Esimerkiksi että jos joku vl on sortunut varastamisen syntiin, niin se pitää ensin muodollisesti pyytää anteeksi tältä jolta on varastanut (tässä tapauksessa ei-vl) ja sitten vielä pyytää se anteeksi joltain vl:ltä, jotta se on sitten myös anteeksiannettu?
Pitääkö tällainen
paikkansa?
6545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
VL-sarvipäät yleensä näyttävät rikkovan muita kuin vl:iä vastaan ihan vapaasti ja mielinmäärin, mutta he sitten vilkuttelevat rauhanyhdistyksillä kättä niin saarnaaja-sarvipää antaa heille synnit anteeksi! Muut ovat heille ala-arvoista porukkaa joilta ei tarvitse pyydellä anteeksi! Näin minä ainakin olen kokenut ja pannut merkille!
Varokaa kyselemästä tuommoisia, kohta on poliisit, kansalliskaarti, ynnä muut kimpussa. Lopuksi seriffi poistaa asiattomat kyselynne.
ei suinkaan ole asiaton, vaan varmistus että toimitaanko näin. Voitko vastata kysymykseen?
että jos on varastanut,tietenkin siltä pyydetään anteeksi keltä/mistä on varastettu.Myös ellei tää keltä on varastettu ole vl,pyytäisin vielä vl:ltä anteeksi.Omatunto se on joka neuvoo miten tehdä.
Kyllähän ne asiat tulee sopia aina asianomaisen kanssa, oli tämä sitten vl tai ei. Ja toisaalta toiselta vl:ltä vi pyytää synnit anteeksi myös Jumalan edessä. Eli näin on.
että se varastamisen synti, joka omaa tuntoa vaivaa, on taivaassakin annettu anteeksi(Pyhän hengen virka, ei sanan virka).
Lutherin ajatus tällaisessa ripittäytymisessä oli jotenkin niin, että enemmän tulee kuunnella mitä rippi-isä/äiti sanoo kuin sitä mitä itse tunnustaa. Jatkaa vielä, että ripissä saamme sen synnin anteeksi, jonka tunnustamme mutta sen lisäksi kaikki muutkin synnit ja jopa sellaiset, joita emme edes tiedä tehneeksikään(saarnataan kaikki synnit anteeksi).