Olen miettinyt aivan vääriä asioita, kun olen pohtinut eroa. Olen miettinyt miltä ero lapsista tuntuu, yrittänyt ajatella asiaa kaikkien kannalta. Käynyt terapiassa, jotta kommunikaatio saataisiin paremmaksi, riidat vähenemään ym. Väärin, väärin. Harmittaa etten ole oikeasti miettinyt omia tarpeitani. Sitä mitä intohimoa elämässä voisi olla ihastuksien, rakkauden ja paneskelun myötä. Miksi tosiaan roikkua suhteessa, jossa ei luottamusta ole vaan pelkästään monenmoisia ongelmia. Tietty oon miettinyt, että sitten pitäis vaan löytää niitä sopivia ehdokkaita, jotka intohimon sytyttäisi. Mä ite tajusin tän ajattelun pointin vasta nytten. Ite oon yeittänyt kaikin tavoin pelastaa avioliittoa, kun oon ajatellut kuinka tärkeää sellainen lapsiperheen koossa ptsyminen on, mutta ihmisen pitää elää, paneskella ja tykästyä moniin suuntikn.
Elämäni on avartunut
9
417
Vastaukset
- sdgfd
siitä vaan "yrittämään" onneksi minä kerkesin käydä tuon nuoruus ajan läpi jo nuorena. eipähän tarvitse vanhemmalla iällä enään tuollaisia asioita miettiä.
- Vaaliheitä
EI kannata. Lapset ovat kaikkein tärkein asia.
- alottaja
En oo missään vaiheessa sanonut etten lapsista välittäis, mutta ne on jo isoja ja omat jutut, nyt täytyy ajatella itteäänkin.
- Elämänpitäisi
Olla kaikille elämisen arvoista eikä niin että yksi uhrautuu kaikkien puolesta. Riitaisa elämä ei ole lapsille hyväksi vaan seesteinen ja rauhallinen, toivottavasti saat / saatte kaiken järjestymään kaikkien kannalta parhain päin.
- aloittajalta
Kiitos kannustuksesta. Todellakin pikkuhiljaa olen ruvennut kaipailemaan itellekin tunteita, lämpöä, intohimoakin, silleen että tarttuu vaan kun tulee vastaan, joku haluttava. Ja eihän noista lemmen asioista koskasn tiedä miten pitkiä juttuja niistä kehkeytyy. Täytyy vaan nuo uinuvat intohimot herätellä, sillä vaikka välillä niitä heräilee tuolla eri paikoissa liikkuessa niin liian harvoin ehkä, kun sitten pitäis olla toisellakin samanmoisia fiiliksiä.
- tässäsullepohdittavaa
aloittajalta kirjoitti:
Kiitos kannustuksesta. Todellakin pikkuhiljaa olen ruvennut kaipailemaan itellekin tunteita, lämpöä, intohimoakin, silleen että tarttuu vaan kun tulee vastaan, joku haluttava. Ja eihän noista lemmen asioista koskasn tiedä miten pitkiä juttuja niistä kehkeytyy. Täytyy vaan nuo uinuvat intohimot herätellä, sillä vaikka välillä niitä heräilee tuolla eri paikoissa liikkuessa niin liian harvoin ehkä, kun sitten pitäis olla toisellakin samanmoisia fiiliksiä.
Ihminenhän voi olla tosi hölmö ja ns. kusta omiin muroihin. Näyttää olevan tällä hetkellä maan tapa.
Mikä siinä omassa puolisossa aikoinaan sytytti ja intohimotti? Jokuhan se oli, että yhteen menitte. Siellä se sama intohimo on yhä edelleen, mutta kaiken nalkuttamisen, mäkättämisen ja arkisen kiireen alla, joten sen esiinkaivaminen on nykyajan laiskoille ja helppoon elämään tottuneille ihmisille liikaa ponnisteluja vaativa. Paljon helpompaa on iskeä joku tuntematon, joka ei tiedä vaikkapa vaikeasta luonteestasi yhtään mitään, koska iskiessä se tulee tarkasti piilotelttua. Erityisesti sitä nykyistä parisuhdetta rassaa kaikenlainen netissä roikkuminen, aika menee puhelimen/tabletin näytön hieroskeluun, kun aiemmin se sama aika meni puolison hieroskeluun.
Millainen on haluttava ihminen? Katseletko sellaista jollakin tietynlaisella foorumilla, että tollasen kun saisi. Pelkän ulkokuoren vuoksi ja sitten näet samanlaisen kadulla, niin halu syttyy hetkessä vai? Miksei nykyinen puolisosi ole haluttava, jos sinulle kuori riittää, niin mene ihmeessä hänen kanssaan vaateostoksille ja uusikaa koko garderoobi. Sitten viet puolisosi johonkin kokonaisvaltaiseen salongiin, jossa hiukset ja meikki stailataan kohdilleen. Jokaisesta naisesta saa haluttavan, toivottavasti ei sitten käy niin, että ahdistut, kun haluttavaa puolisoasi alkavat ne muutkin vastaavat tossukat katselemaan.
Kommunikaatio, onko se sinun vai puolisosi ongelma? Oletteko äidinkieleltänne samoja vai ei, sillä äidinkieli on se tunnekieli, joten silloin voikin olla vaikeaa ilmaista tunteitaan tarpeeksi syvällisesti, jos se tapahtuu muulla kuin äidinkielellä? Tuostako ne riidat syntyy? Vai liittyykö ne rahaan tai ajankäyttöön? Siihen, että toinen makaa sohvalla ja toinen tekee kaikki kotityöt?
Ihmisen ai pidä paneskella joka suuntiin, mistä olet saanut noin hullun ajatuksen päähäsi? Vai onko itselläsi menossa vaihdevuodet ja pelko, että heppi lakkaa toimimasta, niin se on ikään kuin viimeinen hepin näytös se paneskelu ympäriinsä ennen sen surkastumista? - apvielä
En pura minkään suhteideni tai kumppaneideni kanssa käytyjä asioita tai ongelmia tänne. En ole niin koskaan tehnyt. Apuakin on haettu. En myöskään ymmärrä miksi en mielummin hakisi suhdetta, jossa on intohimoakin. Aiemmat suhteet on lähteneet enempi käyntiin silleen, että on tutustunut toiseen ensin paremmin ennen sänkyyn hyppäämistä, mutta ehkä tuo on yksi tekijä mikä on suhteet kaatanut.
Enkä minä mistään ympäripaneskelusta puhunut. Tottakai siitä voi tulla sellaista, jos asiat ei natsaa. Toisaalta itse oon aina harkiten halunnut sitoutua ja miehet, jotka on vapautta korostaneet on aina sitten olleet niitä, jotka onkin halunnut sitoutua.
- Mietteitä
Sellaista se tänä kierrätysaikakautena tuppaa olemaan. Ei hoideta omaa aviosuhdetta, pienetkin rikkeet kasvaa suuriksi, ei anneta anteeksi tai pyydetä anteeksi siltä joka oli kerran se kaikkein rakkain. Minne ne tunteet katosi, minne intohimo. Miksi ne piilotettiin häneltä joka vierellä on suostunut elämään. Siellä ne piilossa odottaa esiin purkautumista mutta kohde ei olekaan enää hän joka oli kerran rakkain. Rikotaan oma perhe ja toisten perheet omien tunteiden varjolla, oman ja viattomien lasten elämän hinnalla. Eletään haaveissa että elämä tulee vaihtamalla paremmaksi ja intohimoa riittää hamaan hautaan asti ja jos ei riitä, taas vaihdetaan.
Liika tunteilu ei ole omasta ja toisten elämästä vastuun ottamista. Romantiikan kaipuu ei täytä elämän kaikkia alueita ja ole voimavara elämälle kuin hetkittäin. Vastuuseen kuuluu vaikeatkin asiat ja niiden läpi eläminen. Pienet onnenhetket ovat parhaita. Miksi niin usein haetaan jotakin suurta ja maata mullistavaa joka ei elämässä kestä. Miksi usein on käytävä pahimman surun tai sairauden kautta ennen kuin järkeä kasvaa ja pieniä elämän onnen hetkiä alkaa arvostamaan. Miksi pilvilinnoista pudotetaan tuskan kautta usein alas ennen kuin opitaan elämästä jotakin tärkeämpää.
Onnen hetkiä jotka tulee siitä että on menty läpi "harmaan kiven", on ratkottu ongelmia ja matka taas jatkuu omalla polulla perheenä, lastenkin onneksi. Myös itsensä onneksi kun tajuaa että me oltiinkin vahvoja kun tämä ongelma voitettiin yhdessä yrittämällä.
Lapsetkin sen tajuaa että vanhemmat ei ole vastuun kantavia vanhempia ja heitä häpeää kun kotiin tulee milloin kukakin mies/nainen paneskelemaan kun on erottu. Tai kun äiti/isä lähtee milloin minnekin viettämään sitä omaa "laatuaikaa" jonka seurauksena voi kotiin tulla epävakaa vanhempi. Aina ne tekojen seuraukset kiirii lastenkin korviin.- aloittajatää
Älä viitsi paasata tuota tekopyhää paskaasi. Tiedätkö kuinka ilkeältä tuo kuulostaa sellaisten korviin, jotka oikeasti olisivat halunneet saada liiton toimimaan. Itse en enää arvosteluista pahastu, mutta täällä on varmasti ihmisiä, jotka ei ole asioita paljoa käsitellyt. Toki itselle ongelmia ainakin aiheutti se kun meidän tilanteessa en tiennyt kumpi on lapsille pahempi jääminen vai ero. Se on kuule kamalaa, kun joutuu valitsemaan vaihtoehdoista jotka kumpaisenkin tietää vaikuttavan lapseen jollakin tapaa huonosti. Ja kyllä sitä itsekin sitä aikuisläheisyyttä jo kaipaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 763418
Kerro jotakin hauskaa. :)
Kirjoita jotakin mukavaa vaikka kaivatustasi. :) Ei törkytekstejä kiitos. :)753137Mä sanon tän suoraan.
Se on sun käytös mikä ajaa pois. Et välitä muitten tunteista kun omistasi.683012On olemassa tiettyjä sääntöjä!
Ja jos aiot pärjätä mun kanssa niin teet vain niinkuin mä sanon. Mieheltä Naiselle662671Oliko pakko olla taas tyly?
Miksi oot niin tyly mua kohtaan nykyään? Ei edes tunneta kunnolla. Katseita vaihdettu ja varmasti tunteet molemmin puoli442182- 611739
Huomenna heitän järjen
romukoppaan ja annan tunteen viedä. Kerran tässä kuitenkin vain eletään. Muistan myös jonkun minua viisaamman sanoneen,251707- 351705
Hyvää huomenta
Hyvää huomenta ja alkavaa viikonloppua ihanalle naiselle! Mitä ikinä teetkään, niin täälä sua yksi miekkonen ajattelee.181689- 601628