Mulla on siis jonku verran kavereita jotka on tosi ihania mut heti jos joudun vaikka ihan tuttujen rinnakkaisluokkalaisten kanssa tekemisiin ilman läheistä ja turvallista ystävää, minua alkaa pelottaa enkä tunne oloani yhtään hyväksi. Esim jos pitää valita pari eikä minulla ole sitä turvahenkilöä vieressäni, saatan menmä sisäisesti paniikin omaiseen tilaan joka ei muille näy ja pelkään jääväni yksin. Jos olen treeneissä eikä se turvaihminen ole vielä tullut, tunnen itse todella ulkopuoliseksi. Vaikka olisin samassa tilassa usean turvallisen ihmisen kanssa mutta he juttelevatkin jollekkin toiselle eivätkä ole lähettyvillä, en tunne oloani mieluisaksi ja tunnen olevani ulkopuolinen, yksin ja turha. Pelkään siis sosiaalisia tilanteita vieraiden ja ei niin vieraiden ihmisten kanssa. Toivottavasti joku voi samaistua. Mitä asialle voisi tehdä?
Ujous ja yksinäisyys
Ujotyttöliini
5201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näyttää että sinulta puuttuu oma sisäinen perusturvallisuus. Onko niitä että sinua on lapsena liikaakin suojeltu ja ei ole sallittu vapaasti tutkia ympäristöä tai seikkailla tai sitten on jätetty usein yllättäen yksin. Voistko nyt vain alkaa muistella miten koin lapsena tilanteita jolloin jouduin päivähoitoon, mummolaan tai vaikka olit pihalla yskin tai leikkipuistossa ilman turvallista aikuista. Kannattaa sitä oloa vieraan vierellä yksin myös harjoitella. Sinä alat huomata että siivet kyllä kantavat vaikka se tuttu esiliina ei olekaan siinä paikalla ja saat itsetuntoa tai minuuttasi vahvistavia kokemuksia. Tulee ahaa elämyksiä, luulin etten joudun pulaan, mutta enpä joutunutkaan.
Taas tätä samaa provoa.
Sitä näyttää riittävän aina vaan. Uskookohan joku oikeasti näitä m*napäitä
normaali-ihmisen kertomushan tuo oli. tavanomisia tunteita itse kullekin. sulla on harhaluuloisuutta ja pian vainoharhaisuutta, ellet hoidata itseäsi.
Oletko lääkäri, kun nappasi diagnoosin noin vain