jopa pikaistuksissaan primitiivireaktiona, luokitella tapahtuneen porsaanreiäksi ja hän vannoi tukkivansa mokoman niin äkkiä, ettei vastaavaa enää kerkiäisi tapahtumaan missään muualla täällä hänen päsmäröintipiirinään olevassa Suomen valtakunnassa.
Tämä nähty tapausten kulku on jo nyt paljastanut niin pahan valuvian meidän järjestelmässämme, että systeemin korjaamiseksi olisi viisasta ryhtyä toimenpiteisiin eli vallankäytön järjestyksen uudistamiseen. Perusksysymys kuuluu:
- Mitä pitää muuttaa päätöksenteon järjestelmässämme, että niin Meri-Lapin (Länsi-Pohjan) kuin muittenkin vastaavassa asetelmassa olevien alueitten yhteisten asioitten hoitamisesta huolehtiminen saadaan kelvollisen kansanvaltaisuuden mukaiselle pohjalle?
Meri-Lapin oman paikallisen päättäjäkunnan tahto heijastaa alueen väestön tahtoa. Siis paikallinen tahtotila pitää nostaa ylimmäksi vaikuttajaksi Meri-Lapissa. Käytännössä se tarkoittaa alistussuhteen Rovaniemeen katkaisemista. Meri-Lapista (Länsi-Pojasta) on muodostettava oma maakuntansa tai millä nimikkeellä sitten kyseistä hallinnon aluetta sitten nimitettäisikään. Ja Kemi olisi nimeltään uuden hallintoreviirin pääkaupunki. Tasavallan hallituksen sananvaltaa täytyy rajoittaa tilanteessa eli kulloinkin vallassa oleva Suomen hallitus ei saa kyetä ylikävelemään maakunnallisen tahdon ylitse. Nykyinen Lapin maakunta on siis jaettava kahtia. Se kyllä sotkisi Kokoomuksen ja Keskustan puolueina lehmänkauppana tekemän hallintohimmelin ainakin alueitten, maakuntien, provinssien, lukumäärien osalta. Eipähän nuo lukumäärät nyt ole kuitenkaan kiveenhakattuja, vaan epätäydelliset ihmiset eli ministerit ovat ne lukumäärät keksineet ja niinpä ne ovat korjattavissakin uusilla ministerien ja eduskunnan päätöksillä.