Olen tuntenut hänet seitsemän vuotta ja koko sen ajan hän on ollut masentunut ja itsetuhoinen. Olen useasti itkenyt ja panikoinut hänen puolestaan kun hän on laittanut jotain itsetuhoista sosiaaliseen mediaan. Hän ei suostu hakemaan apua, olen itse aivan loppu psyykkeeni ei kestä tällaista, vaikka hän ei kuuntele minua vahtaan aina häntä facebookissa ja muualla haluan varmistaa että jos hän laittaa itsetuhoista settiä olen salamana auttamassa. Viimeksi laittoi viime viikonloppuna, näin päivitykset vasta 3tuntia niiden laitoin jälkeen ja olin varma että nyt hän on jo kuollut. Ei onneksi ollut mutta tärisin kauttaalatani kun sain hänet onneksi kiinni. Käskin soittaa kriisipuhelimeen tai mennä päivystykseen mutta hän ei kuulemma kehtaa. 7 vuotta... tätä en jaksa enään, miten saisin hänet hoitoon, huolehtiminen vie kaiken energian. Auttakaa nyt joku.
Itsetuhoinen ystävä
Väsynytkaikkeen
10354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En ymmärrä miten kukaan jaksaisi tuommoista? Minulla ei ole edes vastausta tuohon... Tokihan kaveria pitää auttaa, mutta on käsittämätöntä että toinen tuolla lailla räjäyttelee ongelmiaan toisten silmille vuodesta toiseen... Apua on saatavilla. Joskus ei riitä vaikka kuinka autetaan kavereiden puolelta jos henkilö on vain niin moniongelmainen, että onnistuu tekemään sen virheen että kuolee oman käden kautta, ja sitten syntyy uudestaan samojen ongelmien kanssa jotka ovat viimeisten tekojen johdosta vahvistuneet vielä suuremmiksi vastoinkäymisiksi seuraavassa elämässä.
Tärkeää olisi kykeneminen ottamaan "askel taaksepäin" tunteista ja ajatuksista, jotka eivät ole mitään pysyvää omaisuutta, vaan jotain mitä kannamme väliaikaisesti vain. Mutta sellaista ei kaikilla ole mahdollisuutta oppia elämänsä aikana. Ammattiapua on saatavilla ja sitä kyllä kannattaisi tavoitellakin ja siitä kannattaisi jopa maksaa, koska miten muuten pääsee elämässä eteenpäin?
Millaisia ne itsetuhoiset viestit sitten ovat?
Mitä jos sanoisit hänelle kerran kunnolla, että ottaa yhteyttä ja sanoo suoraan sinulle sitten, kun on oikeasti tosi paha tilanne? Pyytäisit lupauksen, ehkä?
Ei niin, että kiellät ottamatta, kun ei ole, vaan sanoisit noin?
Voisit ottaa malttavammin muut masennus-/itsetuho-oireilut sitten.
Valitettavasti nämä tällaiset vähän "kuuluvat pakettiin". Ei niistä pääse kuin toipumalla... Mutta olisi hyvä, jos niitä ei tarvitsisi hätäillä niin paljon, mennä tunteiden mäkiä rinnalla...
Voit kyllä ajatella niinkin, että asia ei ole sinun vastuullasi. Sinä olet läheinen ja lähellä, vähintään suoran yhteydenoton päässä... Enempää ei voi vaatia.
On hyvä kaikkiaan myös ymmärtää, että toista ei voi pakottaa elämään.
Parasta kai olisi, jos voisi olla lähellä / ulottuvilla, ihan vaan olla (kuten yleensäkin), mutta samalla olla puuttumatta. Elää omaa elämäänsä.
Noin minä masentuneena, itsetuhoisena ajattelen.
Jokaisella on vastuu olemisestaan. Suurinta Rakkautta on myös antaa jokaisen ottaa se itse.
...Olla lähellä. Antaa olla. Emmekö me kaikki toivo juuri tätä?
Ja paskat! Olla lähellä paapoa ei tule mitään. Jokainen ottakoon elämänsä omiin käsiin. Jos ei hyvät neuvot auta niin: tervemenoa. Minä en ainakaan ala elämään kenenkään puolesta.
Kenties sinun pitäisikin lähinnä syntyä, jossain mielessä, mutta et osaa tehdä sitä ihan itse? Ei se mitään, ei kukaan muukaan osaa.
En tuossa mistään toisten puolesta elämisestä puhunut. Päin vastoin.
Ei täällä millään "omiin käsiin" -meiningillä kukaan pärjää. Kukaan ei ole tänne edes tullut oman käden kautta. Ne on ihan muut mestat mihin sillä meiningillä mennään...
Toihan on hyvä systeemi !
Pitää kokeilla naapurin naiseen, jos vaikka toimisi.
Aamulla voisin laittaa viestiä, että heti nyt aamupalaa tänne tai masennun totaalisesti.
Sitten laitan listan siihen jotenkin tälleen:
-appelsiini tuoremehua
-paistettua kananmunaa
-leipää jossa voita ja juustoa ( edam)
-päivän lehti
Toimisikohan tuo ?
Seitsemän vuotta postaillut uhkauksia sos.mediaan. Eikä ole hakenut apua? Kuulostaa jotenkin oudolta, varmaan käyttää mielenterveyspalveluita jossain määrin?
Erittäin itsekästä käytöstä ystävältäsi, huomionhakuisuutta? En ymmärrä ollenkaan tuollaisia viestejä yms. Ei tosi ystävät heitä tuollaista vastuuta toisen harteille.
Tosi on. Eihän tuollainen reppana kestä noin hirveitä paineita. Älä missään nimessä ala viiltelemään!!! Vaikka tällä palstalla se tuntuu olevan suosittu harrastus.
Minulla on ehdotus sinulle, jonka ystävä on ollut masentunut jo seitsemän vuotta että ehdota hänelle että tilaa aika lääkärille ja pyytää apua ja sano ystävällesi että sinä voit lähteä hänen tueksi lääkäriin ja tarvittaessa jos hän saa avohoitoa tai pääsee sisälle osastolle että käyt häntä katsomassa siellä osastolla. Kerro hänelle nätisti että pelkäät hänen puolestaan ja haluaisit että hän saisi apua. Kerro miten tärkeä ystävä hän sinulle on. Sano myös ellei hän suostu pyytämään lääkäriltä apua niin et jaksa enää olla ystävä, mutta älä vaan jätä tuolloin yksin vaan turvaa selustaasi ja pyydä ampulansin paikalle ja kerro tilanne suoraan että ystäväsi on uhannut tappaa itseensä, sillä ampulansin velvollisuus on viedä päivystyksekseen jossa lääkäri voi tilanteen tarkistaa ja mene mukaan.
Tee vähän niinkuin invertaatio ja kerro jos hän ei suostu ottamaan apua jollekin lääkärille että olet huolissaan ystävästä. Lääkärillä on velvollisuus ottaa asiasta selvää ja jos ystäväsi on ala ikäinen ni kerro hänen vanhemmilleen ja jos olette opiskelemassa ni kerro jolle mulle luotettavalle aikuiselle ja kerro että olet itse ihan väsynyt.
Nyt on tärkeää että sinä itse pääset tilanteesta eroon, jottei sinun oma terveys menee.
Älä jää yksin tuohon sillä sinäkin olet tärkeä!